Saarna Karttulan kirkossa 11.1.1987
1. vuosikerta
Matt. 3: 13-17
Silloin Jeesus tuli Galileasta Jordanille Johanneksen tykö hänen kastettavakseen. Mutta tämä esteli häntä sanoen: "Minun tarvitsee saada sinulta kaste, ja sinä tulet minun tyköni!" Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Salli nyt; sillä näin meidän sopii täyttää kaikki vanhurskaus". Silloin hän salli sen hänelle.
Kun Jeesus oli kastettu, nousi hän kohta vedestä, ja katso, taivaat aukenivat, ja hän näki Jumalan Hengen tulevan alas niinkuin kyyhkysen ja laskeutuvan hänen päällensä. Ja katso, taivaista kuului ääni, joka sanoi: "Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mielistynyt".
Jumalan ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen tunteminen olkoon elämämme kallein asia.
Tämän sunnuntain aihe on Kasteen armo. Tuohon kasteen armoliittoon meidät otettiin jo pieninä lapsina. Jeesuksen käskyn mukaan meidät kastettiin Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Samalla mainittiin se nimi, jonka vanhemmat olivat meille jo ennen kastehetkeä antaneet.
Kasteessa meidät otettiin kristillisen seurakunnan jäseniksi, Jeesuksen opetuslapsiksi ja taivaan perillisiksi. Kasteesta alkoi myös opetus. Sanoohan Jeesus kastekäskyssä: “...ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää.”
Kaste on uskonelämämme vahva ja turvallinen perusta. Se on Jumalan teko alusta loppuun asti.
Vaikka usko horjuisi ja epäilykset täyttäisivät mielen, kasteen lupaukset jäävät voimaan. Myös silloin, kun rikomme kasteen liittomme ja käännämme Jumalalle selkämme tuhlaajapojan tavoin, saamme kasteen perusteella yhä uudelleen palata Taivaan Isän luo.
Monen kastetun seurakunnan jäsenen kohdalla voi käydä niin, että hän unohtaa kasteessa saamansa lahjan ja sen merkityksen. Tällaista tilaa Kristinoppimme nimittää suruttomuudeksi. Se sanoo näin: “Jos Pyhä Henki ei saa lapsena kastettua hoitaa Kristuksen yhteydessä, maailman henki valtaa ihmisen sydämen.” Voisimme saman asian sanoa myös myönteisesti: “Kun Pyhä Henki saa hoitaa kastettua Kristuksen yhteydessä…”
Siksi seurakunta kutsuu lapsia päiväkerhoon ja pyhäkouluun, varhaisnuoria ja nuoria kerhoihin, retkille ja leireille. Siksi pidetään kaikenikäisille kirkossa jumalanpalveluksia, häitä ja hautajaisia ja kodeissa seuroja ja seurakuntapiirejä. Kaikissa seurakunnan tilaisuuksissa on aina esillä Jumalan sana, joka hoitaa ja opettaa meitä.
Mutta kaiken perusta on kasteessa. Siinä on koko Jumalan valtakunta pienoiskoossa. Se on kuin kukannuppu, jossa on jo kaikki, mikä myöhemmin tulee esille.
Luther sanoo asian näin: “Kaste vaikuttaa syntien anteeksiantamuksen, vapahtaa kuolemasta ja kiusaajasta ja antaa iankaikkisen elämän kaikille, jotka uskovat Jumalan sanan ja lupaukset.”
Kukannupun aukeamiseksi tarvitaan Jumalan sanan valoa ja lämpöä. Mutta sen aukeaminen ei vielä ole se päämäärä, johon pyritään. Päämäärä on hedelmä. Kasvi, joka on koko kesän auringonvalossa ja lämmössä ja saa vettä maasta, tuottaa hedelmää.
Niin myös kastettu seurakunnan jäsen, ollessaan koko ikänsä Jumalan sanan valossa ja lämmössä ja kasteen armon turvallisessa maaperässä, tuottaa hedelmää. Se tarkoittaa, että hänen elämänsä koituu Jumalan kunniaksi ja lähimmäisen parhaaksi. Kasteen lopullinen hedelmä, päämäärä, on sielun pelastus.
Kasteessa tapahtuu jotain samaa kuin Jeesuksen kastehetkellä. Taivas aukeaa ja Pyhä Henki laskeutuu kastetun sydämeen, ja hän kulkee täällä maailmassa Jumalan lapsena ja Jumalan asialla.
Hyvät rippikoululaiset! Teidät on kastettu. Olette saaneet suuren lahjan suoraan Taivaan Isältä. Kastehetkellä olette saaneet Pyhän Hengen. Vetoan teihin: Antakaa Pyhän Hengen hoitaa teitä ja meitä kaikkia Kristuksen yhteydessä elämämme loppuun asti.
Aamen.