Saarna Karttulan kirkossa 7.4.1991
2. vuosikerta
Joh. 21: 1-14
Sen jälkeen Jeesus taas ilmestyi opetuslapsilleen Tiberiaan järven rannalla; ja hän ilmestyi näin:
Simon Pietari ja Tuomas, jota sanottiin Didymukseksi, ja Natanael, joka oli Galilean Kaanasta, ja Sebedeuksen pojat sekä kaksi muuta hänen opetuslapsistaan olivat yhdessä. Simon Pietari sanoi heille: "Minä menen kalaan". He sanoivat hänelle: "Me lähdemme myös sinun kanssasi". Niin he lähtivät ja astuivat venheeseen; mutta eivät sinä yönä saaneet mitään.
Ja kun jo oli aamu, seisoi Jeesus rannalla. Opetuslapset eivät kuitenkaan tienneet, että se oli Jeesus. Niin Jeesus sanoi heille: "Lapset, onko teillä mitään syötävää?" He vastasivat hänelle: "Ei ole". Hän sanoi heille: "Heittäkää verkko oikealle puolelle venhettä, niin saatte". He heittivät verkon, mutta eivät jaksaneet vetää sitä ylös kalojen paljouden tähden.
Silloin se opetuslapsi, jota Jeesus rakasti, sanoi Pietarille: "Se on Herra". Kun Simon Pietari kuuli, että se oli Herra, vyötti hän vaippansa ympärilleen, sillä hän oli ilman vaatteita, ja heittäytyi järveen. Mutta muut opetuslapset tulivat venheellä ja vetivät perässään verkkoa kaloineen, sillä he eivät olleet maasta kauempana kuin noin kahdensadan kyynärän päässä.
Kun he astuivat maalle, näkivät he siellä hiilloksen ja kalan pantuna sen päälle, sekä leipää. Jeesus sanoi heille: "Tuokaa tänne niitä kaloja, joita nyt saitte". Niin Simon Pietari astui venheeseen ja veti maalle verkon, täynnä suuria kaloja, sata viisikymmentä kolme. Ja vaikka niitä oli niin paljon, ei verkko revennyt. Jeesus sanoi heille: "Tulkaa einehtimään". Mutta ei kukaan opetuslapsista uskaltanut kysyä häneltä: "Kuka sinä olet?", koska he tiesivät, että se oli Herra. Niin Jeesus meni ja otti leivän ja antoi heille, ja samoin kalan.
Tämä oli jo kolmas kerta, jolloin Jeesus noustuaan kuolleista ilmestyi opetuslapsillensa.
Tämän sunnuntain aiheena on Ylösnousseen todistajia. Kaikki Jeesuksen opetuslapset ja muut ystävät saivat olla kukin vuorollaan näitä todistajia. Jeesus ilmestyi heille 40 päivän aikana, heitä oli yli 500 veljeä. Jeesuksella oli nyt ylösnousemusruumis, joka oli riippumaton ajasta ja paikasta. Hän saattoi ilmestyä yllättäen ja yhtäkkiä taas hävitä näkyvistä.
Tämän sunnuntain tekstissä Jeesus ilmestyi kalastusta harrastaville opetuslapsille. Näitä alkoi viehättää entinen ammattinsa. Tuntui jotenkin oudolta, kun Jeesus ei koko ajan ollutkaan näkyvissä ja heidän kanssaan, kuten ennen. Lyhyesti sanottuna heitä vaivasi identiteettikriisi, eli heille ei ollut vielä selvinnyt oma paikka ja tehtävä Jumalan valtakunnassa. Kun kaikki oli niin arkista ja epäselvää, he päättivät lähteä kalaan.
Tämä tapahtui illalla. Yö oli edessä. Mutta sinä yönä he eivät saaneet mitään. He olivat väsyneitä ja nälkäisiä. Aamun koittaessa seurue palasi rantaan ja näki siellä tuntemattoman miehen, joka kysyi, oliko heillä kalaa särpimeksi. Heidän vastattuaan kieltävästi hän kehotti heitä heittämään verkon veneen oikealle puolelle.
Ihme tapahtui. He saivat niin suuren kalansaaliin, etteivät jaksaneet vetää sitä ylös kalojen paljouden tähden.
Silloin heille selvisi, että Herra itse seisoi rannalla.
Johannes sanoi Pietarille: “Se on Herra." Silloin Pietari heittäytyi järveen ja ui rannalle. Muutkin tulivat hiljalleen vetäen verkkoja perässään.
Kun kaikki olivat rannalla, ihmeekseen he näkivät siellä hiilloksen ja sen päällä kalaa sekä leipää hiilloksen vieressä. Kalastajan aamuateria oli jo valmiina. Jeesus käski nyt tuoda lisää niitä kaloja, joita he olivat saaneet. Hän kutsui heidät aterialle: “Tulkaa einehtimään!”
Kaikki tiesivät, että se oli Jeesus Herra. Siinä rannalla Jeesus ruokki nälkäiset kalastajat kaloilla ja leivällä.
Näin Jeesus ensin ruokkii niitä, joista hän kasvattaa ylösnousemuksensa todistajia. Työ vaatii kyllä äärimmäistä kärsivällisyyttä ja pitkämielisyyttä ja jatkuvaa anteeksiantamista.
Meissäkin Jeesus on aloittanut kasvatustyönsä jo kastehetkellä. Saimme uudestisyntymisen lahjan ja Pyhä Henki uudisti meidät. Usein meilläkin on ollut noita identiteettikriisejä ja on jatkuvasti. Monesti elämme vielä niinkuin Jeesus olisi haudassaan. Kaikki tuntuu niin arkiselta ja epäselvältä.
Usein juuri silloin, kun olemme elämämme nollapisteessä, Pyhä Henki kirkastaa meille Jeesuksen Kristuksen. Kuulemme Jeesuksen sanat: “Tulkaa einehtimään.” Herra tahtoo ravita meitä, meidän sieluamme, että voisimme täällä maailmassa olla hänen ylösnousemisensa todistajia.
Eloa on paljon, mutta työmiehiä vähän. Ei edes joka kylälle riitä yhtä pyhäkoulunopettajaa meidän seurakunnassamme. Työntekijöitä tarvitaan lähellä ja kaukana.
Jeesuksella itsellään on ateria-antimet opetuslapsilleen. Yhteys Jeesukseen on ainoa koossapitävä voima opetuslasten välillä. Jos yhteys Jeesukseen katoaa, loppuu myös työnäky ja kaikki hämärtyy. Mutta kun meille selviää, kuten Pietarille: “Se on Herra”, uusi toivo viriää. Hänen lähellään aukeavat uudet mahdollisuudet ja löytyy uusi voima elämään ja todistamisen työhön.