Saarna Alapitkän kirkossa 11.9.1983
3. vuosikerta
Matt. 6: 19-24
Jeesus sanoi: “Älkää kootko itsellenne aarteita maan päälle, missä koi ja ruoste raiskaa ja missä varkaat murtautuvat sisään ja varastavat. Vaan kootkaa itsellenne aarteita taivaaseen, missä ei koi eikä ruoste raiskaa ja missä eivät varkaat murtaudu sisään eivätkä varasta. Sillä missä sinun aarteesi on, siellä on myös sinun sydämesi.
Silmä on ruumiin lamppu. Jos siis silmäsi on terve, niin koko sinun ruumiisi on valaistu. Mutta jos silmäsi on viallinen, niin koko ruumiisi on pimeä. Jos siis se valo, joka sinussa on, on pimeyttä, kuinka suuri onkaan pimeys!
Ei kukaan voi palvella kahta herraa; sillä hän on joko tätä vihaava ja toista rakastava, taikka tähän liittyvä ja toista halveksiva. Ette voi palvella Jumalaa ja mammonaa.”
Tämänpäiväinen tekstimme on osa Jeesuksen vuorisaarnasta. Edellä Jeesus on puhunut siitä, mitä Jumala meiltä vaatii. Nyt kiinnitetään huomio niihin esteisiin, jotka ihmistä erottavat Jumalan tahdon täyttämisestä.
Ensimmäinen este on huomisen murhe. Jeesus varoittaa aarteiden kokoamisesta maan päälle. Sitten seuraa opetus silmästä ruumiinlamppuna ja lopuksi varoitus kahden herran palvelemisesta.
Aarteiden kokoamisessa maan päälle tulee näkyviin meidän murheemme huomisesta. Kokoamiskieltoa perustellaan aluksi käytännöllisesti. Maallisten aarteiden kokoaminen ei yksinkertaisesti kannata. Sillä vaatteet katoavat koin ruoaksi, ruoste turmelee metalliesineet ja varkaat murtautuvat sisään ja varastavat. Vain taivaassa aarteet ovat tallessa. Sinne kannattaa koota aarteita. Siellä ei koi syö eikä ruoste raiskaa. Siellä eivät varkaat murtaudu sisään eivätkä varasta.
Jeesuksen käsky on selvä: Kootkaa aarteita taivaaseen. Aarre aina sitoo ihmisen sydämen. Ihmisellä ei voi olla kahta aarretta, ei kahta aarteiden kokoamispaikkaa, ei kahta herraa. Aarteemme on joko maan päällä tai taivaassa.
Jeesuksen opetuksen seuraaminen johtaa maallisten aarteiden hylkäämiseen. Ratkaiseva taistelu taivaallisten ja maallisten aarteiden välillä käydään meidän sydämissämme.
Maalliset aarteet ovat kaikkien nähtävissä, mutta taivaalliset aarteet ovat salattuja, näkymättömiä. Taivaallisen aarteen näkee vain Jumala, se on salassa meiltä itseltämmekin. Jumalan sana kehottaa meitä luomaan katseemme niihin, jotka ylhäällä ovat. Meitä kehotetaan ylentämään sydämemme Jumalan puoleen.
Maallinen omaisuus on lainaa, lahjaa, josta on kerran tehtävä tili Jumalalle. Se on tarkoitettu Jumalan kunniaksi ja lähimmäisen parhaaksi. Taivaalliset aarteet löytyvät Jumalan luota, se on: Jumalan sanasta. Joka hylkää Jumalan sanan, se hylkää myös taivaalliset aarteet.
Tämän sunnuntain aiheena on Hyvä osa. Jeesus tahtoo ohjata meitä saamaan hyvän osan, taivaallisten aarteiden osallisuuden ja omistamisen. Hän Pyhän Henkensä kautta sanassaan antaa kullekin sopivat ohjeet taivaallisten aarteiden kokoamiseen. Ja Jumalan Pyhä Henki evankeliumin kautta kutsuu meitä taivaallisten aarteiden osallisuuteen.
Viimeisenä päivänä meille jokaiselle paljastuu, missä ovat olleet meidän aarteemme, mitä herraa olemme täällä ajassa palvelleet elämämme aikana. Missä on ollut aarteemme, siellä on ollut myös sydämemme. Autuas se nyt ja viimeisenä päivänä, jonka sydämen aarre on Jeesus Kristus, hän, joka aina elää rukoillakseen puolestamme, pelastuksemme puolesta, tälläkin hetkellä. Ja me itsekin saamme pyytää: “Oi Kristus, nyt rukoile eestämme sun Isääsi, hän sua kuulee.”
Vielä Raamattu sanoo katoavista ja katoamattomattomista aarteista: “Mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän saisi omaksensa koko maailman, mutta saisi sielulleen vahingon.” (Mark. 8: 36) “Emme katso näkyväisiä, vaan näkymättömiä; sillä näkyväiset ovat ajallisia, mutta näkymättömät iankaikkisia.” (2. Kor. 4: 18) “Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät koskaan katoa.” (Matt. 23: 35)
Rakkaat ystävät! Kumpaan me panemme toivomme, näkyväisiin vai näkymättömiin, katoaviin vai katoamattomiin aarteisiin?