Saarna Syvänniemen kirkossa 1.7.1984
1. vuosikerta
Luuk. 14: 16-24
Niin hän sanoi hänelle: "Eräs mies laittoi suuret illalliset ja kutsui monta.
Ja illallisajan tullessa hän lähetti palvelijansa sanomaan kutsutuille: 'Tulkaa, sillä kaikki on jo valmiina'.
Mutta he rupesivat kaikki järjestään estelemään. Ensimmäinen sanoi hänelle: 'Minä ostin pellon, ja minun täytyy lähteä sitä katsomaan; pyydän sinua, pidä minut estettynä'.
Toinen sanoi: 'Minä ostin viisi paria härkiä ja menen niitä koettelemaan; pyydän sinua, pidä minut estettynä'.
Vielä toinen sanoi: 'Minä otin vaimon, ja sentähden en voi tulla'.
Ja palvelija tuli takaisin ja ilmoitti herralleen tämän. Silloin isäntä vihastui ja sanoi palvelijalleen: 'Mene kiiruusti kaupungin kaduille ja kujille ja tuo köyhät ja raajarikot, sokeat ja rammat tänne sisälle'.
Ja palvelija sanoi: 'Herra, on tehty, minkä käskit, ja vielä on tilaa'.
Niin Herra sanoi palvelijalle: 'Mene teille ja aitovierille ja pakota heitä tulemaan sisälle, että minun taloni täyttyisi; sillä minä sanon teille, ettei yksikään niistä miehistä, jotka olivat kutsutut, ole maistava minun illallisiani'."
Tämän sunnuntain aiheena on Kutsu Jumalan valtakuntaan. Tuon kutsun saimme jo Pyhässä kasteessa, ja koko elämämme on kannanottoa tuohon kutsuun. Meitä kutsutaan Jumalan valtakunnan kuninkaan, Jeesuksen Kristuksen luokse. Uskonpuhdistajamme Martti Luther opettaa uskonkappaleen selityksessään, että “emme voi omasta voimastamme tai järjestämme uskoa Jeesukseen Kristukseen emmekä tulla hänen tykönsä, vaan Pyhä Henki on kutsunut meitä evankeliumin kautta”.
Tänäkin päivänä hyvä sanoma Jeesuksesta Kristuksesta kutsuu meitä Jumalan valtakuntaan, sen työhön ja vaivannäköön. Mikä on meidän vastauksemme tähän kutsuun?
Vai käykö niin kuin tämän päivän vertauksessa, että Jumalan valtakunta on kyllä ihana puheissa, mutta todellisuudessa ihmiset hylkäävät sen? Emmekö näe, että Jumalan valtakunta on iloista juhlaa, parasta, mitä ihminen voi itselleen toivoa? Jeesuksen sanojen mukaan se on vanhurskautta, rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä. Mutta se on myös jokapäiväistä itsensä kieltämistä, ristinsä ottamista ja Jeesuksen seuraamista. On kysymyksessä ahdas portti ja kaita tie, joka vie elämään. Ja tosiasia lienee tänäänkin se, että harvat sen löytävät. Jeesus sanoo: “Kun Ihmisen Poika tulee, löytäneekö hän uskoa maan päältä.”
Suurin osa ihmisistä suhtautuu kielteisesti Jumalan valtakunnan kutsuun, vaikka kutsuja on Jeesus Kristus itse. Hän sanoo: “Tulkaa, sillä kaikki on jo valmiina.” Mitä vastaamme tänään tähän Jeesukseen kutsuun?
Vertauksessa olevat kutsutut hylkäsivät isännän palvelijan kutsun ja alkoivat esittää esteitä eli verukkeita. Meillä on nyt tärkeämpää tekemistä. Ei kiitos! Vastausten sävy käy yhä epäkohteliaammaksi samalla kun syyt, persoonalliset, maalliset intressit, voimistuvat: “Minun on pakko lähteä katsomaan peltoja. Pyydän sinua pidä minut estettynä. Olen pahoillani, mutta nyt en todellakaan voi tulla.”
Yleensä elämässä pellon katselemisen ja kyntöjuhtien koettelemisen voi lykätä tuonnemmaksi, ja taas vaimon voi ottaa mukaan kutsuihin, mutta tässä vertauksessa ovatkin vastakkain kahden eri maailmanajan arvot.
Omaisuus, työ ja perhe ovat Jumalan antamina lahjoina ja tehtävinä arvokkaat. Mutta kysymys ei olekaan maailmanmyönteisyydestä tai -kielteisyydestä, vaan suostumisesta Jumalan pelastustekoon Jeesuksessa Kristuksessa ja tahdosta tulla mukaan tulevan maailmanajan elämään. Eli on kysymys sielun pelastuksesta.
Tekstimme isäntä järjesti suuret illalliset. Vertauksen kuulijat tajusivat heti, että tässä oli vertaus suuresta ehtoollisesta taivaassa. Kun kirjanoppineet ja fariseukset eivät ottaneet Jeesuksen kutsua vastaan, he itse sulkivat itseltänsä tien iankaikkiseen elämään. Ja kun kutsutut eivät tahtoneet tulla suurille illallisille, palvelija lähetettiin kutsumaan kaduilta ja kujilta kaikkein kurjimmat, sokeat, köyhät, rammat ja raajarikot. Jeesus kuvaa tällä Jumalan rakkautta kaikkein kurjimpia syntisiä kohtaan. Kun hurskaat juutalaiset hylkäsivät Jeesuksen evankeliumin, Jeesus tietoisesti kohdisti sanomansa kansan hylkiöille, publikaaneille ja julkisyntisille. Heidän asemansa oli niin toivoton, ettei heillä ollut mitään, millä olisivat puolustaneet kieltäytymistään. Niinpä he tulivat kiitollisina sisälle.
Sen jälkeen evankeliumi lähetettiin pakanamaille, ja tämä työ jatkuu yhä. Jumalan kutsua suurille illallisille kaiutetaan nyt koko nykyisessä maailmassa. Sitä viedään eteenpäin henkilökohtaisilla tapaamisilla, radion ja television keinoin ja uusin apukeino työssä ovat nyt satelliitit, jotka kiertävät ympäri maapalloa. Nyt on totta se, mitä vertauksemme palvelija sanoi: “Herra on tehty mitä käskit ja vielä on tilaa.”
Vielä on tilaa. Jumalan valtakunnassa on tilaa meille kaikille. Yhä kuuluu kutsu jokaiselle: “Tulkaa, sillä kaikki on valmiina.” Jeesuksessa Kristuksessa Jumalan pelastusteko tuli valmiiksi. Emme voi lisätä siihen mitään. Ainut tehtävämme nyt on suostua tähän pelastustekoon ja ottaa se vastaan sydämessämme ja elämässämme muistaen joka hetki, että ilman häntä emme mitään voi.
Pyhä Henki kutsuu meitä evankeliumin kautta. Hän herättää meitä synnin unesta ja kirkastaa meille Golgatan ristinuhria. Pyhä Henki ei jätä meitä paikoillemme, vaan Hän opettaa meitä huutamaan armoa ja anteeksiantamusta joka päivä. Hän antoi meille myös voiman vastata myöntävästi Jumalan valtakunnan kutsuun. Autuas se, joka saa olla aterialla Jumalan valtakunnassa.