Saarna Karttulan kirkossa 4.12.1988
3. vuosikerta
Luuk. 17: 20-24
Kun fariseukset kysyivät häneltä, milloin Jumalan valtakunta oli tuleva, vastasi hän heille ja sanoi: "Ei Jumalan valtakunta tule nähtävällä tavalla, eikä voida sanoa: 'Katso, täällä se on', tahi: 'Tuolla'; sillä katso, Jumalan valtakunta on sisällisesti teissä".
Ja hän sanoi opetuslapsillensa: "Tulee aika, jolloin te halajaisitte nähdä edes yhtä Ihmisen Pojan päivää, mutta ette saa nähdä. Ja teille sanotaan: 'Katso, tuolla hän on!' 'Katso, täällä!' Älkää menkö sinne älkääkä juosko perässä. Sillä niinkuin salaman leimaus loistaa taivaan äärestä taivaan ääreen, niin on Ihmisen Poika päivänänsä oleva.
Adventtiaika hoosianna-hymneineen sykähdyttää meitä jokaista. Nyt on toinen adventtisunnuntai, toisen kynttilän päivä, ja sytytämme toisen adventtikynttilän. “Nyt syttyy toinen kynttilä ja valo laajenee. Suo Isä tänne Jeesuksen, se hetki lähenee.” Tämän päivän aiheemme onkin: Seurakunta odottaa Herran tulemusta.
Ensimmäisenä adventtina kerrottiin siitä, kuinka Jeesus ratsasti Jerusalemiin. Hän saapui pyhään kaupunkiin Kultaisen portin kautta Messiaana, kuninkaana. Jeesuksen sanomassa on siis kysymys kuninkuudesta. On kysymys valtakunnasta, Jumalan valtakunnasta, joka on murtautumassa tähän aikaan.
Tämän toisen adventin tekstissä Jeesus tarkentaa kuvaa siitä, millaisesta valtakunnasta oikein on kysymys. Jeesuksen mukaan Jumalan valtakunta ei tule nähtävällä tavalla. Ei voida sanoa, että se on täällä tai tuolla. Jumalan valtakunta on meidän keskellämme. Sitä ei tarvitse lähteä etsimään mistään paikasta, sillä Jumalan valtakunta on Jeesuksessa ja hänen omissaan. Se on kaikkialla siellä, missä Jumalan sana tempaa ihmisiä pimeyden vallasta Jumalan valtakuntaan. Eli lyhyesti sanottuna: Jumalan valtakunta on Kristuksen herruutta ihmisten sydämissä.
Jo pyhässä kasteessa meidät otettiin Jumalan valtakunnan jäseniksi. Silloin luettiin nämä Jeesuksen sanat: “Sallikaa lasten tulla minun tyköni, sillä sen kaltaisten on Jumalan valtakunta. Sillä joka ei ota Jumalan valtakuntaa vastaan niin kuin lapsi, se ei pääse sinne sisälle.” Se oli juhlallinen ja herkkä hetki. Jeesus otti meidät omaan valtakuntaansa. Jeesus on, ei vain kuningas, vaan Kuningasten Kuningas isolla alkukirjaimella.
Jokainen pyhäkoululainenkin tietää, millä nimellä kutsutaan kuninkaan lapsia. He ovat prinssejä ja prinsessoja. Olemme Kuninkaan tyttöjä ja poikia ja meillä on Jumalan valtakunnan kansalaisoikeudet. Joku on sanonut: tule siksi mitä olet.
Kun kuljemme ja elämme kotona, koulussa tai työpaikalla, saamme iloita siitä, että olemme Kuninkaan lapsia, Jeesuksen omia, sekä suuret että pienet. Tämä Jumalan valtakunnan Kuningas on tehnyt kaiken meidän pelastukseksemme. Lapsena hän syntyi tänne maailmaan, julisti, opetti, paransi ja auttoi, jopa herätti muutamia kuolleista. Hän osoitti, että hänellä on kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Tämän kaiken me tiedämme. Olemme sen jo pyhäkoulussa oppineet. Nyt on kysymys siitä, saako tämä Kuningasten Kuningas asua meidän, sinun ja minun, sydämessä. Avaammeko hänelle sydämemme, sillä se on Jeesuksen asuinpaikka? Hän sanoo: “Jumalan valtakunta on sisällisesti teissä.” Saako Jeesus hallita ajatuksiamme, sanojamme ja tekojamme?
Kun Jeesus on sisimmässämme, sydämessämme, me taistelemme sydämessä asuvia pahoja voimia vastaan. Me annamme Jeesuksen karkottaa sieltä pois sen synnin, jonka tähden hän on kärsinyt ja kuollut. Jeesuksen oma ei leikittele synnin kanssa. Hän ei suosi sitä, vaan pyytää sitä anteeksi ja voimaa luopua siitä. Jeesus neuvoo: “Tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi.” Silloin sydämessä syttyy kynttilä ja valo laajenee. Se valo on Jumalan valtakunnan valoa. Jeesus sanoo: “Minä olen maailman valkeus. Joka minua seuraa, se ei pimeydessä vaella, vaan hänellä on elämän valkeus.” Antakaamme tämän valkeuden tulla sydämeemme, silloin on Jeesus sisällisesti meissä.