Saarna Karttulan kirkossa 11.8.1985
2. vuosikerta
Luuk. 4: 23-30
Niin hän sanoi heille: "Kaiketi aiotte sanoa minulle tämän sananlaskun: 'Parantaja, paranna itsesi'; 'tee täälläkin, kotikaupungissasi, niitä suuria tekoja, joita olemme kuulleet tapahtuneen Kapernaumissa'."
Ja hän sanoi: "Totisesti minä sanon teille: ei kukaan profeetta ole otollinen kotikaupungissaan.
Minä sanon teille totuudessa: monta leskeä oli Eliaan aikana Israelissa, kun taivas oli suljettuna kolme vuotta ja kuusi kuukautta ja suuri nälkä tuli kaikkeen maahan, eikä Eliasta lähetetty kenenkään tykö heistä, vaan ainoastaan leskivaimon tykö Siidonin-maan Sareptaan. Ja monta pitalista miestä oli Israelissa profeetta Elisan aikana, eikä kukaan heistä tullut puhdistetuksi, vaan ainoastaan Naiman, syyrialainen."
Tämän kuullessaan kaikki, jotka olivat synagoogassa, tulivat kiukkua täyteen ja nousivat ja ajoivat hänet ulos kaupungista ja veivät hänet sen vuoren jyrkänteelle asti, jolle heidän kaupunkinsa oli rakennettu, syöstäkseen hänet alas.
Mutta hän lähti pois käyden heidän keskitsensä.
Tämän sunnuntain aihe on Etsikkoaikoja. Kristinoppimme sanoo: “Ihmisen elämässä on aikoja, joina Jumala erityisesti vetää häntä puoleensa. Sellaista aikaa sanotaan etsikkoajaksi. Useimmiten Jumala kutsuu meitä jo nuoruudessa.”
Jumala kyllä etsii armollaan ihmistä joka hetki, mutta sitä aikaa, jolloin ihminen tajuaa tuon puhuttelun, kutsutaan etsikkoajaksi. On kysymys jatkuvasta Pyhän Hengen työstä, joka tapahtuu Sanan ja sakramenttien kautta.
Luonnostaan ihminen on suruton. Kristinoppimme (kohta 66) opettaa: “Jos Pyhä Henki ei saa lapsena kastettua hoitaa Kristuksen yhteydessä, maailman henki valtaa ihmisen sydämen. Vain hämärästi hän ikävöi Jumalaa ja iäisyyttä. Hän tuntee tosin elämänsä tyhjyyden, ja ajoittain synti vaivaa häntä; mutta hän ei tajua, että hänen tärkein asiansa olisi sielun pelastus.”
“Ihminen voi myös hylätä Jumalan kutsun. Hän esittää monenlaisia puolusteluja voidakseen välttyä asettumasta Jumalan kasvojen valkeuteen. Näin hän vaipuu yhä syvemmälle suruttomuuteen ja paaduttaa sydämensä. Tämä voi johtaa hengelliseen kuolemaan.”(Kristinoppi, kohta 69) Kristuksen edessä oleva, etsikkoajan armossa elävä ihminen voi näin joko vastaanottaa armon tai paatua entistä enemmän.
Tekstimme vie meidät Jeesuksen kotikaupunkiin Nasaretiin ja sen synagogaan. Kuulijat tajusivat Jeesuksen puhuttelun. Kaikki kuuntelivat tarkkaavaisesti luettua sanaa profeetta Jesajan kirjasta. Kuulijoiden odotukset olivat korkealla. Kaikkien katseet olivat kiinnittyneet kotikaupungin maineikkaaseen poikaan, joka yksiselitteisesti ilmoittautuu Jesajan kirjan lupausten toteuttajaksi. Kuva vihdoin vapauden tuovasta poliittisesta messiaasta nousee kuulijoiden mieleen.
Ihmisen ajatukset eivät ole kuitenkaan Jumalan ajatuksia. Jeesus joutuu murskaamaan heidän toiveensa ja näyttämään heidän epäuskonsa. Hän ei ole maallinen vapauttaja, vaan taivaallinen Vapahtaja. Siksi hän joutuu sanomaan totuuden nasaretilaisista.
Jeesus kertoo kaksi esimerkkiä, jotka valaisevat etsikkoaikaa, joka aikoinaan oli ollut Israelin kansalla profeetta Elian ja Elisan aikoina. Kun kansa ei ottanut heidän todistustaan vastaan, Elia lähetettiin nälänhädän ajaksi Siidonin maahan leskivaimon luokse ja Elisa puolestaan paransi syyrialaisen sotapäällikön. Molemmat olivat pakanoita. Tämä Jeesuksen esimerkki loukkasi uskonnollista omahyväisyyttä ja itsevanhurskautta.
Jeesus tahtoi osoittaa, että Jumala toimii siellä, missä sana otetaan uskossa vastaan. Näin eivät nasaretilaiset tehneet. He tulivat kiukkua täyteen ja aikoivat syöstä Jeesuksen jyrkänteeltä alas. Tuo jyrkänne on edelleen nähtävissä Nasaretin liepeillä.
Jumalan sana ei ilman muuta tee ihmistä uskovaksi, vaan torjuttuna se saa hänet tietoisesti ajautumaan pitemmälle pahuuteensa ja paatumuksen paikalle.
Etsikkoaika meni nasaretilaisten ohitse. Jumalan kutsun hylkääminen vei heidät yhä syvempään suruttomuuteen. Myöhemmin Jeesus huusi voi-huutonsa niille kaupungeille, jotka eivät tunteneet etsikkoaikaansa.
Mitähän Jeesus sanoo tänään Karttulan seurakunnalle? Mitä hän sanoo sinun ja minun kohdalla? Kuulemmeko Jumalan puhuttelun tänä päivänä? Autuaita olemme, jos uskoen kuulemme, sillä silloin meillä on etsikkoaika. Hän kutsuu meitä pelastaakseen meidät. Hän näyttää meille syntimme ja vikamme, uskottomuutemme ja kadotuksen alaisen tilamme. Ilman Kristusta ei ole muuta mahdollisuutta kuin hukkua iankaikkisesti. Mutta Kristus sanoo: “Minä olen tullut, että teillä olisi elämä ja olisi yltäkylläisyys.”
Älkäämme paaduttako sydämiämme etsikon aikana. Etsitään mekin yhdessä meitä kutsuvaa ja lähestyvää Herraa. Vastaanottaakaamme Jumalan armo, ettei se jää kohdallamme turhaksi. Sillä Herra sanoo näin: “Otollisella ajalla minä olen sinua kuullut ja pelastuksen päivänä sinua auttanut. Katso, nyt on otollinen aika, nyt on pelastuksen päivä.”
Niin, se on nyt emmekä tiedä, onko kaikkien kohdalla enää huomenna. Aamen.