Saarna Lapinlahden kirkossa 16.1.1982
3. vuosikerta
Luuk. 19: 1-10
Jeesus tuli Jerikon kaupunkiin ja kulki sen läpi.
Ja katso, siellä oli mies, nimeltä Sakkeus; ja hän oli publikaanien päämies ja oli rikas. Ja hän koetti saada nähdä Jeesusta, kuka hän oli, mutta ei voinut kansalta, kun oli varreltansa vähäinen.
Niin hän juoksi edelle ja nousi metsäviikunapuuhun nähdäkseen hänet, sillä Jeesus oli kulkeva siitä ohitse.
Ja tultuaan sille paikalle Jeesus katsahti ylös ja sanoi hänelle: "Sakkeus, tule nopeasti alas, sillä tänään minun pitää oleman sinun huoneessasi".
Ja hän tuli nopeasti alas ja otti hänet iloiten vastaan.
Ja sen nähdessään kaikki nurisivat sanoen: "Syntisen miehen luokse hän meni majailemaan".
Mutta Sakkeus astui esiin ja sanoi Herralle: "Katso, Herra, puolet omaisuudestani minä annan köyhille, ja jos joltakulta olen jotakin petoksella ottanut, niin annan nelinkertaisesti takaisin".
Niin Jeesus sanoi hänestä: "Tänään on pelastus tullut tälle huoneelle, koska hänkin on Aabrahamin poika; sillä Ihmisen Poika on tullut etsimään ja pelastamaan sitä, mikä kadonnut on".
Viimeisellä Jerusalemin-matkallaan Jeesus kulki Jerikon kaupungin kautta. Jeriko oli roomalaisten hallitseman Juudean rajakaupunki Jerusalemista etelään johtavan karavaanitien varrella. Se oli huomattava kauppakeskus. Tuossa kaupungissa asui publikaanien päämies Sakkeus, joka tullimiehenä oli koonnut suuren omaisuuden. Hän oli rikas mies.
Nimi Sakkeus merkitsee puhdasta. Tosin asia ihmisten mielestä oli pikemminkin päinvastoin.
Ylipublikaani Sakkeuksella oli pitkään ollut palava halu nähdä Jeesus. Nyt hän olisi tulossa Jerikoon. Mutta miten hänet olisi mahdollista päästä näkemään? Esteenä oli Sakkeuksen pienikokoisuus ja ihmisten paljous.
Jeesus lähestyi Jerikoa suuren kansanjoukon ympäröimänä. Sakkeus oli mukana kansanjoukossa ja yritti nähdä Jeesusta, mutta ei onnistunut. Silloin hän keksi oivan tuuman. Hän juoksi kansanjoukon edelle ja etsi sopivan tähystyspaikan tien varrelta. Hän nousi metsäviikunapuuhun, joka oli hyvin lehtevä ja vahvaoksainen. Tuo puu kätkisi hänet ihmisten katseilta. Lehtien lomitse voisi salaa tarkkailla Jeesusta.
Sakkeus oli laskenut oikein. Jeesus kulki juuri tuon puun ohitse ja hän sai nähdä Jeesuksen. Mutta juuri kun hänen toiveensa oli toteutunut, tapahtui jotakin, jota Sakkeus ei ollut ottanut laskelmissaan huomioon. Jeesus pysähtyi puun kohdalle, katsahti ylös ja kutsui häntä nimeltä: Sakkeus! Varmaan sydän tuntui pysähtyvän miehen rinnassa. Siinä jo olisi ollut kylliksi, että hän oli saanut nähdä Jeesuksen, josta hän ehkä oli paljonkin kuullut ihmeellisiä uutisia. Olihan Jeesus matkallaan Jerusalemiin parantanut spitaaliset miehet ja viimeksi sokean Bartimeuksen, joka oli julkisesti kuuluttanut hänet Daavidin pojaksi, siis Messiaaksi. Nyt tuo Jumalan mies kutsui häntä nimeltä ja hänellä olisi asiaa.
Sakkeus ei ole uskoa korviaan, kun kuulee Jeesuksen sanat: “Sakkeus tule nopeasti alas, sillä tänään minun pitää oleman sinun huoneessasi.”
Nopeasti hän tuli alas puusta ja otti Jeesuksen iloiten vastaan kotiinsa. Ei siinä varmaan kättelyt riittäneet tervetulotoivotuksiksi, vaan itämaisen tavan mukaan ilo tapaamisesta osoitettiin halauksin ja suudelmin. Olihan kadonnut nyt löytynyt, aivan kuin tuhlaajapoikakertomuksessa, josta Luukas 15 meille kertoo.
Jeesus jätti suuren kansanjoukon, meni Sakkeuksen kotiin ja yöpyi siellä. Suuren yleisön, kaikkien muiden, reaktio oli äänekäs paheksuminen. Heidän mielestään julkisyntisen taloa olisi pitänyt välttää eikä pyrkiä sinne majoittumaan. Mutta Jeesus ei mennyt sinne syntiä tekemään, vaan pelastamaan ihmiset siitä.
Sakkeuksen onni oli ylimmillään. Hän oli saanut kotiinsa vieraaksi Jeesuksen, Herran, Messiaan. Ja nyt tuossa kodissa saadaan myös parannuksen armo. Jeesuksen ei tarvitse edes sanoa mitään, jo hänen ylhäinen olemuksensa saa aikaan ihmissydämessä asioiden oikean järjestyksen. Sakkeuksen rohkea ja selväpiirteinen puheenvuoro on osoituksena totisesta parannuksesta. Se ilmeni uskona Jeesukseen ja johti tekoihin. “Puolet omaisuudestani minä annan köyhille ja jos olen joltakulta petoksella ottanut, annan sen nelinkertaisesti takaisin.”
Jeesus toi pelastuksen tuohon kotiin ja tunnusti Sakkeuksen Aabrahamin pojaksi.
Kaikki muut painoivat Sakkeusta hänen tehtävänsä vuoksi alaspäin, mutta Jeesus nosti hänet ylös toisten rinnalle. Hän nostaa, kantaa ja pelastaa. Jeesus, Ihmisen Poika, on tullut etsimään ja pelastamaan kadonneita. Nyt oli yksi kadonnut löytynyt.
Tämä Jeesuksen työ jatkuu yhä. Olemme usein veisanneet: “Ah, usko ja luota jo Jeesuksehen ja käy Herran eteen kuin kerjäläinen, ja heittäydy helmaansa puutoksines ja anna sun sydämesi Jeesukselles.”
Jeesus tulee kotien ja sydänten Herraksi sinne, mihin hänet otetaan vastaan. Jerikossa oli tuhansia koteja, mutta vain Sakkeuksen kodissa vietettiin pelastuksen ilojuhlaa, koska hänet toivotettiin sinne tervetulleeksi.
Jeesus tulee tänäänkin niihin koteihin, joissa hänet otetaan vastaan. Hän tulee sanassaan.
Onko Jeesus saanut vierailla sinun kodissasi sanansa kautta? Jeesus kutsuu sinua ja minuakin nimeltä, sillä nimellä, jonka olet pyhässä kasteessa saanut. Hän kutsuu palaamaan joka päivä kasteen armoliittoon. “Älä pelkää, minä olen sinut nimeltä kutsunut, sinä olet minun.”
Siellä, missä Jeesus otetaan vastaan, alkaa jokapäiväinen parannuksen teko. Siellä ei vain panna pois jotakin, vaan siellä pyydetään päättäväisesti kulkea koko olemuksella Jeesusta kohti tietoisena siitä pelastuksesta, jonka Jeesus antaa. Ja missä syntinen ja Kristus näin löytävät toisensa, siellä alkaa uusi elämä hänen yhteydessään.