Saarna Karttulan kirkossa 14.4.1985
2. vuosikerta
Joh. 21: 1-14
Sen jälkeen Jeesus taas ilmestyi opetuslapsilleen Tiberiaan järven rannalla; ja hän ilmestyi näin:
Simon Pietari ja Tuomas, jota sanottiin Didymukseksi, ja Natanael, joka oli Galilean Kaanasta, ja Sebedeuksen pojat sekä kaksi muuta hänen opetuslapsistaan olivat yhdessä.
Simon Pietari sanoi heille: "Minä menen kalaan". He sanoivat hänelle: "Me lähdemme myös sinun kanssasi". Niin he lähtivät ja astuivat venheeseen; mutta eivät sinä yönä saaneet mitään.
Ja kun jo oli aamu, seisoi Jeesus rannalla. Opetuslapset eivät kuitenkaan tienneet, että se oli Jeesus.
Niin Jeesus sanoi heille: "Lapset, onko teillä mitään syötävää?" He vastasivat hänelle: "Ei ole".
Hän sanoi heille: "Heittäkää verkko oikealle puolelle venhettä, niin saatte". He heittivät verkon, mutta eivät jaksaneet vetää sitä ylös kalojen paljouden tähden.
Silloin se opetuslapsi, jota Jeesus rakasti, sanoi Pietarille: "Se on Herra". Kun Simon Pietari kuuli, että se oli Herra, vyötti hän vaippansa ympärilleen, sillä hän oli ilman vaatteita, ja heittäytyi järveen.
Mutta muut opetuslapset tulivat venheellä ja vetivät perässään verkkoa kaloineen, sillä he eivät olleet maasta kauempana kuin noin kahdensadan kyynärän päässä.
Kun he astuivat maalle, näkivät he siellä hiilloksen ja kalan pantuna sen päälle, sekä leipää.
Jeesus sanoi heille: "Tuokaa tänne niitä kaloja, joita nyt saitte".
Niin Simon Pietari astui venheeseen ja veti maalle verkon, täynnä suuria kaloja, sata viisikymmentä kolme. Ja vaikka niitä oli niin paljon, ei verkko revennyt.
Jeesus sanoi heille: "Tulkaa einehtimään". Mutta ei kukaan opetuslapsista uskaltanut kysyä häneltä: "Kuka sinä olet?", koska he tiesivät, että se oli Herra.
Niin Jeesus meni ja otti leivän ja antoi heille, ja samoin kalan.
Tämä oli jo kolmas kerta, jolloin Jeesus noustuaan kuolleista ilmestyi opetuslapsillensa.
Ylösnousemisensa jälkeen Jeesus oli käskenyt opetuslastensa mennä Galileaan Gennesaretin järven rannoille. Siellä hän ilmestyisi heille. He tottelivat Jeesusta ja menivät.
Mutta tilanne siellä oli nyt aivan toisenlainen kuin ennen. Jeesusta ei näkynyt missään. Ja niin he päättävät lähteä entiseen ammattiinsa. Etunenässä on vilkas Pietari. Hän sanoo: “Minä menen kalaan.” Toiset opetuslapset sanoivat samoin.
Mutta merkillistä, he eivät saaneet koko yönä mitään. Mieli oli apea; ei Jeesusta, ei kaloja, ei mitään. Tällaistako oli olla Ylösnousseen todistajana? Monet kysymykset risteilivät opetuslasten mielessä. Nälkä, väsymys ja epäuskokin vaivasivat.
Silloin alkaa tapahtua jotakin. He kohtaavat Herran, joka muuttaa kaiken. Jeesuksen seurassa annettiin opetuslapsille kaikki tarpeellinen. Annettiin runsas kalansaalis ruumiin ravinnoksi ja ehtoollinen sielun ravinnoksi. Väsyneet ja nälkäiset virkistyivät. Toteutui Jeesuksen oma sana: “Minä olen tullut, että teillä olisi elämä ja olisi yltäkylläisyys.” Kun Jeesus Kristus antaa lahjojaan, hän ei kitsastele.
Jeesus on sama tänäänkin. Hän tulee yhä luoksemme ja kysyy: “Lapset, onko teillä mitään syötävää?” Ja meidän täytyy tunnustaa, että ei ole. Meillä itsellämme ei ole mitään, mikä auttaisi meidät pois omista ympyröistämme. Emme pääse eroon synneistämme omin voimin. Tarvitsemme apua ylhäältä.
Usein nuori ihminen etsii onnea tästä maailmasta ja sen tarjoamista iloista, mutta sydän huutaa tyhjyyttä. Me vanhemmat ihmiset etsimme elämän täyteyttä kovasta työstä tai omaisuuden keräämisestä, mutta sydän jää edelleen tyhjäksi.
Tänään Jeesus Kristus ylösnousseena ja taivaaseen astuneena Herrana puhuttelee sinua ja minua. Hän kysyy: “Tahdotko tosiaan tulla omillasi toimeen? Tahdotko kulkea elämäsi matkaa ilman minua? Onko sinulla itselläsi ravintoa kuolemattomalle sielullesi?” Mitä vastaat, rippikoululainen, mitä me muut? Eikö meidänkin, niin kuin opetuslasten Gennesaretin järven rannalla, ole tunnustettava: “Ei ole!” Ilman Jeesusta olemme onnettomia, väsyneitä, nälkäisiä, epäuskon vaivaamia.
Mutta meidän onnemme on siinä, että hän tulee luoksemme, ruokkii meitä sanansa ja sakramenttien kautta. Hänen suuri rakkautensa ympäröi nytkin meitä kaikkia. Hänen seurassaan alkaa tapahtua ihmeellisiä asioita. Suurinta on se, että Jeesus antaa meille synnit anteeksi ja ottaa pois sydämestämme pelon ja epäuskon.
Kasteessa meidätkin on otettu Jeesuksen opetuslapsiksi. Jokainen täällä kirkossa on Jeesuksen opetuslapsi. Mutta merkittävintä ja suurinta on se, että Jeesus Kristus on täällä keskellämme näkymättömänä Pyhän Henkensä kautta. Hän ottaa kädestä kiinni ja lähtee johdattamaan meitä taivaallista kotia kohti. Hän antaa meille ylösnousemuksen lahjana voiman kuolla pois synnistä ja nousta uuteen elämään. Saamme kaikki olla hänen ylösnousemisensa todistajia.