Saarna Syvänniemen ja Tervon kirkossa
3. vuosikerta
Matt. 5: 33-37
Jeesus opetti ja sanoi: “Vielä olette kuulleet sanotuksi vanhoille: 'Älä vanno väärin', ja: 'Täytä Herralle valasi'. Mutta minä sanon teille: älkää ensinkään vannoko, älkää taivaan kautta, sillä se on Jumalan valtaistuin, älkääkä maan kautta, sillä se on hänen jalkojensa astinlauta, älkää myöskään Jerusalemin kautta, sillä se on suuren Kuninkaan kaupunki; äläkä vanno pääsi kautta, sillä et sinä voi yhtäkään hiusta tehdä valkeaksi etkä mustaksi; vaan olkoon teidän puheenne: 'On, on', tahi: 'ei, ei'. Mitä siihen lisätään, se on pahasta.”
Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme ja Herralta Jeesukselta Kristukselta.
Tänään saamme Jumalan sanan valossa tarkkailla sitä, mitä puhumme. Onhan tämän päivän aihe lyhyesti: Puheemme.
Puhumisella otamme yhteyttä toisiin ihmisiin; puhumisella ilmaisemme sitä, mitä sisimmässämme liikkuu. “Sydämen kyllyydestä suu puhuu”, sanoo Jeesus. On myös sanottu, että joka härjillä ajaa, se härjistä puhuu. Emme voi puhua yhtä ja ajatella toista. Arkielämässä meidän puheemme punnitaan.
Niin, mitä ja miten puhumme? Tahdommeko puheillamme osoittaa lähimmäisellemme ja ennen kaikkea kaikkein läheisillemme, että rakastamme ja kunnioitamme heitä? Vai onko meistä mieluisaa tuoda esille heidän puutteitaan ja virheitään? Näemmekö toisen velan, emmekä muista omaa suurta velkaamme Jumalan edessä? Emme voi puheillammekaan palvella kahta herraa.
Kieli, jolla puhe saadaan aikaan, voi olla levoton ja paha, täynnä kuolettavaa myrkkyä. Emme voi samaan aikaan kiittää Herraa ja Isää ja samalla kirota ihmisiä. Ei voi samasta suusta lähteä kiitos ja kirous. Apostoli Jaakob puhuessaan näistä asioista kysyykin: “Uhkuuko lähde samasta silmästä makeaa ja karvasta vettä? Eihän, veljeni, viikunapuu voi tuottaa öljymarjoja eikä viinipuu viikunoita? Eikä myöskään suolainen lähde voi antaa makeata vettä.”
Puheen käytössäkin tarvitsemme taivaallista viisautta, joka annetaan ylhäältä sitä anovalle. Raamattu neuvoo meitä puhumaan suloisesti: “Olkoon teidän puheenne aina suloista, suolalla höystettyä.” Suloinen puhe ilahduttaa, lohduttaa ja parantaa. Samalla sen tulee olla myös totuudellista, totuuden suolalla höystettyä.
Tekstissämme Jeesus sanoo: “Olkoon teidän puheenne ‘on on’ tai ‘ei ei’. Mitä siihen lisätään, se on pahasta.” Uusin käännös ilmaisee asian näin: “Älä vanno, sano vain yksinkertaisesti kyllä tai ei. Sanasi riittää.”
Monesti ihminen käyttää paljon sanoja, jotta hänen ei tarvitsisi sanoa totuutta jostakin asiasta. Hän viskelee sanoja kuin miekanpistoja. Käytetään paljon turhia sanoja. Emme muista tai ota vakavasti Jeesuksen opetusta: “Jokaisesta turhasta sanasta, minkä ihmiset puhuvat, pitää heidän tekemän tili tuomiopäivänä. Sillä sanoistasi sinut julistetaan vanhurskaaksi ja sanoistasi sinut tuomitaan syylliseksi.”
Jumalan nauhurissa on tallennettuna kaikki puheemme ja sanamme. Voi, mitä sieltä löytyykään! Nauhurista voidaan myös pyyhkiä pois siihen talletettu ohjelma. Eikö ole parempi jo täällä ajassa käydä tilintekoon puheistammekin kuin vasta viimeisenä päivänä?
Puheittenkin suhteen pätee Raamatun opetus: “Jos me tunnustamme syntimme, hän puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.” Hän puhdistaa meidät myös vääristä, turhista ja pahoista puheista ja pelastaa niiden tähden tulevasta tuomiosta. Kristuksen pyhä ja kallis veri, Golgatalla meidän syntiemme tähden vuotanut, on voimallinen. Jääkäämme sen tuoman armon alle tänään ja aina. Aamen.