Saarna 1. adventtisunnuntaina 29.11.1987
Karttulan kirkossa
Luuk.10: 23-24
Ja Jeesus kääntyi opetuslapsiinsa erikseen ja sanoi: "Autuaat ovat ne silmät, jotka näkevät, mitä te näette. Sillä minä sanon teille: monet profeetat ja kuninkaat ovat tahtoneet nähdä, mitä te näette, eivätkä ole nähneet, ja kuulla, mitä te kuulette, eivätkä ole kuulleet."
Adventtiaika aloittaa uuden kirkkovuoden. Kirkkovuodessa se ei ole niinkään joulun odottamisen aikaa, vaan sillä on oma sisältönsä, joka kulkee omaa uomaansa kaiken valtaavan joulunvieton rinnalla.
Adventtiaika on Herran tulemisen odottamista. Se käy selville neljän adventtisunnuntain aiheista, jotka on mainittu kirkkomme käsikirjassa:
1. Kuninkaasi tulee
2. Seurakunta odottaa Herran tulemusta
3. Valmistakaa tie Herralle
4. Herra on lähellä
Myös jumalanpalveluksen liturgiassa tämä näkyy siinä, että kunnia ja kiitosvirsi voidaan jättää pois, ja vuoroylistykset ja hallelujat jätetään pois 2. adventtisunnuntaista lähtien. Tämä kuvaa sitä hiljentymistä ja odotusta, mikä on Herran tulemisen edellä.
Meillä tämän adventtiaika on joka vuosi toistuva, ja se toistuu niin kauan, kunnes Herra lopulta tulee. Hän tulee pilvissä suurella voimalla ja kirkkaudella kaikkien pyhien enkeliensä kanssa. “Sillä itse Herra on tuleva alas taivaasta käskyhuudon, ylienkelin äänen ja Jumalan pasuunan kuuluessa, ja Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin. Sitten meidät, jotka olemme elossa, jotka olemme jääneet tänne, temmataan yhdessä heidän kanssaan pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin, ja niin saamme aina olla Herran kanssa. “ 1. Tess. 4: 16-17
Näin elävät ja kuolleet odottavat Herran tulemusta. Kristuksessa kuolleet, siis ne, jotka elämänsä aikana uskoivat häneen ja kuollessaan laskivat koko elämänsä Kristuksen lävistettyjen käsien varaan, ovat autuaita, sillä he saavat nousta haudasta ylösnousemuksen aamuna Herraa vastaan. Heidän joukossaan on tekstissämme mainitut monet profeetat ja kuninkaat, jotka odottivat Kristuksen ensimmäistä tulemusta. Sanomattomasti he kaipasivat kuulla ja nähdä sitä, mitä opetuslapset kuulivat ja näkivät, mutta eivät kuulleet eivätkä nähneet. Mutta kun Kristus tulee toisen kerran, silloin he saavat nähdä Herran ja kuunnella häntä ja olla aina hänen kanssaan.
Herraa odottavat ovat jo eläessään tässä ja nyt tekemässä elämänsä matkaa Herran kanssa. Joka päivä he etsivät pelastusta kuin profeetat ja kuninkaat muinoin ennen Jeesuksen syntymistä. Ja nyt me yhdessä Herrassa poisnukkuneiden kanssa odotamme sitä hetkeä, josta Ilm. 1: 7 sanoo: Katso, hän tulee pilvissä. On yksi suuri adventtijuhla, Karitsan häät, johon osallistuvat ne elävät ja kuolleet, jotka panevat toivonsa Jeesukseen Kristukseen.
Epistolatekstissä luimme: “Hänessä, siinä rakastetussa, meillä on lunastus hänen verensä kautta, rikkomusten anteeksisaaminen hänen armonsa rikkauden mukaan.” Ef. 1: 3-7
Mutta viimeisen pasuunan soidessa on myös niitä, jotka eivät ymmärtäneet odottaa Herraa. Heillä ei ollut aikaa eikä halua nähdä ja kuulla Herran suuria tekoja. He heräävät etsimään Herraa vasta hänen tullessaan, kuten tyhmät neitsyet Jeesuksen vertauksessa. Mutta armon aika on silloin lopussa. Ilmestyskirja kertoo enkelistä, joka seisoo meren ja maan päällä ja kohottaa oikean kätensä taivasta kohti ja vannoo, ettei enää ole oleva aikaa, eli aika on lopussa.
Rakkaat ystävät! Nyt on otollinen aika, nyt on pelastuksen päivä. Vielä voi aloittaa uuden elämän Jumalan yhteydessä.
Jospa tämä uusi kirkkovuosi olisi meidän seurakunnassamme uuden elämän alku monelle, lähtö kulkemaan Herran perässä, minne hän vie.
“Nyt on auki ovi,
viipyä ei sovi,
siispä kiirehdin
antaakseni kaikkeni,
kunnes Herran päivä koittaa.
Rakkaus vain voittaa.”