Saarna Karttulan kirkossa 30.11.1986
1. vuosikerta
Matt. 21: 1-9
Ja kun he lähestyivät Jerusalemia ja saapuivat Beetfageen, Öljymäelle, silloin Jeesus lähetti kaksi opetuslasta ja sanoi heille: "Menkää kylään, joka on edessänne, niin te kohta löydätte aasintamman sidottuna ja varsan sen kanssa; päästäkää ne ja tuokaa minulle. Ja jos joku teille jotakin sanoo, niin vastatkaa: 'Herra tarvitsee niitä'; ja kohta hän lähettää ne."
Mutta tämä tapahtui, että kävisi toteen, mikä on puhuttu profeetan kautta, joka sanoo: "Sanokaa tytär Siionille: 'Katso, sinun kuninkaasi tulee sinulle hiljaisena ja ratsastaen aasilla, ikeenalaisen aasin varsalla'."
Niin opetuslapset menivät ja tekivät, niinkuin Jeesus oli heitä käskenyt, ja toivat aasintamman varsoineen ja panivat niiden selkään vaatteensa, ja hän istuutui niiden päälle.
Ja suurin osa kansasta levitti vaatteensa tielle, ja toiset karsivat oksia puista ja hajottivat tielle. Ja kansanjoukot, jotka kulkivat hänen edellään ja jotka seurasivat, huusivat sanoen: "Hoosianna Daavidin pojalle! Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimeen. Hoosianna korkeuksissa!"
Tämän ensimmäisen adventin aiheena on Kuninkaasi tulee.
Psalmissa 24 kysytään: “Kuka on se kunnian kuningas?” Ja vastataan: “Hän on Herra, väkevä ja voimallinen.”
Raamattu käyttää Jeesuksesta nimitystä Kuningas, ja sitä hän myös itse käyttää itsestään. Viimeisen tuomion kuvauksessa Jeesus sanoo: “Silloin Kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville...”
Tämä Jeesus Kristus on kuningasten Kuningas ja herrain Herra. Hän tulee meidän keskellemme. Hän tulee meidän sydämeemme ja elämäämme. Otammeko hänet vastaan?
Tämän sunnuntain teksti kertoo meille Jeesuksen tulosta Jerusalemiin ensimmäisenä adventtina. (Sana adventti merkitsee tulemista.) Siellä hänet otettiin suurella ilolla ja riemulla vastaan. Hän tulee kuin kuningas. Mutta millainen kuningas?
Tässäkin hetkessä hän nöyryytti itsensä ja tuli meidän veljeksemme, tämä kuningasten Kuningas ja herrain Herra. Ei hänellä ollut komeaa hevosta ratsuna, vaan pieni aasi. Jalat melkein viistivät maata, kun hän sillä ratsasti. Ei hänellä ollut kullalla ja jalokivillä koristeltua satulaa, vaan opetuslapsen viitta, jonka päälle hän istuutui. Ei hänelle levitetty punaista mattoa, vaan kansanjoukko heitti vaatteitaan tielle ja toiset karsivat oksia puista ja hajottivat tielle. Ei hänellä ollut kuninkaallista hoviseuruetta, vaan vain yksinkertaisten opetuslasten joukko. Mutta siitä huolimatta kansa tunsi ja tunnisti hänet kuninkaaseen, sillä he huusivat: “Hoosianna Daavidin Pojalle! Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimeen. Hoosianna korkeuksissa!”
Kansa tahtoi tervehtiä riemuhuudoin Jerusalemiin saapuvaa uutta hallitsijaa. Se tervehti lopullista pelastajaansa, Daavidin Poikaa, Israelin Messiasta. “Hoosianna korkeuksissa!”
Avun ja riemun huuto kohoaa Jumalan istuimen eteen. Uuden hallitsijan tulo panee koko kaupungin liikkeelle. Kaikkialla on iloa ja hälinää ja kyselyä. Jeesuksen tulo aiheuttaa Jerusalemissa “maanjäristyksen”. Näin käy tänäkin päivänä siellä, mihin Jeesus tulee. Sillä minne hän tulee, hän tulee Kuninkaana. Hän tulee valtiaana, joka on joko otettava vastaan tai torjuttava. Kolmatta vaihtoehtoa ei ole.
Jo pyhässä kasteessa Jeesus Kristus on tullut meidän sydämeemme valtiaaksi. Onko hän saanut ja saako hän hallita meitä edelleen? Mutta hän armossaan tulee joka päivä uudelleen. Hän tulee siinä sanassa, jota me viljelemme. Virressä sanotaan: “Kun me sanaas viljelemme, siin’ on armolähtehemme.” Siitä väsynyt vaeltaja saa ammentaa uutta voimaa elämän matkalle.
Mekin saamme kohottaa sydämemme ja kätemme ja huutaa oman hoosiannamme. Saamme sanoa: “Totisesti, tule Herra Jeesus.” Hän tulee pian, hän tulee nyt.