Saarna Lapinlahden kirkossa
Luuk. 24: 13-35
Ja katso, kaksi heistä kulki sinä päivänä Emmaus nimiseen kylään, joka on kuudenkymmenen vakomitan päässä Jerusalemista. Ja he puhelivat keskenään kaikesta tästä, mikä oli tapahtunut.
Ja heidän keskustellessaan ja tutkistellessaan tapahtui, että Jeesus itse lähestyi heitä ja kulki heidän kanssansa. Mutta heidän silmänsä olivat pimitetyt, niin etteivät he tunteneet häntä.
Ja hän sanoi heille: "Mistä te siinä kävellessänne puhutte keskenänne?" Niin he seisahtuivat murheellisina muodoltansa. Ja toinen heistä, nimeltä Kleopas, vastasi ja sanoi hänelle: "Oletko sinä ainoa muukalainen Jerusalemissa, joka et tiedä, mitä siellä näinä päivinä on tapahtunut?"
Hän sanoi heille: "Mitä?" Niin he sanoivat hänelle: "Sitä, mikä tapahtui Jeesukselle, Nasaretilaiselle, joka oli profeetta, voimallinen teossa ja sanassa Jumalan ja kaiken kansan edessä, kuinka meidän ylipappimme ja hallitusmiehemme antoivat hänet tuomittavaksi kuolemaan ja ristiinnaulitsivat hänet. Mutta me toivoimme hänen olevan sen, joka oli lunastava Israelin. Ja onhan kaiken tämän lisäksi nyt jo kolmas päivä siitä, kuin nämä tapahtuivat. Ovatpa vielä muutamat naiset joukostamme saattaneet meidät hämmästyksiin. He kävivät aamulla varhain haudalla eivätkä löytäneet hänen ruumistaan, ja tulivat ja sanoivat myös nähneensä enkelinäyn, ja enkelit olivat sanoneet hänen elävän. Ja muutamat niistä, jotka olivat meidän kanssamme, menivät haudalle ja havaitsivat niin olevan, kuin naiset olivat sanoneet; mutta häntä he eivät nähneet."
Niin hän sanoi heille: "Oi, te ymmärtämättömät ja hitaat sydämeltä uskomaan kaikkea sitä, minkä profeetat ovat puhuneet! Eikö Kristuksen pitänyt tätä kärsimän ja sitten menemän kirkkauteensa?"
Ja hän alkoi Mooseksesta ja kaikista profeetoista ja selitti heille, mitä hänestä oli kaikissa kirjoituksissa sanottu.
Ja kun he lähestyivät kylää, johon olivat menossa, niin hän oli aikovinaan kulkea edemmäksi. Mutta he vaativat häntä sanoen: "Jää meidän luoksemme, sillä ilta joutuu ja päivä on jo laskemassa". Ja hän meni sisään ja jäi heidän luoksensa.
Ja tapahtui, kun hän oli aterialla heidän kanssaan, että hän otti leivän, siunasi, mursi ja antoi heille.
Silloin heidän silmänsä aukenivat, ja he tunsivat hänet. Ja hän katosi heidän näkyvistään. Ja he sanoivat toisillensa: "Eikö sydämemme ollut meissä palava, kun hän puhui meille tiellä ja selitti meille kirjoitukset?"
Ja he nousivat sillä hetkellä ja palasivat Jerusalemiin ja tapasivat ne yksitoista kokoontuneina ja ne, jotka olivat heidän kanssansa. Ja nämä sanoivat: "Herra on totisesti noussut ylös ja on ilmestynyt Simonille".
Ja itse he kertoivat, mitä oli tapahtunut tiellä ja kuinka he olivat hänet tunteneet, kun hän mursi leivän.
Kolmatta päivää kestänyt hiljaisuus Jeesuksen haudalla päättyy salaman leimaukseen ja suureen maanjäristykseen. Jeesuksen kuoleman hetkellä Golgatalla oli tullut maanjäristys. Sama pelottava luonnonilmiö tapahtui myös Jeesuksen ylösnousemuksen hetkellä. Tämä ei kuitenkaan avaa hautaa, vaan se on salaman kanssa merkki Herran enkelin astumisesta alas taivaasta.
Kun taivas koskettaa maata, maa järkkyy. Jumalan maailman aukeneminen tuo mukanaan maanjäristyksen. Taivaallinen ääni kuuluu ukkosen jylinänä.
Haudalle saapuvat naiset olivat huolestuneina kyselleet, kuka heille vierittäisi pois suuren kiven Jeesuksen haudan suulta. Enkeli teki sen. Hän istuu vierittämälleen kivelle kuin sankari saaliilleen. Tämä enkeli tulee Jumalan lähettämänä Ihmisen Pojan taivaallisesta valtakunnasta. Hän on näöltään kuin salama. Hänen vaatteensa ovat valkeat kuin lumi.
Näky pelästyttää vartijat ja he käyvät kuin kuolleiksi. Mutta haudalle tulleiden naisten ei tarvitse pelätä. He etsivät ristiinnaulittua Jeesusta, mutta hän ei ole enää haudassa. Hän on noussut ylös.
Ylösnousemuksen sanoma on sanan varassa. Evankelista ei kuvaa itse ylösnousemusta. Sitä ei voikaan nähdä, sitä julistetaan! Tästä todistuksena on tyhjä hauta. Sitä se on vielä tänäkin päivänä. Tuhannet ihmiset vuosittain käyvät Jeesuksen tyhjässä haudassa. Ja yhä siellä on sama voimakas viesti: ei hän ole täällä, hän on noussut ylös.
Jeesuksen tyhjässä haudassa ei kukaan viihdy kauan. On päästävä ulos Ylösnousseen seuraan niiden keskelle, jotka uskovat häneen ja viemään riemuviestiä maan ääriin asti: totisesti Hän on ylösnoussut, Hän elää!
Sanoman vastaanottaminen tapahtuu uskolla. Ylösnousemusta ei tarvitse selittää, vaan julistaa.
Enkeli lähettää viestin ylösnousemuksesta naisten mukana Jeesuksen opetuslapsille. Viesti on toimitettava kiireesti. Se sisälsi tiedon Jeesuksen ylösnousemuksesta ja siitä, että he Galileassa saisivat nähdä hänet. Oli palattava tutuille kotiseuduille Gennesaretin järven rannoille.
Viesti Jeesuksen ylösnousemuksesta kaikuu yhä maailmassa. Siinä on uskomme ja saarnamme perusta. “Jos Kristus ei olisi noussut kuolleista, niin turha olisi silloin meidän saarnamme, turha myös teidän uskonne”, sanoo Raamattu. Ja jatkaa: “Jos Kristus ei ole herätetty, niin teidän uskonne on turha ja te olette vielä synneissänne. Ja silloinhan Kristuksessa kuolleetkin olisivat kadotetut.”
On yksi joka on palannut kuoleman rajan takaa: Hän, joka sanoo: “Minä olin kuollut ja katso, minä elän aina ja iankaikkisesti.” Ensin yksi, sitten kaikki hänen kauttansa. Esikoisena Kristus, sitten Kristuksen omat hänen tulemuksessaan.
“Hetki tulee, jolloin kaikki, jotka haudoissa ovat, kuulevat hänen äänensä ja tulevat esiin, ne, jotka ovat hyvää tehneet, elämän ylösnousemukseen, mutta ne, jotka ovat pahaa tehneet, tuomion ylösnousemukseen.” Näin sanoo Jeesus (Joh. 5: 28-29). Vain ne, joilla on elävä usko Jeesukseen, pääsevät elämän eli vanhurskasten ylösnousemukseen. Kaikki siis tehdään eläviksi, siis nousevat kuolleista Kristuksen kautta, mutta vain ne pelastuvat, jotka Kristus tuntee omikseen. Kaikki muut hukkuvat.
Autuas se, jolla on osa ensimmäisessä vanhurskasten ylösnousemuksessa.