Saarna Karttulan kirkossa 26.4.1987
1. vuosikerta
Joh. 20. 19-31
Samana päivänä, viikon ensimmäisenä, myöhään illalla, kun opetuslapset olivat koolla lukittujen ovien takana, juutalaisten pelosta, tuli Jeesus ja seisoi heidän keskellään ja sanoi heille: "Rauha teille!" Ja sen sanottuaan hän näytti heille kätensä ja kylkensä. Niin opetuslapset iloitsivat nähdessään Herran. Niin Jeesus sanoi heille jälleen: "Rauha teille! Niinkuin Isä on lähettänyt minut, niin lähetän minäkin teidät." Ja tämän sanottuaan hän puhalsi heidän päällensä ja sanoi heille: "Ottakaa Pyhä Henki. Joiden synnit te anteeksi annatte, niille ne ovat anteeksi annetut; joiden synnit te pidätätte, niille ne ovat pidätetyt."
Mutta Tuomas, jota sanottiin Didymukseksi, yksi niistä kahdestatoista, ei ollut heidän kanssansa, kun Jeesus tuli. Niin muut opetuslapset sanoivat hänelle: "Me näimme Herran". Mutta hän sanoi heille: "Ellen näe hänen käsissään naulojen jälkiä ja pistä sormeani naulojen sijoihin ja pistä kättäni hänen kylkeensä, en minä usko".
Ja kahdeksan päivän perästä hänen opetuslapsensa taas olivat huoneessa, ja Tuomas oli heidän kanssansa. Niin Jeesus tuli, ovien ollessa lukittuina, ja seisoi heidän keskellään ja sanoi: "Rauha teille!" Sitten hän sanoi Tuomaalle: "Ojenna sormesi tänne ja katso minun käsiäni, ja ojenna kätesi ja pistä se minun kylkeeni, äläkä ole epäuskoinen, vaan uskovainen". Tuomas vastasi ja sanoi hänelle: "Minun Herrani ja minun Jumalani!" Jeesus sanoi hänelle: "Sentähden, että minut näit, sinä uskot. Autuaat ne, jotka eivät näe ja kuitenkin uskovat!"
Paljon muitakin tunnustekoja, joita ei ole kirjoitettu tähän kirjaan, Jeesus teki opetuslastensa nähden; mutta nämä ovat kirjoitetut, että te uskoisitte, että Jeesus on Kristus, Jumalan Poika, ja että teillä uskon kautta olisi elämä hänen nimessänsä.
Pääsiäisaamu muutti kaiken opetuslasten elämässä. Se merkitsi rauenneen toivon uudelleen viriämistä. He saivat nähdä ja kokea, kuinka Jeesus voitti kuoleman. Hän kuolemallaan kuoleman voitti.
Ylösnoussut elää ja toimii. Mutta ylösnousemuksensa jälkeen Jeesus ei kertaakaan enää näyttäytynyt vihollisilleen. Vain hänen ystävänsä, yhä suureneva opetuslasten joukko, sai nähdä hänet. Kerrankin hän ilmestyi yli viidellesadalle ystävälleen, kun nämä olivat yhdessä koolla.
Jeesus ilmestyy aina sinne, missä opetuslapset kokoontuvat. Niin tämänkin päivän tekstissä.
Pääsiäispäivän iltana opetuslapset olivat koolla lukittujen ovien takana, juutalaisten pelosta. Näemme, miten pelko valtaa opetuslasten sydämet, kun he jäivät yksin, ilman Jeesusta. Tänäkin päivänä moni ilman Jeesusta kulkeva pelkää elää täällä maailmassa. Mutta kun päästään yhdessä koolle, Jeesus ilmestyy ja tuo ilonsa ja rauhansa. Hän tulee vaikka lukittujen ovien läpi. Se on ihme. Hän sanoo: “Shalom, rauha teille.” Hän sanoo sen testissämme kaksi kertaa. Jo ennen kuolemaansa hän oli luvannut: “Minun rauhani, sen minä annan teille.” Ja hän näyttää kärsimystensä merkit käsissään ja kyljessään. Ne vakuuttavat, että liikkeellä on todella ristiinnaulittu Jeesus, syntiemme sovittaja ja lunastaja.
Rauha ja ilo täytti opetuslasten sydämet. He iloitsivat nähdessään Herran. Pelko poistui sydämestä ja elämästä.
Virressä sanotaan: “Vaikka murheen myrskyt pauhaa, sulta sieluni saa rauhaa.”
Sodan aikana tätä rauhaa sai moni veteraani kokea myös etulinjan taistelussa. Vaikka luotien vinkuessa ja kranaattien räjähdellessä katsottiin kuolemaa silmästä silmään, kuitenkin tunnettiin, että elämä on Jumalan kädessä. Näin on kerrottu.
Paavali sanoo: “Elimmepä tai kuolimme, me olemme Kristuksen omat.”
Antaessaan rauhansa opetuslapsilleen Jeesus pyrki tiettyyn päämäärään ystäviensä elämässä. Hän tahtoi tehdä heistä hänen todistajiaan. Niinpä jo pääsiäisiltana opetuslasten elämässä vaikuttivat helluntain voimat. Pääsiäinen ja helluntai yhdistyivät. Kaksinkertaisen rauhantoivotuksen jälkeen Jeesus puhalsi heidän päällensä ja sanoi: “Ottakaa Pyhä Henki.” Ja sitten seurasi lahja ja tehtävä: “Joiden synnit te anteeksi annatte, niille ne ovat anteeksi annetut; joiden synnit te pidätätte, niille ne ovat pidätetyt.” Opetuslasten oli lähdettävä ihmisten luokse maailman keskelle.
Aivan kuin luomisessa Jumala puhalsi ihmiseen eläväksi tekevän Henkensä, nyt Kristus puhaltaa opetuslapsiinsa oman Henkensä, Pyhän Hengen. Nyt alkoi uusi luominen. Alkoi Pyhän Hengen aika, ja tätä aikaa elämme yhä. Opetuslapsille annettiin valta sitoa ja päästää. Jäähyväispuheessaan Jeesus oli sanonut, että Pyhä Henki paljastaa maailmalle synnin, vanhurskauden ja tuomion. Pyhän Hengen saaneille opetuslapsille annetaan samat tehtävät ja valtuudet.
Yhä sanan ääressä oltaessa tehdään ratkaisu puolesta tai vastaan. Jeesuksen seurassa kukaan ei voi olla puolueeton. Hänet on joko otettava vastaan tai hylättävä. Yhä Jeesus käy Golgatalle niiden edestä, jotka huutavat täällä maailmassa: Ristiinnaulitse, ristiinnaulitse!
Mutta opetuslasten, ylösnousseen todistajien, tehtävä on julistaa syntien anteeksiantamusta jokaiselle katuvalle syntiselle. Kun Pyhä Henki paljastaa syntimme ja näyttää tuomiomme, tarvitsemme anteeksiantamusta, vanhurskauttamista eli Jumalalle kelpaavaksi tekemistä.
Epäilevät tuomaatkin saavat Ylösnousseen seurassa kosketella Kristuksen haavoja hänen käsissään ja kyljessään ja kuulla sanat: “Älä ole epäuskoinen vaan uskovainen.” Tämä on käännetty myös: “Älä ole epäuskoinen vaan usko.”
Ylösnoussut Jeesus kehottaa meitäkin jokaista tänään uskomaan häneen. “Älköön teidän sydämenne olko murheellinen. Uskokaa Jumalaan ja uskokaa minuun.”