Saarna Karttulan kirkossa 26.9.1984
1. vuosikerta
Luuk. 19: 41-47
Ja kun hän tuli lähemmäksi ja näki kaupungin, itki hän sitä ja sanoi: "Jospa tietäisit sinäkin tänä päivänä, mikä rauhaasi sopii! Mutta nyt se on sinun silmiltäsi salattu. Sillä sinulle tulevat ne päivät, jolloin sinun vihollisesi sinut vallilla saartavat ja piirittävät sinut ja ahdistavat sinua joka puolelta; ja he kukistavat sinut maan tasalle ja surmaavat lapsesi, jotka sinussa ovat, eivätkä jätä sinuun kiveä kiven päälle, sentähden ettet etsikkoaikaasi tuntenut."
Ja hän meni pyhäkköön ja rupesi ajamaan myyjiä ulos ja sanoi heille: "Kirjoitettu on: 'Minun huoneeni on oleva rukoushuone', mutta te olette tehneet siitä ryövärien luolan."
Ja hän opetti joka päivä pyhäkössä.
Etsikkoaikoja
Jeesus tuli kuusi päivää ennen pääsiäistä Betaniaan. Se oli pieni kylä itään päin Jerusalemista. Päivisin hän opetti Jerusalemin temppelissä ja yöpyi ystäviensä luona Betaniassa.
Tämä Jeesuksen tulo Jerusalemiin oli erityisempi kaikkia muita hänen sinne saapumisiaan. Hän lähestyi nyt Jerusalemia vastaanottamalla kuninkaallisia kunnianosoituksia.
Ratsastaessaan alas Öljymäen rinnettä hänen eteensä aukeni Jerusalemin pyhä kaupunki. Näky oli komea. Edessä olivat temppelialue kauniine ja juhlallisine rakennuksineen. Mutta mitä lähemmäksi kaupunkia hän tuli, sitä murheellisemmaksi hän kävi. Lopulta hän puhkesi itkuun. Syvä murhe ja huoli täytti hänen sielunsa. Jeesus ei itkenyt sitä, mikä tuli olemaan hänen katkerana kokemuksenaan Jerusalemissa, vaan nyt hän oli järkyttynyt kaupunkia kohtaavasta Jumalan tuomiosta, jonka hän jo näki sielunsa silmin.
Tänään olisi koittanut Jerusalemille pelastuksen päivä. Jos se olisi nimensä mukainen 'rauhan kaupunki', se käsittäisi, että Rauhan Ruhtinas oli tuomassa sille rauhaa. Mutta nyt, yhdennellätoista hetkellä, Jerusalem hylkää kuninkaansa eikä näin voi välttää tuhoansa. Jerusalemin - ja samalla koko Israelin kansan - etsikkoaika oli kulunut umpeen. Jeesus kyllä oli tahtonut koota heidät, niin kuin kana kokoaa poikasensa siipiensä alle, mutta he eivät tahtoneet. He kulkivat onnensa ohi. He eivät ymmärtäneet etsikkoaikaansa.
Kyynelin Jeesus lausui profetian, joka toteutui vuonna 70 j.Kr. Kirjaimellisesti kaupunki vallilla saarrettiin. Keisari Titus rakensi kaupungin ympäri ensin paaluvallin, mutta juutalaiset polttivat sen. Sitten hän rakensi kivivallin. Kukaan ei päässyt kaupungista pakenemaan tai tuomaan elintarvikkeita. Niinpä nälkä viimein mursi kaupungin puolustajat, ja siitä alkoi julma Jerusalemin hävitys. Tuholla ei ollut enää mitään rajoja. Hirvittävä murha-aalto löi yli kaupungin, ja kaunis Jerusalemin temppeli tuhoutui tulipalossa. Kiveä ei jäänyt kiven päälle.
Nyt siellä on jäljellä vain Itkumuuri, jonka äärellä juutalaiset ja turistit muistavat menneitä. Sen luona yritetään etsiä uutta yhteyttä Jumalaan. Mutta Jeesus ennusti, että hän ei tule, ennen kuin Israelin kansa kutsuu hänet huudolla: “Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimeen.”
Jumala ei anna etsikkoaikoja vain kansoille ja kansakunnille, vaan myös yksityisesti meille jokaiselle. Kristinopissa sanotaan: “Ihmisen elämässä on aikoja, jolloin Jumala erityisesti vetää häntä puoleensa. Sellaista aikaa sanotaan etsikkoajaksi. Useimmiten Jumala kutsuu meitä jo nuoruudessa.”
Olemmeko kuulleet tuon kutsun elämässämme? Moni on kokenut Jumalan kutsun rippikoulussa. Oletko sinä yksi heistä?
Jumala puhuu meille monella tavalla. Hän puhuu usein kovien elämän kohtaloiden kautta, mutta kaikkein selvimmin hän puhuu sanassaan. Sanan äärellä ollessamme on meidän etsikkoaikamme. Se on juuri nyt. “Etsikää Herraa silloin, kun hänet löytää voidaan, huutakaa häntä avuksi, kun hän läsnä on.” (Jes.55:6)
Sanassaan Kristus tulee luoksemme ja ojentaa lävistetyt kätensä suurella rakkaudella meidän puoleemme. “Tulkaa minun tyköni kaikki. Minä annan teille levon.” Mitä vastaamme hänen kutsuunsa?
Hän tahtoo puhdistaa meidät synnistä omaa käyttöään varten. “Sillä mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omaksensa koko maailman, mutta saisi sielullensa vahingon?”, sanoo Jeesus. Niin kuin hän puhdisti Jerusalemin temppelin rukoushuoneeksi, niin hän pyhällä verellään tahtoo puhdistaa meidän sydämemme rukouskammioksi.
Tänä päivänä on sinun etsikkoaikasi. Voit ottaa sanan uskossa vastaan, tai hylätä sen, mutta samalla hylkäät myös iäisen elämän Jumalan yhteydessä.
Jumala etsii meitä julistetun evankeliumin kautta. Hän haluaa sillä herättää meidät uuteen elämään. Taivaassa on ilo yhdestäkin syntisestä, joka kääntyy Jeesuksen puoleen. Enkelit iloitsevat, Kristus iloitsee. Vai täytyykö Kristuksen yhä vuodattaa kyyneleitä suruttomuutemme tähden?
Käykäämme uskalluksella armoistuimen eteen, sillä nyt on otollinen aika, nyt on pelastuksen päivä.