Saarna Karttulan kirkossa 17.1.1988
2. vuosikerta
Joh. 4: 5-26
Niin Jeesus tuli Sykar-nimiseen Samarian kaupunkiin, joka on lähellä sitä maa-aluetta, minkä Jaakob oli antanut pojalleen Joosefille. Ja siellä oli Jaakobin lähde. Kun nyt Jeesus oli matkasta väsynyt, istui hän lähteen reunalle. Ja oli noin kuudes hetki. Niin tuli eräs Samarian nainen ammentamaan vettä. Jeesus sanoi hänelle: "Anna minulle juoda". Sillä hänen opetuslapsensa olivat lähteneet kaupunkiin ruokaa ostamaan. Niin Samarian nainen sanoi hänelle: "Kuinka sinä, joka olet juutalainen, pyydät juotavaa minulta, samarialaiselta naiselta?" Sillä juutalaiset eivät seurustele samarialaisten kanssa. Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Jos sinä tietäisit Jumalan lahjan, ja kuka se on, joka sinulle sanoo: 'Anna minulle juoda', niin sinä pyytäisit häneltä, ja hän antaisi sinulle elävää vettä." Nainen sanoi hänelle: "Herra, eipä sinulla ole ammennusastiaa, ja kaivo on syvä; mistä sinulla sitten on se elävä vesi? Et kai sinä ole suurempi kuin meidän isämme Jaakob, joka antoi meille tämän kaivon ja joi siitä, hän itse sekä hänen poikansa ja karjansa?" Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Jokainen, joka juo tätä vettä, janoaa jälleen, mutta joka juo sitä vettä, jota minä hänelle annan, se ei ikinä janoa; vaan se vesi, jonka minä hänelle annan, tulee hänessä sen veden lähteeksi, joka kumpuaa iankaikkiseen elämään". Nainen sanoi hänelle: "Herra, anna minulle sitä vettä, ettei minun tulisi jano eikä minun tarvitsisi käydä täällä ammentamassa". Jeesus sanoi hänelle: "Mene, kutsu miehesi ja tule tänne". Nainen vastasi ja sanoi: "Ei minulla ole miestä". Jeesus sanoi hänelle: "Oikein sinä sanoit: 'Ei minulla ole miestä', sillä viisi miestä sinulla on ollut, ja se, joka sinulla nyt on, ei ole sinun miehesi; siinä sanoit totuuden." Nainen sanoi hänelle: "Herra, minä näen, että sinä olet profeetta. Meidän isämme ovat kumartaen rukoilleet tällä vuorella; ja te sanotte, että Jerusalemissa on se paikka, jossa tulee kumartaen rukoilla." Jeesus sanoi hänelle: "Vaimo, usko minua! Tulee aika, jolloin ette rukoile Isää tällä vuorella ettekä Jerusalemissa. Te kumarratte sitä, mitä ette tunne; me kumarramme sitä, minkä me tunnemme. Sillä pelastus on juutalaisista. Mutta tulee aika ja on jo, jolloin totiset rukoilijat rukoilevat Isää hengessä ja totuudessa; sillä senkaltaisia rukoilijoita myös Isä tahtoo. Jumala on Henki; ja jotka häntä rukoilevat, niiden tulee rukoilla hengessä ja totuudessa." Nainen sanoi hänelle: "Minä tiedän, että Messias on tuleva, hän, jota sanotaan Kristukseksi; kun hän tulee, ilmoittaa hän meille kaikki". Jeesus sanoi hänelle: "Minä olen se, minä, joka puhun sinun kanssasi".
Tämän sunnuntain aihe on Jeesus, kotien Herra.
Jokaisella meillä on koti. Se on Jumalan antama lahja. Tässä maailmassa on myös paljon kodittomia ihmisiä. On pakolaisia, jotka elävät taivasalla. Heillä ei ole pehmoista kotisänkyä, ei kotoista ruokapöytää, ei kodin suomaa lämpöä ja suojaa. On suuri Jumalan armo omistaa koti. Mutta on vielä suurempaa Jumalan armoa, jos kodissamme on Jeesus Herrana.
Melkein jokaisen seurakuntaamme perustettavan uuden kodin puolesta on tältä paikalta rukoiltu, että Herra siunaisi avioliittoon aikovia ja tekisi heidän kodistaan todellisen kristityn kodin.
Millainen on kristitty koti? Kristityssä kodissa on kunniapaikalla Jumalan sana. Sitä luetaan, kuunnellaan ja veisataan. Siellä ammennetaan Jumalan sanasta sitä elävää vettä, josta Jeesus tekstissämme puhuu. Kristityssä kodissa myös paljon rukoillaan. On sanottu ja todettu: missä on paljon rukousta, siellä on paljon siunausta.
Tekstissämme Jeesus opettaa, että oikea rukous on rukousta hengessä ja totuudessa. Jumala on henki, ja jotka häntä rukoilevat, niiden tulee rukoilla hengessä ja totuudessa.
Kristityssä kodissa vallitsee keskinäinen rakkaus. Kristitystä kodista on lyhyt matka kirkkoon yhteiseen jumalanpalvelukseen ja muihin sananviljelytilaisuuksiin. Siellä ovat totta Psalmin 84 sanat: “Kuinka ihanat ovat sinun asuinsijaasi, Herra Sebaot. Minun sieluni halajaa Herran esikartanoihin, minun sydämeni pyrkii riemuiten elävää Jumalaa kohti.”
Kirkkoon pyritään ottamaan myös pienet lapset mukaan, jos heitä on, sillä jokainen jumalanpalvelus on perhekirkko. Sanoohan sana: “Usko Herraan Jeesukseen Kristukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi.” Etenkin ehtoollispyhänä kristityn kodin jäsenet, koko perhekunta, ammentavat elävää vettä alttarin ääressä pelastuksen lähteestä.
Näin kristityn kodin koko elämä keskittyy Jeesuksen Kristuksen ympärille. Siellä etsitään ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan, ja kaikki muu, mitä kodissa tarvitaan, saadaan sen ohessa.
Paitsi että kristitystä kodista on lyhyt matka kirkkoon, sieltä on myös lyhyt matka taivaaseen. Ei ole meillä täällä pysyväistä asuinsijaa. Jokaisesta kodista on myös lähdettävä iäisyysmatkalle. Pyhäinpäivä kirkkovuodessa muistuttaa meitä tästä. Yli neljästäkymmenestä kodista vuosittain meidänkin seurakunnassamme lähdetään iäisyysmatkalle.
Kristitty on täällä maailmassa kahden maailman kansalainen. Hänellä on koti ajassa ja koti Jumalan luona taivaassa. Kun hän saattelee rakkaansa Herran luokse, hän veisaa: “Oi jos sinne minäkin murheen maasta pääsisin.”
Rakkaat ystävät! Tekisin nyt vakavan kysymyksen itselleni ja teille. Onko meidän kotimme kristitty koti? Onko Jeesus meidän kotimme Herra? Kyllä meidän täytyy painaa päämme alas ja sanoa, niin kuin eräässä kotia ja ja perhettä koskevassa rukouksessa: “Anna meille anteeksi että olemme suoneet sinulle, Vapahtaja, niin vähän tilaa kodissamme.”
Tässä kohden meillä kaikilla on varmasti aihetta parannukseen. Herra seisoo uskollisesti kotiemme ovilla ja kolkuttaa. Hän odottaa, että avaamme kotimme oven ja ennen kaikkea sydämemme hänelle. Sillä missä sydämet aukeavat Herralle, siellä kaikki muukin on avointa hänelle. Siellä kysytään hänen tahtoansa, eletään sen mukaan ja tyydytään siihen. Emmekö pyydä nyt yhdessä vanhan adventtivirren sanoin:
Kristus, tulee perkaamaan synnin saasta sielustani.
Itse en voi milloinkaan puhtaaksi saada tuntoani.
Sen vain veres’ puhdistaa, armos’ sielun kaunistaa.
Kristus, tule antamaan Henkes’ pyhä sydämeeni,
että tahtos’ ainiaan ohjaisi mun askeleeni.
Kuule heikko pyyntöni: Jeesus, tule luokseni.