Saarna Karttulan kirkossa 6.4.1986
3. vuosikerta
Joh. 21: 15-23
Kun he olivat einehtineet, sanoi Jeesus Simon Pietarille: "Simon, Johanneksen poika, rakastatko sinä minua enemmän kuin nämä?" Hän vastasi hänelle: "Rakastan, Herra; sinä tiedät, että olet minulle rakas". Hän sanoi hänelle: "Ruoki minun karitsoitani". Hän sanoi hänelle taas toistamiseen: "Simon, Johanneksen poika, rakastatko minua?" Hän vastasi hänelle: "Rakastan, Herra; sinä tiedät, että olet minulle rakas". Hän sanoi hänelle: "Kaitse minun lampaitani". Hän sanoi hänelle kolmannen kerran: "Simon, Johanneksen poika, olenko minä sinulle rakas?" Pietari tuli murheelliseksi siitä, että hän kolmannen kerran sanoi hänelle: "Olenko minä sinulle rakas?" ja vastasi hänelle: "Herra, sinä tiedät kaikki; sinä tiedät, että olet minulle rakas". Jeesus sanoi hänelle: "Ruoki minun lampaitani. Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: kun olit nuori, niin sinä vyötit itsesi ja kuljit, minne tahdoit; mutta kun vanhenet, niin sinä ojennat kätesi, ja sinut vyöttää toinen ja vie sinut, minne et tahdo." Mutta sen hän sanoi antaakseen tietää, minkäkaltaisella kuolemalla Pietari oli kirkastava Jumalaa. Ja tämän sanottuaan hän lausui hänelle: "Seuraa minua".
Niin Pietari kääntyi ja näki sen opetuslapsen seuraavan, jota Jeesus rakasti ja joka myös oli aterioitaessa nojannut hänen rintaansa vasten ja sanonut: "Herra, kuka on sinun kavaltajasi?" Kun Pietari hänet näki, sanoi hän Jeesukselle: "Herra, kuinka sitten tämän käy?" Jeesus sanoi hänelle: "Jos minä tahtoisin, että hän jää tänne siihen asti, kunnes minä tulen, mitä se sinuun koskee? Seuraa sinä minua."
Niin semmoinen puhe levisi veljien keskuuteen, ettei se opetuslapsi kuole; mutta ei Jeesus sanonut hänelle, ettei hän kuole, vaan: "Jos minä tahtoisin, että hän jää tänne siihen asti, kunnes minä tulen, mitä se sinuun koskee?"
“Niin pysyvät nyt nämä kolme: usko, toivo ja rakkaus, mutta suurin niistä on rakkaus.”
Tänään pysähdymme Jeesuksen kotimaassa Gennesaretin järven rannalle. Monet matkailijat nykyäänkin pysähtyvät ns. Pietarin kalansaaliin ja Jeesuksen ilmestymisen paikalle. Tuo paikka on Gennesaretin järven pohjoispäässä.
Rannalle on rakennettu pieni kirkko, ja ihan veden partaalla on kolme suurta sydämen muotoista kiveä muistona Jeesuksen ja Pietarin tapaamisesta. Raamattu kertoo, että tämä oli kolmas kerta, kun Jeesus ylösnoustuaan ilmestyi opetuslapsilleen.
Tuolla rannalla Pietari joutui kovaan tenttiin. Tentissä oli kolme kysymystä: 1. “Simon, Johanneksen poika, rakastatko sinä minua enemmän kuin nämä?” 2. “Simon, Johanneksen poika, rakastatko minua?” 3. “Simon, Johanneksen poika, olenko minä sinulle rakas?”
Kaikkiin kysymyksiin Pietari vastasi myöntävästi, ja jokaisen myöntävän vastauksen jälkeen Jeesus antoi Pietarille tehtävän. 1. “Ruoki minun karitsoitani.” 2. “Kaitse minun lampaitani.” 3. “Ruoki minun lampaitani.”
Kolme kertaa Pietari oli ennen Jeesuksen kuolemaa kieltänyt tuntevansa Jeesusta, jopa sadatellut kieltäessään. Nyt hän sai vakuuttaa kolme kertaa rakkauttaan Mestariinsa. Kolmannella kerralla Jeesuksen kysyessä Pietari tuli ihan murheelliseksi siitä, että Jeesus kolmannen kerran kysyi: “Olenko minä sinulle rakas?”, ja Pietarin täytyi tunnustaa, että Jeesus tietää kaiken, hän tietää senkin, että Jeesus oli hänelle rakas. Tätä rakkautta Pietari osoitti Jeesukselle kuolemaansa saakka. Kysymys ei kuitenkaan ollut rakkaudesta tunteena, vaan tahdon ilmaisuna.
Tänään mekin joudumme kukin omalta kohdaltamme Jeesuksen edessä vastaamaan tuohon kysymykseen: “Olenko minä sinulle rakas?” Emme voi väistää kysymystä. Joudumme joka päivä sen eteen.
Millä oikeudella sitten Jeesus voi meiltä noin kysyä?
Sillä oikeudella, että hän on ensin rakastanut sinua ja minua. Jo ennen syntymäämme hän Golgatalla kärsi ja kuoli minun syntieni tähden. Ja kun synnyin tähän maailmaan, minut liitettiin kasteessa Jeesukseen Kristukseen ja tulin näin hänen kuolemastaan ja ylösnousemisestaan osalliseksi. Kasteen jälkeen Pyhä Henki on kutsunut minua evankeliumin kautta, ja konfirmaatiopäivänä olen ilmaissut tahtovani seurata Jeesusta Kristusta ja tunnustaa uskoani häneen. Joka päivä hän on uskollisesti rakkaudellaan minua ympäröinyt.
Jeesuksella on nyt kaikki oikeudet kysyä jokaiselta kirkkovieraalta, sinulta ja minulta: “Olenko minä sinulle rakas?", eli "rakastatko sinä minua koko sydämestäsi?”, niin kuin Elävä Uutinen kysymyksen suomentaa. Mitä me vastaamme Herralle, joka on ensin rakastanut meitä?
Hänen suurin ilonsa on kuulla myöntävä vastaus meidän suustamme ja suurin surunsa, jos vastauksemme on kieltävä.
Näkyykö meidän elämässämme, näkyykö kodissamme ja seurakunnassamme se, että olemme antaneet Kristuksen kysymykseen myöntävän vastauksen?
Onko niitä, jotka Jumalan sanalla ruokkivat seurakuntamme pienimpiä, lapsia ja nuoria? Onko niitä, jotka kantavat vastuuta seurakunnan työikäisistä ja vanhuksista? Nyt ei ole kyse seurakunnan työntekijöistä, vaan kaikista sen jäsenistä.
Jeesus osoitti omilleen rakkautta loppuun asti. Hän antoi koko elämänsä, hän oli kuuliainen ristinkuolemaan asti. Kun hän on kaiken antanut ja kaiken tehnyt meidän tähtemme, emmekö mekin joka päivä mieti, mitä minä voisin tehdä hänen tähtensä.
Kristuksen rakkaus pankoon meidät liikkeelle lähimmäisen rakastamiseksi ja auttamiseksi lähellä ja kaukana.