Saarna Karttulan kirkossa 9.2.1986
Joh. 16. 8-11
Ja kun hän tulee, niin hän näyttää maailmalle todeksi synnin ja vanhurskauden ja tuomion: synnin, koska he eivät usko minuun; vanhurskauden, koska minä menen Isän tykö, ettekä te enää minua näe; ja tuomion, koska tämän maailman ruhtinas on tuomittu.
Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme ja Herralta Jeesukselta Kristukselta.
Tämän ensimmäisen rukouspäivän saarnateksti on Jeesuksen jäähyväispuheesta opetuslapsilleen. Kuudennessatoista luvussa, josta tekstimme on otettu, Jeesus puhuu tulevasta vainosta, poismenostaan ja Pyhän Hengen vaikutuksesta maailmassa ja opetuslapsissaan.
Jeesus ilmoitti opetuslapsilleen, että hän on lähdössä pois heidän keskeltänsä. Se toi tietenkin syvän murheen opetuslasten sydämeen. He olisivat halunneet aina olla opettajansa kanssa. Mutta Jeesus selitti heille, että opetuslapsille on hyväksi, että hän menee pois, sillä ellei hän mene pois, ei Puolustaja tule heidän luokseen. Sitten Jeesus antoi heille lupauksen, että kun hän menee pois, niin hän lähettää heille Pyhän Hengen.
Tekstissämme Jeesus sanoo, että Pyhä Henki näyttää maailmalle sen syntisyyden, sen, miten koko maailma on pahan vallassa ja kulkee yhä kauemmaksi Jumalasta ja hänen valtakunnastaan. Sen synti on siinä, ettei se tahdo uskoa Jeesukseen. Mutta Pyhä Henki näyttää todeksi maailmalle myös syntien sovittajan, Jeesuksen Kristuksen, joka menee Isän tykö. Hän on se pelastusrengas, joka heitettiin kuohuvaan kansojen mereen. Jokainen, joka tarttuu tähän pelastusrenkaaseen, pelastuu. “Kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi.” (Joh. 1: 12)
Pyhä Henki näyttää meille todeksi myös tuomion vakavuuden. Tämä vakavuus on Jeesuksen sanoissa: “Jo on myös kirves pantu puitten juurelle; jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, siis hakataan pois ja heitetään tuleen.” Viimeisenä päivänä jokaisen meidän hedelmät tutkitaan ja meidät niiden mukaan tuomitaan.
Pyhä Henki jatkaa seurakunnassa Jeesuksen aloittamaa työtä. Tämä työ jatkuu yhä. Pyhä Henki tekee työtään sanan, Jumalan sanan kautta. Luther sanoo Katekismuksessa: “Minä uskon, etten minä voi omasta järjestäni enkä voimastani uskoa Jeesukseen Kristukseen, Herraani, enkä tulla Hänen tykönsä; vaan Pyhä Henki on kutsunut minua evankeliumin kautta, valistanut minua lahjoillaan, pyhittänyt ja varjellut minua oikeassa uskossa.”
Emme voi rajata Pyhän Hengen työtä, vaan hän toimii missä tahtoo ja miten tahtoo. Pyhä Henki opettaa ja muistuttaa meitä kaikesta, mitä Jeesus on tehnyt ja sanonut. Samassa kuudennessatoista luvussa Jeesus opettaa edelleen, että Pyhä Henki puhuu meille, mitä hän kuulee, ja tulevaiset hän meille julistaa. Pyhä Henki ei puhu omiaan, vaan hän välittää meille sen mitä on Isältä kuullut. Hän paljastaa myös tulevaisuuden tapahtumia. Hän puhuu Jeesuksesta Kristuksesta ja selittää meille, kuka hän on. Hän näyttää, että Isän kirkkaus on Jeesuksessa Kristuksessa.
Jo kasteessa Pyhä Henki aloitti meissä työnsä. Kaikki olemme saaneet Pyhän Hengen. Mutta nyt on kysymys siitä, onko Pyhä Henki saanut meidät. Olemmeko taipuneet Pyhän Hengen työn alle? Sillä viimeisenä päivänä Kristus tuntee meissä vain omaan työnsä. Siksi hän kehottaa meitä: “Kootkaa aarteita taivaaseen.” Se on sitä, että annamme itsemme, kuten epistolatekstissä sanottiin, kuolleista eläviksi tulleina Jumalalle. Se on, että annamme itsemme kokonaan Jumalan käyttöön, toteuttamaan hänen hyviä tarkoituksiaan.
Tämän saa aikaan Pyhä Henki Jumalan sanan kautta. Ensin meille selviää synti, eli se, missä olemme Jumalan tahdon rikkoneet. Emme näe vain yksityisiä synnin tekoja, vaan että koko elämämme kulkee väärään suuntaan. Ja nyt Pyhä Henki alkaa vetää meitä armoistuimen eteen pyytämään anteeksi syntejämme. Ja meille selviää, että ellemme näin tee, Jumalan kirves hakkaa meidät irti iankaikkisen elämän osallisuudesta.
Herra tahtoo viedä meidät kilvoittelijan paikalle. Annetaan hänen viedä ja kuljettaa, sillä me uskomme, että hän ei vie harhaan, vaan perille iankaikkiseen elämään.