Saarna Karttulan kirkossa 26.1.1986
3. vuosikerta
1. Sam. 16: 4-13
Kun Samuel tuli Beetlehemiin, tulivat kaupungin vanhimmat vavisten häntä vastaan ja kysyivät: "Tietääkö tulosi rauhaa?"
Hän vastasi: "Rauhaa. Minä olen tullut uhraamaan Herralle. Pyhittäytykää ja tulkaa minun kanssani uhrille." Ja hän pyhitti Iisain ja hänen poikansa ja kutsui heidät uhrille.
Kun he sitten tulivat ja hän näki Eliabin, ajatteli hän: "Varmaan on nyt tässä Herran edessä hänen voideltunsa". Mutta Herra sanoi Samuelille: "Älä katso hänen näköänsä äläkä kookasta vartaloansa, sillä minä olen hänet hyljännyt. Sillä ei ole, niinkuin ihminen näkee: ihminen näkee ulkomuodon, mutta Herra näkee sydämen."
Niin Iisai kutsui Abinadabin ja toi hänet Samuelin eteen. Mutta hän sanoi: "Ei ole Herra tätäkään valinnut".
Silloin Iisai toi Samman esille. Mutta hän sanoi: "Ei ole Herra tätäkään valinnut".
Niin toi Iisai seitsemän poikaansa Samuelin eteen. Mutta Samuel sanoi Iisaille: "Herra ei ole valinnut ketään näistä".
Ja Samuel kysyi Iisailta: "Siinäkö olivat kaikki nuorukaiset?" Hän vastasi: "Vielä on nuorin jäljellä, mutta hän on kaitsemassa lampaita". Niin Samuel sanoi Iisaille: "Lähetä noutamaan hänet, sillä me emme istu ruualle, ennenkuin hän tulee tänne".
Silloin tämä noudatti hänet; ja hän oli verevä, kaunissilmäinen ja sorea nähdä. Ja Herra sanoi: "Nouse ja voitele tämä, sillä hän se on".
Niin Samuel otti öljysarven ja voiteli hänet hänen veljiensä keskellä. Ja Herran henki tuli Daavidiin, siitä päivästä ja yhä edelleen.
Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta.
Tekstimme kertoo Daavidin voitelemisesta Israelin kuninkaaksi. Entinen kuningas Saul ei ollut totellut Herraa. Kun profeetta meni häntä nuhtelemaan tottelemattomuudesta, hän puolustautui sanomalla: “Minähän olen kuullut Herran ääntä ja tehnyt niin kuin Herra käski, mutta väki on ottanut saalista ja minä säästin parhaan osan uhratakseni Herralle.” Mutta Samuel sanoi: “Katso, kuuliaisuus on parempi kuin uhri ja tottelevaisuus parempi kuin oinasten rasva. Koska sinä olet hyljännyt Herran sanan, on hän myös hyljännyt sinut etkä sinä enää saa olla kuninkaana.”
Nyt tarvittiin siis uusi kuningas. Sen vuoksi profeetta Samuel lähti nyt Beetlehemiin Iisain luo. Siellä hänen eteensä tuotiin vuorollaan seitsemän komeaa poikaa, mutta Herra sanoi, ettei ollut valinnut ketään heistä. Ihminen näkee ulkomuodon, mutta Herra näkee sydämeen. Iisailla oli vielä yksi poika, mutta hän oli paimentamassa lampaita. Hänetkin haettiin Samuelin luo ja silloin Herra sanoi: “Nouse ja voitele tämä, sillä hän se on.” Ja niin Daavid voideltiin Israelin kuninkaaksi.
Näin Jumalan pelastustyöt alkoivat toteutua, sillä Daavidin suvusta syntyi Messias, Jeesus Kristus. Matteuksen evankeliumi kertoo, että Daavidista Kristukseen on 28 sukupolvea eli noin 1000 vuotta.
Tämän sunnuntain aiheena on Ansaitsematon armo. Tämä ansaitsematon armo tuli Daavidin osalle. Ei hän siellä paimenessa ollessaan uneksinut suuruudesta ja vallasta, vaan hän teki uskollisesti sitä työtä, jonka hän oli tehtäväksi saanut. Mutta Jumala valitsi hänet Israelin kuninkaaksi.
Daavidin aikana Israelin valtakunta oli suurimmillaan, sillä Daavid voitti kaikki vihollisensa. Se mitä hänelle tapahtui, on esikuvallista. Kristuksen pelastustyön tähden Jumala armosta valitsee nyt jokaisen, joka hänen tykönsä tulee.
Jo pyhässä kasteessa meidät voideltiin Herran palvelijoiksi. Kasteessa saimme omaksemme Jumalan valtakunnan kaikki aarteet. Mutta yhä Herra Jumala katsoo suoraan meidän sydämeemme. Mitä siellä on? Yhä hän on kiinnostunut uskollisuudesta, kuuliaisuudesta ja tottelevaisuudesta hänen sanalleen, sillä Raamattu sanoo selvästi: ”Sitä tässä huoneenhaltijoilta ennen muuta vaaditaan, että heidät havaittaisiin uskollisiksi.” 1. Kor. 4:2. Uskollisuutta ei kysytä vain seurakunnan työntekijältä, esimerkiksi pyhäkoulun opettajalta, vaan jokaiselta.
Evankeliumitekstissä Vapahtaja sanoo: “Niin myös te, kun olette tehneet kaiken, mitä teidän on käsketty tehdä, sanokaa: me olemme ansiottomia palvelijoita, olemme tehneet vain sen, minkä olimme velvolliset tekemään.”
Rakkaat ystävät! Olemmeko tehneet kaiken, minkä olimme velvolliset tekemään kotona ja seurakunnassa? Vasta sitten, kun olemme kaiken tehneet, saamme ansiottoman palvelijan arvonimen.
Ja tähän me emme omin voimin kykene. Herra tahtoo tänään osoittaa meille, että ilman häntä emme mitään voi. Kaikkeen tekemiseemme tarvitsemme apua ylhäältä. Se apu meille annetaan Jumalan sanan kautta. Pyhä Henki auttaa Sanan kautta meitä meidän heikkouksissamme. Hän virvoittaa, hän vahvistaa, hän antaa rakkautta ja uutta intoa sydämeemme ja elämäämme.