Saarna Karttulan ja Tervon kirkoissa 29.4.2984
1. vuosikerta
Joh. 20: 19-31
Samana päivänä, viikon ensimmäisenä, myöhään illalla, kun opetuslapset olivat koolla lukittujen ovien takana, juutalaisten pelosta, tuli Jeesus ja seisoi heidän keskellään ja sanoi heille: "Rauha teille!"
Ja sen sanottuaan hän näytti heille kätensä ja kylkensä. Niin opetuslapset iloitsivat nähdessään Herran.
Niin Jeesus sanoi heille jälleen: "Rauha teille! Niinkuin Isä on lähettänyt minut, niin lähetän minäkin teidät."
Ja tämän sanottuaan hän puhalsi heidän päällensä ja sanoi heille: "Ottakaa Pyhä Henki. Joiden synnit te anteeksi annatte, niille ne ovat anteeksi annetut; joiden synnit te pidätätte, niille ne ovat pidätetyt."
Mutta Tuomas, jota sanottiin Didymukseksi, yksi niistä kahdestatoista, ei ollut heidän kanssansa, kun Jeesus tuli.
Niin muut opetuslapset sanoivat hänelle: "Me näimme Herran". Mutta hän sanoi heille: "Ellen näe hänen käsissään naulojen jälkiä ja pistä sormeani naulojen sijoihin ja pistä kättäni hänen kylkeensä, en minä usko".
Ja kahdeksan päivän perästä hänen opetuslapsensa taas olivat huoneessa, ja Tuomas oli heidän kanssansa. Niin Jeesus tuli, ovien ollessa lukittuina, ja seisoi heidän keskellään ja sanoi: "Rauha teille!" Sitten hän sanoi Tuomaalle: "Ojenna sormesi tänne ja katso minun käsiäni, ja ojenna kätesi ja pistä se minun kylkeeni, äläkä ole epäuskoinen, vaan uskovainen". Tuomas vastasi ja sanoi hänelle: "Minun Herrani ja minun Jumalani!"
Jeesus sanoi hänelle: "Sentähden, että minut näit, sinä uskot. Autuaat ne, jotka eivät näe ja kuitenkin uskovat!"
Paljon muitakin tunnustekoja, joita ei ole kirjoitettu tähän kirjaan, Jeesus teki opetuslastensa nähden; mutta nämä ovat kirjoitetut, että te uskoisitte, että Jeesus on Kristus, Jumalan Poika, ja että teillä uskon kautta olisi elämä hänen nimessänsä.
Tekstimme kertoo kahdesta Jeesuksen ilmestymisestä opetuslapsilleen. Tapahtumapaikkana on lukittu huone Jerusalemissa. Ensimmäisellä kerralla opetuslapsi Tuomas ei ollut paikalla.
Myöhään sunnuntai-iltana, siis pääsiäissunnuntaina, opetuslapset olivat koolla lukittujen ovien takana. Pelko vallitsi heidän sydämissään. Mutta Jeesus tulee heidän luokseen - lukittujen ovien läpi. Hänen ilmestymisensä oli siis ihme, joka osoitti hänen jumaluutensa.
Hän tervehti heitä rauhan tervehdyksellä: “rauha teille, shalom”. Silloin ilo täytti äsken niin murheellisten opetuslasten sydämet. Jo aikaisemmin Jeesus oli puhunut siitä, että hän antaa heille oman rauhansa, että heidän ilonsa olisi täydellinen. Nyt opetuslapset tulivat tietoisiksi tästä kaikesta. Täydellinen rakkaus karkotti kaiken pelon heidän sydämistään.
Näin Jeesus antaa omilleen rauhansa ja ilonsa tänäkin päivänä. Mutta rauha ja ilo eivät ole tarkoitetut vain jäämään tunnetasolle, vaan niihin liittyy aina tehtävä. Jeesus kutsuu meitä työhön, vastuunkantajiksi hänen valtakunnassaan. Niinkuin hän lähetti opetuslapset maailmaan, niin hän lähettää meidätkin. Miten selviämme? Tarvitsemme joka päivä uutta kehotusta ja armoa, mutta myös Pyhän Hengen voimaa.
Jeesus oli jäähyväispuheessaan puhunut opetuslapsille Pyhästä Hengestä. Nyt tuo lupaus oli toteutumassa. Pyhä Henki johdattaisi heidät kaikkeen totuuteen ja kirkastaisi Jeesusta Kristusta. Jeesus puhalsi heidän päällensä ja sanoi: "Ottakaa Pyhä Henki. Joiden synnit te anteeksi annatte, niille ne ovat anteeksi annetut; joiden synnit te pidätätte, niille ne ovat pidätetyt."
Kuten Jumala luomisessa puhalsi ihmiseen Henkensä ja ihmisestä tuli elävä sielu, nyt Jeesus puhalsi pelokkaisiin ja epäuskoisiin opetuslapsiin oman Henkensä. Uusi luominen oli alkamassa. Myös heille annettiin valta päästää ja sitoa, eli anteeksiantaa ja tuomita. Tämä toteutuu seurakunnan yleisessä ripissä jokaisessa jumalanpalveluksessa. Kehotus synnintunnustukseen, synnintunnustus ja synninpäästö ovat Jeesuksen antaman vallan toteutumista tämän päivän seurakunnassa. Se toteutuu myös yksityisessä ripissä. Kaikki tämä tapahtuu uskon kautta Jeesukseen Kristukseen. Mutta joka ei usko, se on jo tuomittu. Sana päästää ja sitoo, se pelastaa ja kadottaa.
Kun sitten opetuslapset iloissaan kertoivat Tuomaalle: “me näimme Herran”, hän ei uskonut. Jos hän olisi jäänyt tähän tilaan, hän olisi jäänyt Jumalan vihan alle. Tällaisia tuomaita on tänäänkin.
Mutta suuressa armossaan Jeesus ilmestyy myös Tuomaan ollessa läsnä. Tuokin päivä oli sunnuntai. Jälleen Jeesus ilmestyi lukittujen ovien taakse ja tervehti heitä tutulla shalom-tervehdyksellä. Kun Tuomas sai kosketella Jeesuksen haavojen arpia, hän huudahti iloissaan: “Minun Herrani ja minun Jumalani!” Nyt Jeesus tunnustaa Tuomaan uskovaksi opetuslapseksi. Samalla hän ilmaisee, että opetuslapset silminnäkijöinä ovat edullisemmassa asemassa kuin myöhemmin uskovat. Me tämän ajan kristityt emme näe Jeesusta. Voimmeko siis uskoa? “Autuaat ne, jotka eivät näe ja kuitenkin uskovat!" sanoo Jeesus.
Usko on mahdollinen myös nykyaikana, sillä usko tulee Jumalan sanan kuulemisesta. Pyhä Henki synnyttää uskon evankeliumin sanan kautta tänäkin päivänä. Jotka uskovat, ne pelastuvat. Usko Jeesukseen yhdistää meidät häneen jo täällä ajassa ja kerran iankaikkisesti taivaassa. Aamen.