Saarna 1. adventtisunnuntaina 30.11.1975
Luuk.10: 23-24
Ja Jeesus kääntyi opetuslapsiinsa erikseen ja sanoi: "Autuaat ovat ne silmät, jotka näkevät, mitä te näette. Sillä minä sanon teille: monet profeetat ja kuninkaat ovat tahtoneet nähdä, mitä te näette, eivätkä ole nähneet, ja kuulla, mitä te kuulette, eivätkä ole kuulleet."
Sunnuntain aiheena on Kuninkaasi tulee. Adventti juuri merkitsee tulemista. Ennen Jeesuksen syntymistä Herran omat elivät jatkuvassa adventissa: profeetat ja kuninkaat odottivat messiasta, mutta eivät nähneet. Vanha Simeon oli yksi, joka näki. Odotus palkittiin. Hän sai pitää Jeesus-lasta sylissään. Sitä seurasi kiitosvirsi, joka on sinunkin Raamatussasi Luuk.2) (Luehan se sieltä!) Hän sai nähdä lupauksen täyttyvän.
Myös opetuslapset näkivät Jeesuksen. ”Autuaita ovat ne, jotka näkevät, mitä te näette.” Autuas = onnellinen = onniteltava.
Mitä sitten opetuslapset kuulivat ja näkivät? Jeesus itse käski opetuslastensa sanoa: ”Menkää ja kertokaa, mitä olette kuulleet ja nähneet: sokeat saavat näkönsä, rammat kävelevät, spitaaliset puhdistuvat, kuurot kuulevat, kuolleet herätetään, köyhille julistetaan evankeliumia, ja autuas se, joka ei loukkaannu minuun.”
Opetuslapset kuulivat ja näkivät valtavan vuorisaarnan, muutamat heistä kirkastusvuoren vakuuttavat tapahtumat. Kärsimykset, ristinkuolema, voitollinen ylösnousemus, Hengen vuodatus helluntaina ja taivaaseen astuminen helatorstaina. Todella autuaita ja onnellisia he olivat, he näkivät ja uskoivat.
Entä me? Onko meille jäänyt mitään nähtävää? Jeesus sai aiheen sanoa kerran epäilevälle Tuomaalle: ”Sen tähden, että sinä näit, sinä uskot, autuaita ovat ne, jotka eivät näe ja kuitenkin uskovat.”
Tässä onkin sana meille, tämän ajan ihmisille. Meitä opetetaan uskomaan näkemättä. Virren sanoin: ...”uskomaan näkemättä ja muuta pyytämättä kuin olla lunastettu, sun kuoloos istutettu.” Tätä näkemättä uskomista on Kristuksen seurakunta saanut opetella jo lähes 2000 vuotta.
Kristinoppi sanoo, että Kristuksen työ täällä maailmassa jatkuu Pyhän Hengen työnä. Pyhää Henkeä ei kukaan ole voinut nähdä. Jeesus vertaa sitä tuuleen, joka puhaltaa mistä tahtoo. ”Sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee.”
Oletko nähnyt tuulen? Se taivuttaa suuriakin puita, jopa katkoo niitä, mutta tuulta ei näy. Telppäsniityllä Pyhä Henki löi heinäväen maahan. Näin käy, kun Jumalan tuuli tuulee.
Kohta vietämme joulua ja saamme katsella seimen lasta lapsen uskolla.
”Hennot kätensä hän teille
lempeästi kurkottaa.
valon antaa
eksyneille,
haavoittuneet parantaa,
avaa silmät pimenneet,
kuivaa
kaikki kyyneleet.”
Pyhä Henki näyttää meille Kristuksen, syntisten Vapahtajan, niin suloisena, että sydän rupeaa palamaan kuin Emmauksentien opetuslapsilla. Pyhä Henki saa meidät sanomaan ilolla: Minä uskon Jumalaan, Jeesukseen Kristukseen, Pyhään Henkeen. Ja Paavali vakuuttaa: ”Usko Herraan Jeesukseen , niin sinä pelastut.”
Apostoli Pietari sanookin puhuessaan uskon päämäärästä, sielujen pelastuksesta: ”Sitä pelastusta ovat etsineet ja tutkineet profeetat, jotka ovat ennustaneet teidän osaksenne tulevasta armosta.” 1 Piet. 1
Nyt meillä on pelastus selvästi sanottu, missä se on. Todella autuaita ne, jotka eivät näe ja kuitenkin uskovat. Sillä ”Häntä te rakastatte, vaikka ette ole häntä nähneet, häneen te uskotte, vaikka ette nyt häntä näe, ja riemuitsette sanomattomalla ja kirkastuneella ilolla.” 1 Piet.1
Vielä viimeisellä tuomiolla ihmetellen kysytään: Milloin me näimme sinut? Täällä elämän matkalla ei ole todellakaan kysymys iankaikkisten asioiden näkemisestä, vaan uskosta. Tästä apostoli Paavali sanoo selvästi: ”Sillä me vaellamme uskossa emmekä näkemisessä.” 2.Kor. 5
Mutta Raamattu vakuuttaa, että usko muuttuu näkemiseksi. Tämä tapahtuu, kun Kristus tulee. ”Sillä nyt me näemme kuin kuvastimesta, arvoituksen tavoin, mutta silloin kasvoista kasvoihin.” 1.Kor. 13. Kerran vajaa lakkaa ja täysi alkaa.
Nyt on adventti. Jeesus tulee. Kohta kuuluu sydänyössä huuto: Menkää häntä vastaan! Ensimmäisenä adventtina kansa huusi ‘hoosianna’ Messiaan saapuessa halvassa muodossa aasilla ratsastaen. Mekin saamme virittää hoosiannamme, avun ja pelastuksen huudon, totuuden Kuninkaan saapuessa suurella voimalla ja kirkkaudella.
Aamen.