Saarna Riuttalan museossa 21.6.1987
1. vuosikerta
Epistolateksti 1. Joh. 3: 13-18
Älkää ihmetelkö, veljeni, jos maailma teitä vihaa.
Me tiedämme siirtyneemme kuolemasta elämään, sillä me rakastamme veljiä. Joka ei rakasta, pysyy kuolemassa. Jokainen, joka vihaa veljeänsä, on murhaaja; ja te tiedätte, ettei kenessäkään murhaajassa ole iankaikkista elämää, joka hänessä pysyisi. Siitä me olemme oppineet tuntemaan rakkauden, että hän antoi henkensä meidän edestämme; meidänkin tulee antaa henkemme veljiemme edestä.
Jos nyt jollakin on tämän maailman hyvyyttä ja hän näkee veljensä olevan puutteessa, mutta sulkee häneltä sydämensä, kuinka Jumalan rakkaus saattaa pysyä hänessä?
Lapsukaiset, älkäämme rakastako sanalla tai kielellä, vaan teossa ja totuudessa.
Evankeliumiteksti Luuk. 16: 19-31
Jeesus sanoi fariseuksille: “Oli rikas mies, joka pukeutui purppuraan ja hienoihin pellavavaatteisiin ja eli joka päivä ilossa loisteliaasti. Mutta eräs köyhä, nimeltä Lasarus, makasi hänen ovensa edessä täynnä paiseita ja halusi ravita itseään niillä muruilla, jotka putosivat rikkaan pöydältä. Ja koiratkin tulivat ja nuolivat hänen paiseitansa.
Niin tapahtui, että köyhä kuoli, ja enkelit veivät hänet Aabrahamin helmaan. Ja rikaskin kuoli, ja hänet haudattiin. Ja kun hän nosti silmänsä tuonelassa, vaivoissa ollessaan, näki hän kaukana Aabrahamin ja Lasaruksen hänen helmassaan. Ja hän huusi sanoen: 'Isä Aabraham, armahda minua ja lähetä Lasarus kastamaan sormensa pää veteen ja jäähdyttämään minun kieltäni, sillä minulla on kova tuska tässä liekissä!' Mutta Aabraham sanoi: 'Poikani, muista, että sinä eläessäsi sait hyväsi, ja Lasarus samoin sai pahaa; mutta nyt hän täällä saa lohdutusta, sinä taas kärsit tuskaa. Ja kaiken tämän lisäksi on meidän välillemme ja teidän vahvistettu suuri juopa, että ne, jotka tahtovat mennä täältä teidän luoksenne, eivät voisi, eivätkä ne, jotka siellä ovat, pääsisi yli meidän luoksemme.' Hän sanoi: 'Niin minä siis rukoilen sinua, isä, että lähetät hänet isäni taloon -sillä minulla on viisi veljeä-todistamaan heille, etteivät hekin joutuisi tähän vaivan paikkaan'. Mutta Aabraham sanoi: 'Heillä on Mooses ja profeetat; kuulkoot niitä'. Niin hän sanoi: 'Ei, isä Aabraham; vaan jos joku kuolleista menisi heidän tykönsä, niin he tekisivät parannuksen'. Mutta Aabraham sanoi hänelle: 'Jos he eivät kuule Moosesta ja profeettoja, niin eivät he usko, vaikka joku kuolleistakin nousisi ylös'."
Tänä sunnuntaina tässä jumalanpalveluksessa olemme kuulleet Raamatusta kaksi tekstiä. Voimme kysyä, onko näillä jotain yhteistä. Epistolatekstissä puhutaan rakkaudesta Jumalaan ja lähimmäisiin. Evankeliumimme taas kertoo rikkaan miehen ja Lasaruksen elämästä, siitä millaista se oli täällä maailmassa ja mitä he kokivat kuoleman jälkeen. Yhteinen tekijä löytyy ehkä tästä epistolatekstin sanasta: “Jos nyt jollakin on on tämän maailman hyvyyttä ja hän näkee veljensä olevan puutteessa, mutta sulkee häneltä sydämensä, kuinka Jumalan rakkaus saattaa pysyä hänessä? Lapsukaiset, älkäämme rakastako sanalla tai kielellä, vaan teossa ja totuudessa.”
Rikkaalla miehellä oli paljon tämän maailman hyvyyttä. Sitä oli jopa niin paljon. että hänellä oli mahdollisuus pukeutua purppuraan ja hienoihin pellavavaatteisiin ja elää joka päivä ilossa loisteliaasti. Kaikki tuntui olevan kunnossa, talous tasapainossa, mitään ei puuttunut. Tai puuttuiko sittenkin se tärkein: yhteys Jumalan rakkauteen?
Täydellisen vastakohdan hänelle muodosti köyhä kerjäläinen, joka lojui avuttomana ja haavoissaan tuon rikkaan miehen palatsin portissa. Hänen kurjuutensa muistutti tuhlaajapojan osaa sikopaimenena. Hän sai tyydyttää nälkäänsä niillä leivänpalasilla, jotka rikkaan pöytävierailta putosivat pöydän alle. Mutta olihan hänelläkin ystäviä: koirat tulivat nuolemaan hänen haavojaan ja vähän lievittämään hänen tuskiaan.
Merkillistä on, että Jeesus mainitsee köyhän miehen nimeltä, mutta jättää rikkaan tuntemattomaksi. Nimi Lasarus tarkoittaa: ‘Jumala auttaa’. Siinä on viittaus miehen hurskauteen, mutta myös siihen, että kukaan muu ei häntä auttanut.
Teksti herättää monia kysymyksiä. Miksi Jumala ei auttanut Lasarusta jo hänen eläessään, vaan vasta kuoleman jälkeen? Tai: miksi täällä maailmassa monen pitää kärsiä kovia tuskia ja kestää sairautta aivan kuolemaan asti? Tai: mikä ja millainen on Jumalan apu? Oliko apu siinä, että Lasarus tunsi Jumalan rakkauden? Niin, tässäkin jäämme salatun Jumalan eteen.
Tosiasia on, että ne, jotka Jumalan puoleen kääntyvät, saavat avun. Jumala auttaa meitä tänäänkin Jeesuksen Kristuksen kautta. Sanoohan Jeesus, ettei kukaan voi tulla Isän tykö muutoin kuin hänen kauttaan. Hän, Jeesus Kristus, tuli elämään tuon Lasaruksen osan. Hän tapasi paljon rikkaita kirjanoppineita ja fariseuksia, mutta he eivät olisi halunneet hänestä mitään tietää, ja kun heidän oli pakko tietää, he tahtoivat tappaa hänet. Lopulta kukaan ei tahtonut auttaa Jeesusta. Hänen ystäviään olivat portot ja publikaanit, joita muut inhosivat. Loppuun asti hänellä oli vaivaa. Hän otti vapaaehtoisesti sen osan, joka olisi kuulunut meille. Loppuun asti hänellä oli vaivaa ja tuskaa. Hänen vihollisensa ilkkuivat hänen riippuessaan ristillä: “Muita hän on auttanut, itseään ei voi auttaa. Auttakoon nyt Jumala häntä, jos hän on Jumalan Poika.” Vielä elämän viime metreillä hänen täytyi huutaa: “Jumalani Jumalani, miksi minut hylkäsit?” Mutta hän pyysi kuitenkin: “Isä, sinun käsiisi minä annan henkeni.” Ja niin hän kallisti päänsä ja antoi henkensä. Jumala auttoi. Meidän kaikkien Lasarus, Jeesus Kristus, sai siirtyä kuoleman kautta Paratiisiin yhdessä ryövärin kanssa.
Rakkaat ystävät! Tämä elämä kulkee nopeasti ohi. Se on kuitenkin tärkeä, sillä siitä, miten täällä elämme, riippuu tuleva kohtalomme. Tunnemmeko Jumalan rakkauden? Iäisyys on pitkä, se on loputon. Asioita ei voi enää kuoleman jälkeen muuttaa. Jos sielulle tulee vahinko, eli se hukkuu, kukaan ei voi enää auttaa.
Mutta nyt voi. Nyt Jumala voi auttaa meitä Jeesuksen Kristuksen kautta, sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.