Saarna perhekirkossa Karttulassa 9.12.1990
1. vuosikerta
Luuk. 21: 25-33
Ja on oleva merkit auringossa ja kuussa ja tähdissä, ja ahdistus kansoilla maan päällä ja epätoivo, kun meri ja aallot pauhaavat. Ja ihmiset menehtyvät peljätessään ja odottaessaan sitä, mikä maanpiiriä kohtaa; sillä taivaitten voimat järkkyvät. Ja silloin he näkevät Ihmisen Pojan tulevan pilvessä suurella voimalla ja kirkkaudella. Mutta kun nämä alkavat tapahtua, niin rohkaiskaa itsenne ja nostakaa päänne, sillä teidän vapautuksenne on lähellä."
Ja hän puhui heille vertauksen: "Katsokaa viikunapuuta ja kaikkia puita. Kun ne jo puhkeavat lehteen, niin siitä te näette ja itsestänne ymmärrätte, että kesä jo on lähellä. Samoin te myös, kun näette tämän tapahtuvan, tietäkää, että Jumalan valtakunta on lähellä. Totisesti minä sanon teille: tämä sukupolvi ei katoa, ennenkuin kaikki tapahtuu. Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät katoa.
Tänään on toinen adventtisunnuntai. On toisen adventtikynttilän sytyttämisen aika. Elämme kirkkovuodessa adventtiaikaa. Sana adventti on latinan kieltä ja suomeksi se merkitsee tulemista. On kysymys Jeesuksen tulemisesta meidän luoksemme. Adventti on siis Jeesuksen tulojuhla meidän luoksemme. Eräässä adventtivirressä pyydämme: “Käy, Herra Jeesus, luokseni, tee sydämeeni majasi. Se täytä Jeesus armolla, ja asu aina minussa.” Me odotamme Jeesusta sydämeemme asumaan.
Tämän toisen adventtisunnuntain aihe onkin: Seurakunta odottaa Herran tulemusta. Tuo odotus on kahdenlaista: 1. Odotamme Jeesusta sydämeemme ja elämäämme ja 2. Odotamme Jeesuksen toista tulemusta taivaasta.
Raamatussa on paljon ennustuksia Jeesuksen toisesta tulemisesta. Hän tulee Raamatun mukaan samalla tavalla, kuin hän ylösnousemuksessa taivaaseen menikin. Ilmestyskirjan ensimmäisessä luvussa sanotaan: “Katso, hän tulee pilvissä.” Tämä tapahtuma on vielä edessäpäin, mutta Jeesuksen tuleminen meidän sydämiimme on tämän hetken asia. Jouluvirressä pyydämme: “Ah, Herrani, mun Jeesuksein, tee asunnokses sydämein.”
Eikö se ole suuri ihme, että suuri Jumala sopii asumaan pienen ihmisen sydämessä. Hän asuu siellä uskon kautta. Eli kun me uskomme Jeesukseen, silloin hän asuu meidän sydämissämme. Asuu isän ja äidin ja sinun sydämessäsi.
Jos on totta, mitä äsken uskontunnustuksessa sanoimme: Minä uskon Jumalaan, Jeesukseen Kristukseen ja Pyhään Henkeen, niin silloin Jeesus asuu meidän sydämissämme.
Miksi on sitten niin toivottavaa, että Jeesus asuu meissä? Se on sanottu synninpäästön sanoissa: siksi, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.
Uskon kautta Jeesus pelastaa meidät ja vie meidät taivaaseen. Näin suuresta asiasta on kysymys tänään, toisena adventtisunnuntaina.
Kun vieras tulee taloomme, me toivotamme hänet tervetulleeksi. Me voimme toivottaa myös Jeesuksen tervetulleeksi. Jo ensimmäisenä adventtina lähes 2000 vuotta sitten koko suuri kansanjoukko Jerusalemin kaupungissa toivotti aasilla ratsastavan Jeesuksen tervetulleeksi laulamalla Hoosianna. Nyt mekin teemme samalla tavalla. Toivotamme Jeesuksen tervetulleeksi Karttulan seurakuntaan ja omaan sydämeemme. Noustaan laulamaan Hoosianna.