Saarna Karttulan kirkossa 7.10.1990
1. vuosikerta
Luuk. 14: 1-11
Ja kun Jeesus sapattina tuli erään fariseusten johtomiehen taloon aterialle, pitivät he häntä silmällä.
Ja katso, siellä oli vesitautinen mies hänen edessään.
Niin Jeesus rupesi puhumaan lainoppineille ja fariseuksille ja sanoi: "Onko luvallista parantaa sapattina, vai eikö?" Mutta he olivat vaiti.
Ja hän koski mieheen, paransi hänet ja laski menemään.
Ja hän sanoi heille: "Jos joltakin teistä putoaa poika tai härkä kaivoon, eikö hän heti vedä sitä ylös sapatinpäivänäkin?"
Eivätkä he kyenneet vastaamaan tähän.
Ja huomatessaan, kuinka kutsutut valitsivat itselleen ensimmäisiä sijoja, hän puhui heille vertauksen ja sanoi heille: "Kun joku on kutsunut sinut häihin, älä asetu aterioimaan ensimmäiselle sijalle; sillä, jos hän on kutsunut jonkun sinua arvollisemman, niin hän, joka on sinut ja hänet kutsunut, ehkä tulee ja sanoo sinulle: 'Anna tälle sija', ja silloin sinä saat häveten siirtyä viimeiselle paikalle. Vaan kun olet kutsuttu, mene ja asetu viimeiselle sijalle, ja niin on se, joka on sinut kutsunut, sisään tullessaan sanova sinulle: 'Ystäväni, astu ylemmäksi'. Silloin tulee sinulle kunnia kaikkien pöytäkumppaniesi edessä. Sillä jokainen, joka itsensä ylentää, alennetaan, ja joka itsensä alentaa, se ylennetään."
Tänään meille puhutaan kristityn vapaudesta. Mitä se on? Uskonpuhdistajamme Luther on siitä paljon kirjoittanut. Hän opettaa, että uskossaan kristitty on vapaa, kaikkien herra eikä kenenkään alamainen. Rakkaudessaan hän on kuitenkin sidottu, kaikkien orja ja alamainen.
Tämä tulee selvästi esille tämän sunnuntain tekstistä. Jeesus oli vapaa auttamaan sapattinakin. Hän ei ollut sidottu juutalaisten ahtaisiin sapattisäädöksiin eikä ryhtynyt väittelemään lainoppineiden kanssa siitä, missä eri tapauksissa parantaminen oli sapattina sallittu, vaan hän heti alkajaisiksi esitti yleisen periaatteellisen kysymyksen: “Onko luvallista parantaa sapattina vai ei?” Mutta kirjanoppineet ja fariseukset vaikenivat. Se oli merkki alakynteen jäämisestä.
Jeesuksen tie sairaan luo oli nyt sapatista huolimatta vapaa. Hän tarttui mieheen, paransi hänet ja päästi menemään. Jeesuksen ihmeteko oli vastaus hänen itsensä tekemään kysymykseen. Teon perustelu tuli vasta jälkeenpäin: “Jos te kerran sapattina pelastatte kaivoon pudonneen juhdankin, ettekö antaisi sitä arvokkaamman, ihmisen, silloin parantua?
Jeesus tunsi parhaiten ja selvimmin Jumalan, taivaallisen Isän rakkaustahdon. Laki ei voinut joutua ristiriitaan inhimillisyyden vaatimusten kanssa, sillä Jeesus opetti, että joka rakastaa, se on lain täyttänyt, sillä rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa.
Näin Jeesus opettaa, mitä on kristityn vapaus. Tässäkin voimme viitata rakkauden kaksoiskäskyyn, jonka Jeesus meille antoi: “Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, yli kaiken ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.” Hän kehottaa siis meitä vaeltamaan täällä maailmassa, niin kuin saamamme kutsumuksen arvo vaatii: kaikessa nöyryydessä, hiljaisuudessa ja pitkämielisyydessä kärsien toinen toistamme rakkaudessa ja pyrkien säilyttämään hengen yhteyden rauhan yhdyssiteellä.
Rakkaus Jumalaan ja lähimmäiseen ovat vapaan kristityn tunnusmerkkejä. Me emme voi itse ottaa tuota vapautta, vaan se on annettu meille. Paavali opettaa galatalaiskirjeessään: “Vapauteen Kristus vapautti meidät.”
Kristityn vapaus ei ole lihan vapautta, vaan Kristukselta saatua omantunnon vapautta. Vapauteemme liittyy aina myös vastuu. Tästä vastuusta muistutuksena meillä on esim. yhteisvastuukeräys, vastuuviikko ja kirkkovuoden sunnuntai, jonka aiheena on Vastuumme.
Eli niin kuin alussa Luther opetti: “Rakkaudessaan kristitty on sidottu, kaikkien orja ja alamainen.”
Rakkaat ystävät. Tahdommeko me olla vapaita kristittyjä? Pyytäkäämme sitä ylhäältä, Jeesukselta Kristukselta. Pankaamme pois synti, joka niin helposti meidät kietoo ja juoskaamme kestävinä edessämme olevassa kilvoituksessa, silmät luotuina uskon alkajaan ja täyttäjään, Jeesukseen Kristukseen. Silloin olemme vapaita, vapaita rakastamaan, vapaita palvelemaan ja vapaita uskomaan.