Saarna 10.4.1994 Karttulan kirkossa
Joh. 21: 1-14
Tämän jälkeen Jeesus taas ilmestyi opetuslapsilleen, nyt Tiberiaanjärvellä. Se tapahtui näin: Siellä olivat yhdessä Simon Pietari, Tuomas eli Didymos, Natanael Galilean Kaanasta, Sebedeuksen pojat ja kaksi muuta Jeesuksen opetuslasta. Simon Pietari sanoi: "Minä lähden kalaan." "Me tulemme mukaan", sanoivat toiset. He nousivat veneeseen ja lähtivät järvelle, mutta eivät saaneet sinä yönä mitään.
Aamun koittaessa Jeesus seisoi rannalla, mutta opetuslapset eivät tunteneet häntä. Jeesus huusi heille: "Kuulkaa, miehet! Onko teillä mitään syötävää?" "Ei ole", he vastasivat. Jeesus sanoi: "Heittäkää verkko veneen oikealle puolelle, niin saatte." He heittivät verkon, ja kalaa tuli niin paljon, etteivät he jaksaneet vetää verkkoa ylös.
Silloin se opetuslapsi, joka oli Jeesukselle rakkain, sanoi Pietarille: "Se on Herra!" Kun Simon Pietari kuuli, että se oli Herra, hän kietaisi ylleen viittansa, jonka oli riisunut, ja hyppäsi veteen.
Muut opetuslapset tulivat veneellä ja vetivät kalojen täyttämää verkkoa perässään, sillä rantaan ei ollut paljonkaan matkaa, vain parisataa kyynärää.
Rannalle noustessaan opetuslapset näkivät, että siellä oli hiilloksella paistumassa kalaa sekä leipää. Jeesus sanoi heille: "Tuokaa tänne niitä kaloja, joita äsken saitte." Simon Pietari meni veneeseen ja veti verkon maihin. Se oli täynnä isoja kaloja, mutta vaikka kaloja oli paljon -- kaikkiaan sataviisikymmentäkolme -- verkko ei revennyt.
Jeesus sanoi: "Tulkaa syömään." Kukaan opetuslapsista ei rohjennut kysyä: "Kuka sinä olet?", sillä he tiesivät, että se oli Herra.
Jeesus tuli, otti leivän ja antoi heille, samoin hän antoi kalaa.
Tämä oli jo kolmas kerta, kun Jeesus kuolleista noustuaan ilmestyi opetuslapsilleen.
Jokaisella pelastushistorian tapahtumalla on oma merkityksensä meille ihmisille.
Jeesuksen kuolema merkitsee syntiemme sovitusta ja poisottamista. Jumalan Karitsa otti pois koko maailman synnin ja antoi meille rauhansa ja siunauksensa.
Jeesuksen ylösnousemus kuolleista merkitsee jokapäiväistä parannusta ja kuolemista pois synneistä ja uudessa elämässä vaeltamista. “...että niinkuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää meidänkin uudessa elämässä vaeltaman.” Room. 6: 4
Tätä uutta elämää sisimmässään kaipasivat opetuslapset Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen. Siellä he olivat, Tiberiaan järven rannalla, nuo elämää kaipaavat miehet. Siellä oli Simon Pietari, Tuomas, Natanael, Sebedeuksen pojat ja kaksi muuta Jeesuksen opetuslasta.
He olivat kaikki entisiä kalastajia. Nyt he olivat syvässä sisäisessä kriisissä. Jeesus, jota he olivat lähteneet seuraamaan, oli poissa. Jeesus oli kyllä ylösnousemisensa jälkeen ilmestynyt heille jo kahdesti, mutta kyllähän nyt järkikin sanoi, että kaikki oli lopussa. He olivat kuin orvot linnunpojat ilman emoa. Nyt oli tehtävä jotakin.
Simon Pietari taas ensimmäisenä keksi tilanteeseen mielestään oivan ratkaisun: “Minä lähden kalaan.” Ja toiset olivat valmiit samaan tehtävään.
Tuntui pitkästä aikaa hyvältä ottaa vene ja verkot ja lähteä kalaan. Entiseen ammattiin liittyvät asiat olivat tuttuja, mutta kaloja vain ei tullut. Ei koko pitkänä yönä. Missä vika?
Aurinkokin alkoi jo nousta, mutta sisällä sielussa oli yhä pimeää.
Järven rannalla näkyi olevan joku mies. Hän huusi: “Miehet, onko teillä mitään syötävää?”
- ”Ei ole.”
Rannalla oleva mies sanoi: “Heittäkää verkot oikealle puolelle venettä, niin saatte.”
Kun näin tehtiin, he saivat niin suuren saaliin, että verkot olivat revetä. Silloin he tunsivat Herran ja riensivät hänen luoksensa, ja Jeesus itse ruokki heitä kalalla, leivällä ja sanalla.
Kriisi oli ohi. Se laukesi Jeesuksen läsnäoloon ja apuun.
Rakkaat ystävät! Onko meillä elämässä vaikeuksia? Onko suuria ja pieniä ongelmia? Yritämmekö niitä itse ratkaista? Yritämmekö itse auttaa itseämme? Mikään ei kuitenkaan tunnu onnistuvan. On sama tilanne, kuin opetuslapsilla kalassa. Pimeässä yössä ei löydy sisäistä lepoa ja rauhaa.
Jeesus itse seisoo tänäänkin elämäsi meren rannalla. Hänellä on sinulle jotakin asiaa. “Onko sinulla mitään?” - “Ei ole.”
Jeesus kutsuu luokseen ja sanoo: “Tule syömään.”
Ateriayhteys, ehtoollinen, Jeesuksen seurassa korjaa kaiken. Jeesus sanoo: “Minä olen se elävä leipä, joka on tullut alas taivaasta. Jos joku syö tätä leipää, hän elää iankaikkisesti.” (Joh. 6: 51). Ja “Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, se pysyy minussa, ja minä hänessä.” (Joh. 6: 56)
Ongelman ydin on siinä, että me elämme ilman Jeesusta. Hän sanoo: “Ilman minua te ette voi mitään tehdä.” Ja Raamattu opettaa: “Kaikki, mitä teette sanalla tai työllä, kaikki tehkää Herran Jeesuksen nimessä.”
Ei Jeesus lähetä meitä oman voimamme varassa, vaan “kun Pyhä Henki tulee teihin, te saatte voiman ja tulette olemaan minun todistajiani.”
Tämän sunnuntain aihe on Ylösnousseen todistajia. Meitäkin kutsutaan tänään tähän tehtävään.
Siioninvirressä veisataan:
Kun Jeesus kuljet matkassa,
niin pelkomieli haihtuu.
Masennus, huoli
kalvava
iloiseen toivoon vaihtuu.