Saarna rippikoululeirin jumalanpalveluksessa Hussolassa 5.6.1988
Luuk. 12: 13-21
Niin muuan mies kansanjoukosta sanoi hänelle: "Opettaja, sano minun veljelleni, että hän jakaisi kanssani perinnön". Mutta hän vastasi hänelle: "Ihminen, kuka on minut asettanut teille tuomariksi tai jakomieheksi?"
Ja hän sanoi heille: "Katsokaa eteenne ja kavahtakaa kaikkea ahneutta, sillä ei ihmisen elämä riipu hänen omaisuudestaan, vaikka sitä ylenpalttisesti olisi".
Ja hän puhui heille vertauksen sanoen: "Rikkaan miehen maa kasvoi hyvin. Niin hän mietti mielessään ja sanoi: 'Mitä minä teen, kun ei minulla ole, mihin viljani kokoaisin?' Ja hän sanoi: 'Tämän minä teen: minä revin maahan aittani ja rakennan suuremmat ja kokoan niihin kaiken eloni ja hyvyyteni; ja sanon sielulleni: sielu, sinulla on paljon hyvää tallessa moneksi vuodeksi; nauti lepoa, syö, juo ja iloitse'.
Mutta Jumala sanoi hänelle: 'Sinä mieletön, tänä yönä sinun sielusi vaaditaan sinulta pois; kenelle sitten joutuu se, minkä sinä olet hankkinut?'
Näin käy sen, joka kokoaa aarteita itselleen, mutta jolla ei ole rikkautta Jumalan tykönä."
Tämän sunnuntain aihe on Katoavat ja katoamattomat aarteet.
Tehtävästään ja maailmaan tulemisensa tarkoituksesta Jeesus on sanonut: “Minä olen tullut, että teillä olisi elämä ja olisi yltäkylläisyys.” Ja “En minä ole tullut maailmaa tuomitsemaan vaan pelastamaan maailman.”
Me voimme tekstimme miehen lailla pyytää että Jeesusta vaikkapa tuomariksi tai jakomieheksi perintöasioissa, mutta hän ei sellaiseen suostu, vaan nuhtelee meitä kaikkinaisesta ahneudesta. Hän sanoo: “Katsokaa eteenne ja kavahtakaa kaikkinaista ahneutta, sillä ihmisen elämä ei riipu hänen omaisuudestaan, vaikka sitä olisi ylenpalttisesti.”
Jeesus tahtoo asettaa elämämme asiat oikeaan arvojärjestykseen. Hänen mielestään ensimmäinen tavoiteltava asia on Jumalan valtakunta ja sen vanhurskaus. Että tämä asia selviäisi meille, Jeesus käyttää testissämme vertausta. Hän puhuu rikkaan miehen maasta, joka kasvoi hyvin. Suuren satonsa vuoksi mies repi maahan aittansa ja rakensi suuremmat ja kokosi niihin kaiken elonsa ja hyvyytensä. Hän luotti elämässään siihen, että hänellä oli paljon hyvää tallessa moneksi vuodeksi. Nyt hän voisi nauttia, levätä, syödä, juoda ja iloita. Mutta Jeesus näki sen vaaran, mikä kätkeytyi tuohon elämäntapaan. Yksi tärkeä asia tuolta mieheltä oli unohtunut, nimittäin sielun pelastus. Hän ei muistanut Jumalaa. Hän oli koonnut vain näkyviä aarteita, mutta näkymättömät hän oli tyystin unohtanut. Hänellä ei ollut rikkautta Jumalan tykönä. Mutta Jeesus kehottaa: “Kootkaa aarteita taivaaseen.”
Rakkaat ystävät! Meidän on helppo tuomita tuon miehen elämäntapa, mutta ehkä emme huomaa, että Jeesus osoittaa nyt juuri sinua ja minua. Meillä jokaisella on kiusaus etsiä vain näitä katoavia aarteita täällä maan päällä ja unohtaa katoamattomat. Raha ja omaisuus, eli mammona, näyttelevät helposti liian suurta roolia elämässämme, ja unohdamme kolmiyhteisen Jumalan, Isän, Pojan ja Pyhän Hengen.
Täällä rippikoulussa olemme oppineet, että synti on Jumalasta luopumista, ja tällaisia syntisiä me kaikki luonnostamme olemme. Tämän sunnuntain psalmitekstissä sanotaan tämä suoraan: “Jumala katsoo taivaasta ihmislapsiin nähdäksensä, onko ketään ymmärtäväistä, ketään, joka etsii Jumalaa. Mutta kaikki he ovat poikenneet pois, kaikki tyynni kelvottomiksi käyneet; ei ole ketään, joka tekee sitä, mikä hyvä on, ei yhden yhtäkään.”
Kun tämän näemme omasta itsestämme, ei meillä ole muuta mahdollisuutta, kuin sanoa: “Jumala, ole minulle syntiselle armollinen, armahda minua, Jumala.” Syntisinä meillä ei ole muuta pakopaikkaa kuin hänen sanomaton laupeutensa ja armonsa.
Olemme täällä myös oppineet, että Jumalan armoksi sanotaan sitä rakkautta joka tulee osaksemme ilman omaa ansiotamme. Selvimmin tämä Jumalan rakkaus näkyy Jeesuksessa Kristuksessa ja hänen ristissään. Niinkuin pienoisevankeliumi sen sanoo: “Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.”
Risti kertoo meille Jumalan rakkaudesta meitä syntisiä kohtaan. Risti ei olekaan meille enää kuoleman merkki, vaan elämän merkki, ja se muuttuu elämää antavaksi voimaksi. Risti kertoo, että kaikki on täytetty, kaikki on sovitettu. Tätä Pyhä Henki tahtoo meille kirkastaa, siinä on pelastava usko.
Jeesuksen rinnalla tämän maailman aarteet himmenevät, ja kalleimmaksi aarteeksi tulee itse Jeesus Kristus. Pyhän Hengen työn alla olevalle ihmiselle kirkastuu oma syntisyys ja Kristuksen tuoma syntien anteeksiantamus. Maalliset aarteet katoavat, mutta taivaalliset aarteet pysyvät iankaikkisesti. Näitä taivaallisia aarteita kootkaamme, niin meillä on rikkaus Jumalan tykönä.