Saarna Karttulan kirkossa 3.5.1992
Joh. 10: 1-10
"Totisesti, totisesti: se, joka ei mene lammastarhaan portista vaan kiipeää sinne muualta, on varas ja rosvo. Se, joka menee portista, on lampaiden paimen. Hänelle vartija avaa portin, ja lampaat kuuntelevat hänen ääntään. Hän kutsuu lampaitaan nimeltä ja vie ne laitumelle. Laskettuaan ulos kaikki lampaansa hän kulkee niiden edellä, ja lampaat seuraavat häntä, koska ne tuntevat hänen äänensä. Vierasta ne eivät lähde seuraamaan vaan karkaavat hänen luotaan, sillä ne eivät tunne vieraan ääntä."
Jeesus esitti heille tämän vertauksen, mutta he eivät ymmärtäneet, mitä hän puheellaan tarkoitti. Siksi Jeesus jatkoi: "Totisesti, totisesti: minä olen lampaiden portti. Ne, jotka ovat tulleet ennen minua, ovat kaikki olleet varkaita ja rosvoja, eivätkä lampaat ole kuunnelleet heitä. Minä olen portti. Se, joka tulee sisään minun kauttani, pelastuu. Hän voi vapaasti tulla ja mennä, ja hän löytää laitumen. Varas tulee vain varastamaan, tappamaan ja tuhoamaan. Minä olen tullut antamaan elämän, yltäkylläisen elämän.”
Tänään on Hyvän paimenen sunnuntai.
Täällä maailmassa on paljon erilaisia paimenia, johto- ja päällysmiehiä. Aluksi he voivat näyttää hyviltä ja erinomaisilta, mutta pitemmän päälle he voivat osoittautua aivan sopimattomiksi ja kelvottomiksi. Kaikkein pahimpia paimenia ovat diktaattorit, jotka valta on sokaissut niin, että he alkavat tuhota kansaa. Tästäkin on järkyttäviä esimerkkejä.
On olemassa vain yksi ja todellinen Hyvä paimen, Jeesus Kristus. Vain hän voi sanoa itsestään: “Minä olen se Hyvä paimen, ja minä tunnen omani, ja minun omani tuntevat minut. Hyvä paimen antaa henkensä lammasten edestä.”
Hyvän paimenen tuntee siitä, että hän rakastaa lampaitaan ja lampaat kuulevat hänen äänensä. Tänäänkin olemme tulleet Karttulan kirkkoon kuuntelemaan Hyvän paimenen, Jeesuksen Kristuksen ääntä. Hän kulkee edellämme, ja me seuraamme häntä, koska tunnemme hänen äänensä. Emme tahdo seurata vierasta paimenta, koska emme tunne vierasten ääntä.
Hyvä paimen on ovi, jonka kautta kuljetaan lammastarhaan. Jo kasteessa olemme päässeet tuohon Jeesuksen omien ja ystävien joukkoon.
Hän, Hyvä paimen, on ovi, josta käyvä pelastuu. Ja jos hän käy sisälle tai ulos, hän tekee kaikki Jeesuksen nimessä, ja hän on löytävä laitumen. Hän löytää Jumalan valtakunnassa oman työpaikkansa. Hän huomaa, että missään muualla ei ole hyvä olla kuin Hyvän paimenen laumassa.
Varkaat tulevat vain tappamaan ja tuhoamaan. Voi, miten totta tämä on nykyaikana. Tiedotusvälineet ovat täynnä tätä. Mutta Jeesus on tullut, että meillä olisi elämä ja olisi yltäkylläisyys. Jeesuksen omilta ei mitään hyvää puutu.
“Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu.” Viheriäisillä niityillä hän saa levähtää ja virvoittavien vetten äärellä janonsa sammuttaa. Herra virvoittaa hänen sielunsa. Ja kun hän miettii Herran hyvyyttä ja laupeutta, hänelle selviää, että kun sinä, Herra, olet minun kanssani, en minä maan päällä mistään huoli.
Luonnostaan ihminen haluaa elää kaukana Herrasta ja hänen valtakunnastaan. Hän luulee omilla teillänsä tulevansa hyvin toimeen ja onnelliseksi, kuten tuhlaajapoika. Kiihkeästi hän tarttuu rahaan ja tavaraan ja kaikkeen siihen, mitä tämä maailma voi tarjota.
Mutta Hyvä paimen varoittaa: “Älkää rakastako maailmaa älkääkä mitään maailmassa, sillä maailma katoaa ja sen meno, mutta joka vahvana pysyy loppuun asti, se pelastuu.”
Rakkaat ystävät! Siinä on meidän pelastuksemme, että saamme kuulua Hyvän paimenen laumaan. Hän vaeltaa kanssamme pimeässä laaksossakin, niin ettei tarvitse pelätä mitään pahaa. Hänen rakkautensa meitä kohtaan on valtava. Sen hän todisti tulemalla tähän maailmaan ja antamalla henkensä meidän edestämme.
Tämän päivän kohdalla Päivän tunnussanassa sanotaan: “Siinä on rakkaus, ei siinä, että me rakastimme Jumalaa, vaan siinä, että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi.” (1. Joh. 4: 10)
Hyvä paimen vie aina oikeaan suuntaan, hän vie kohti taivasta. Tie on kyllä kaita, mutta jos Paimen kulkee edellä, kyllä mekin sovimme kulkemaan perässä.