Saarna Karttulan kirkossa 13.9.1987
1. vuosikerta
Luuk. 10: 25-37
Ja katso, eräs lainoppinut nousi ja kysyi kiusaten häntä: "Opettaja, mitä minun pitää tekemän, että minä iankaikkisen elämän perisin?" Niin hän sanoi hänelle: "Mitä laissa on kirjoitettuna? Kuinkas luet?" Hän vastasi ja sanoi: "Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta voimastasi ja kaikesta mielestäsi, ja lähimmäistäsi niinkuin itseäsi".
Hän sanoi hänelle: "Oikein vastasit; tee se, niin sinä saat elää".
Mutta hän tahtoi näyttää olevansa vanhurskas ja sanoi Jeesukselle: "Kuka sitten on minun lähimmäiseni?" Jeesus vastasi ja sanoi: "Eräs mies vaelsi Jerusalemista alas Jerikoon ja joutui ryövärien käsiin, jotka riisuivat hänet alasti ja löivät haavoille ja menivät pois jättäen hänet puolikuolleeksi. Niin vaelsi sattumalta eräs pappi sitä tietä ja näki hänet ja meni ohitse. Samoin leeviläinenkin: kun hän tuli sille paikalle ja näki hänet, meni hän ohitse.
Mutta kun eräs samarialainen, joka matkusti sitä tietä, tuli hänen kohdalleen ja näki hänet, niin hän armahti häntä. Ja hän meni hänen luokseen ja sitoi hänen haavansa ja vuodatti niihin öljyä ja viiniä, pani hänet juhtansa selkään ja vei hänet majataloon ja hoiti häntä. Ja seuraavana aamuna hän otti esiin kaksi denaria ja antoi majatalon isännälle ja sanoi: 'Hoida häntä, ja mitä sinulta lisää kuluu, sen minä palatessani sinulle maksan'.
Kuka näistä kolmesta sinun mielestäsi osoitti olevansa sen lähimmäinen, joka oli joutunut ryövärien käsiin?" Hän sanoi: "Se, joka osoitti hänelle laupeutta". Niin Jeesus sanoi hänelle: "Mene ja tee sinä samoin".
Usko toivo ja rakkaus lisääntykööt meissä Jumalan ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen tuntemisen kautta.
Tämän sunnuntain aiheena on Lähimmäisemme, vietämme lähimmäisen päivää. Aihe tulee meitä hyvin lähelle, sillä me asioimme toistemme kanssa joka päivä. Lähetämme viestejä toinen toisillemme, sanomme hyvää ja pahaa lähimmäisistämme.
Miten puhumme toisista ihmisistä, kunnioittavasti vai halveksien? Emme ehkä huomaakaan, miten tärkeästä asiasta on kysymys.
Tekstimme kertoo lainopettajasta, joka tuli Jeesuksen tykö ja kysyi: "Opettaja, mitä minun pitää tekemän, että minä iankaikkisen elämän perisin?"
Ja vastauksen voi sanoa yksi sanalla: Rakasta! Rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.
Jeesus on taitava opettaja, sillä hän saa kysyjän vastaamaan itse omiin kysymyksiinsä. Lainoppinut kysyi vielä: "Kuka on minun lähimmäiseni?" Hyvä kysymys, mutta siinäkin kuvastuu ylpeä asenne: minä olen lähimmäiseni yläpuolella. Siksi Jeesus kertoo opetuskertomuksen laupiaasta samarialaisesta. Sitten hän kysyy lainoppineelta: "Kuka sinun mielestäsi osoitti olevansa sen lähimmäinen, joka oli joutunut ryövärien käsiin?" Hän sanoi: "Se, joka osoitti hänelle laupeutta." Lainoppinut ei millään voinut sanoa 'samarialainen', sillä hänelle lähimmäinen tarkoitti vain saman kansan jäsentä, vieläpä hurskasta ja lakia noudattavaa israelilaista. Tietämättään lainoppinut kuitenkin antoi hienon määritelmän lähimmäisestä: lähimmäinen on se, joka osoittaa laupeutta toiselle.
Näin kysymys 'kuka on minun lähimmäiseni?' vaihtuukin kysymykseksi 'kenelle minä voisin olla lähimmäinen?' Näin me asetumme lähimmäisen rinnalle rakastamaan ja auttamaan.
Näkökulma laajenee kodista ja seurakunnasta ja isänmaasta koko maailmaa koskevaksi. Mutta eikö autettavia ole liian paljon?
Olemme kuulleet Äiti Teresasta. Hän oivalsi auttamisen idean: hän auttoi aina yhtä ihmistä. Se on meillekin itse kullekin täysin mahdollista. Ja se yksi ihminen on meitä hyvin lähellä. Ei meitä ole kutsuttu kerralla koko maailman auttajiksi, siihen ei meillä ole voimia, mutta sille yhdelle voimme olla lähimmäinen.
Viimeisellä tuomiolla näemme ja kuulemme, että Kristus samaistuu siihen kaikkein vähimpään veljeen ja sisareen, jonka kohtaamme. Silloin kysytään kaikkein suurinta ja koskaan häviämätöntä rakkautta. Ne, jotka Jeesus kutsuu luokseen taivaan iloon, ovat osoittaneet lähimmäisen rakkautta nälkäisille, janoisille, oudoille, alastomille, sairaille ja vangeille. Tähän meidät on kutsuttu. Teetkö sinä ja teenkö minä näin?
Tänään meitä kutsutaan olemaan lähimmäinen katovahingoista kärsineille, niille jotka ovat menettäneet kadon vuoksi kaiken. Tänään kaikissa Suomen kirkoissa kannetaan uhrilahja eli kolehti kadosta kärsineiden hyväksi.
Jumala, joka on rakkaus, odottaa, että rakkaus tulisi täydelliseksi sinussa ja minussa, että meillä olisi turva tuomiopäivänä. Raamattu kehottaa: "Pysykää hänessä, että meillä olisi hänen ilmestyessään turva, eikä meitä häpeällä karkotettaisi pois hänen tyköänsä hänen tulemuksessaan."
Kristus osoitti lähimmäisen rakkautta kaikkialla, missä hän liikkui. Raamattu sanoo, että hän osoitti omilleen rakkautta loppuun asti. Ja hän on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Hän on ensin rakastanut meitä, ja niin mekin olemme velvolliset rakastamaan toinen toistamme.