Saarna Karttulan kirkossa 16.1.1994
Joh. 4: 5-26
Matkallaan Jeesus tuli Sykar-nimiseen Samarian kaupunkiin. Sen lähellä oli maa-alue, jonka Jaakob oli antanut pojalleen Joosefille, ja siellä oli Jaakobin kaivo. Matkasta uupuneena Jeesus istahti kaivolle. Oli keskipäivä, noin kuudes tunti.
Eräs samarialainen nainen tuli noutamaan vettä, ja Jeesus sanoi hänelle: "Anna minun juoda astiastasi."
Opetuslapset olivat menneet kaupunkiin ostamaan ruokaa.
Samarialaisnainen sanoi: "Sinähän olet juutalainen, kuinka sinä pyydät juotavaa samarialaiselta naiselta?" Juutalaiset eivät näet ole missään tekemisissä samarialaisten kanssa. Jeesus sanoi naiselle: "Jos tietäisit, minkä lahjan Jumala on antanut, ja ymmärtäisit, kuka sinulta pyytää juotavaa, pyytäisit itse häneltä, ja hän antaisi sinulle elävää vettä."
Nainen sanoi: "Herra, eihän sinulla edes ole astiaa, ja kaivo on syvä. Mistä sinä lähdevettä ottaisit? Et kai sinä ole suurempi kuin isämme Jaakob, jolta olemme saaneet tämän kaivon? Hän joi itse tämän kaivon vettä, ja sitä joivat hänen poikansa ja hänen karjansakin."
Jeesus vastasi hänelle: "Joka juo tätä vettä, sen tulee uudelleen jano, mutta joka juo minun antamaani vettä, ei enää koskaan ole janoissaan. Siitä vedestä, jota minä annan, tulee hänessä lähde, joka kumpuaa ikuisen elämän vettä."
Nainen sanoi: "Herra, anna minulle sitä vettä. Silloin minun ei enää tule jano eikä minun tarvitse käydä täällä veden haussa."
Jeesus sanoi hänelle: "Mene hakemaan miehesikin tänne."
"Ei minulla ole miestä", nainen vastasi. Jeesus sanoi: "Totta puhuit: ei sinulla ole miestä. Viisi miestä sinulla on ollut, ja se, jonka kanssa nyt elät, ei ole sinun miehesi. Siinä puhuit totta."
Nainen sanoi: "Herra, minä huomaan, että sinä olet profeetta. Meidän isämme ovat kumartaneet ja rukoilleet Jumalaa tällä vuorella, kun taas te väitätte, että oikea paikka rukoilla on Jerusalemissa."
Jeesus vastasi: "Usko minua, nainen: tulee aika, jolloin ette rukoile Isää tällä vuorella ettekä Jerusalemissa. Te kumarratte sellaista, mitä ette tunne, mutta me kumarramme häntä, jonka tunnemme, sillä pelastaja nousee juutalaisten keskuudesta. Tulee aika -- ja se on jo nyt -- jolloin kaikki oikeat rukoilijat rukoilevat Isää hengessä ja totuudessa. Sellaisia rukoilijoita Isä tahtoo. Jumala on henki, ja siksi niiden, jotka häntä rukoilevat, tulee rukoilla hengessä ja totuudessa."
Nainen sanoi: "Minä tiedän kyllä, että Messias tulee." -- Messias tarkoittaa Kristusta. -- "Kun hän tulee, hän ilmoittaa meille kaiken."
Jeesus sanoi: "Minä se olen, minä, joka tässä puhun kanssasi."
Tämän sunnuntain aiheena on koti. Jokaisella meillä on koti. Sieltä tänäänkin lähdimme ja sinne taas tiettynä aikana palaamme. Kotona vietämme suurimman osan elämästämme. Se on elämämme tukikohta, sieltä lähdemme ja sinne palaamme. Jos olemme kaukana kodista, kaipaamme aina sinne.
Jeesuksellakin oli koti. Se oli Nasaretin kaupungissa. Mutta noin 30 vuoden ikäisenä hän jätti kodin, Maria-äitinsä, kasvatusisänsä Joosefin ja lähti auttamaan ja opettamaan kansaansa.
Jeesuksella oli suuri tehtävä edessä. Johannes Kastaja sanoo hänestä viime sunnuntain evankeliumissa: “Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin.”
Jeesus oli taivaallisen Isän antamalla asialla. Hänen tehtävänsä oli pelastaa koko ihmiskunta. Joskus hänen kuulijoinaan oli suuri kansanjoukko, tuhansia ihmisiä, joskus vain yksi ihminen.
Tämän sunnuntain tekstissä opetuksen kohteena oli yksi nainen Sykarin kylän kaivolla. Jeesus oli uupunut ja istahti kaivolle. Sinne tuli eräs kaupungin nainen vettä hakemaan. Kaivolla hän tapasi Jeesuksen, joka pyysi naiselta juotavaa. Siitä puhe meni elävään veteen, lähdeveteen. Jeesus sanoi ihmeelliset sanat: "Jos tietäisit, minkä lahjan Jumala on antanut, ja ymmärtäisit, kuka sinulta pyytää juotavaa, pyytäisit itse häneltä, ja hän antaisi sinulle elävää vettä." Nyt puolestaan nainen pyysi Jeesukselta elävää vettä.
Mitä se elävä vesi soisi olla sinun kohdallasi? Oletko ajatellut, mitä se voisi olla ja mistä sitä saisi?
Tuhlaajapoika vieraalla maalla tietämättään oli koko ajan janoissaan. Jano ei sammunut vedellä, se ei sammunut viineillä eikä viinalla. Se ei sammunut epäsiveellisellä elämällä. Aina vain oli sisäinen jano.
Oletko sinä, rippikoululainen, tuntenut tällaista sisäistä janoa? Jeesus sanoo: “Joka juo tätä vettä, sen tulee uudelleen jano, mutta joka juo minun antamaani vettä, ei koskaan ole janoissaan.” Ei koskaan, ei milloinkaan. Sen sisäisen janon voi lopullisesti sammuttaa Jeesuksen luona.
Eräässä nuorten hengellisessä laulussa sanotaan: “Tule Jeesuksen luo, tule nuorena, oi…”
Tuhlaajapojan sisäinen jano sammui vasta, kun hän palasi takaisin isän kotiin. Jeesus sanoo sinulle ja meille kaikille: “Tulkaa minun tyköni kaikki työn ja kuormien uuvuttamat, niin minä annan teille levon.”
Rakas ystävä! Tahdotko sinä sammuttaa sisäisen janosi? Oletko kokeillut juoda eri lähteistä? Nyt kysyn: sammuiko janosi? Sammuiko se rockilla? Sammuiko se viinalla ja oluella? Sammuiko se pornolla? Sammuiko se tämän maailman sumussa ja humussa?
Pyhä Henki kirkastaa meille tänään Jeesuksen Kristuksen. Vain hän antaa elävää vettä, jolla jano sammuu.
Viime sunnuntain psalmissa 73 sanotaan: “Ne, jotka luopuvat sinusta, menehtyvät. Mutta minun onneni on olla lähellä Jumalaa.” Ja siioninivirressä 207 sanotaan: “Vain Jeesus onnen lahjoittaa, hän kutsuu, kolkuttaa.”
Kuuletko kolkutuksen sydämesi ovella? Sen kuuli samarialainen nainen. Hän avasi sydämensä oven Jeesukselle. Hän sai elävää vettä, hän löysi Jeesuksen, Messiaan, hän sai pelastuksen. Elämä muuttui, jano sammui, elämän todellinen onni löytyi. Jeesus sanoo: “Autuaita ovat ne, jotka isoavat ja janoavat vanhurskautta, sillä heidät ravitaan.”