Saarna seksagesimasunnuntaina
2. vuosikerta
Joh. 4: 31 -38
Sillävälin opetuslapset pyysivät häntä sanoen: "Rabbi, syö!" Mutta hän sanoi heille: "Minulla on syötävänä ruokaa, josta te ette tiedä". Niin opetuslapset sanoivat keskenään: "Lieneekö joku tuonut hänelle syötävää?" Jeesus sanoi heille: "Minun ruokani on se, että minä teen lähettäjäni tahdon ja täytän hänen tekonsa. Ettekö sano: 'Vielä on neljä kuukautta, niin elonleikkuu joutuu'? Katso, minä sanon teille: nostakaa silmänne ja katselkaa vainioita, kuinka ne ovat valjenneet leikattaviksi. Jo nyt saa leikkaaja palkan ja kokoaa hedelmää iankaikkiseen elämään, että kylväjä ja leikkaaja saisivat yhdessä iloita. Sillä tässä on se sana tosi, että toinen on kylväjä, ja leikkaaja toinen. Minä olen lähettänyt teidät leikkaamaan sitä, josta te ette ole vaivaa nähneet; toiset ovat vaivan nähneet, ja te olette päässeet heidän vaivansa hedelmille."
Tämän seksagesimasunnuntain aiheena on Sanan kylvö. Latinalainen sana seksagesima tarkoittaa, että on 60. päivä ennen pääsiäistä, toisin sanoen on vielä 8 viikkoa pääsiäiseen. Kärsimysten puu, ristin puu, alkaa hahmottua ja tulee usein esille Jeesuksen puheissa kuljettaessa ylös Jerusalemiin.
Jeesus on itse Sana, ja hän kylvää Jumalan Sanan siementä ihmisten sydämiin. Mutta sanan kylvö ei jatku loputtomiin. Tulee myös elonleikkuu, viljan korjuu, jokaisen ihmisen kohdalle.
Tekstissämme Jeesus on Samariassa. Hän näkee siellä, että vainiot olivat vaalenneet leikattaviksi.
Mitä Jeesus näkee tänään, kun hän katselee meitä, tämän ajan ihmisiä? Onko sanan siemen itänyt, onko korsi kasvanut ja sato kypsynyt? Näkeekö hän meissä leikattavaksi vaalennutta viljaa?
Emme tiedä, milloin sanan kylvö loppuu. Jeesus sanoo (Mark. 4: 29): “Mutta kun hedelmä on kypsynyt, lähettää hän kohta sinne sirpin, sillä elonaika on käsissä.” Tässä näkyy Jumalan pitkämielisyys ja armahtavaisuus. Hän jaksaa odottaa. Ei ole hänelle mieleen jumalattoman kuolema, vaan että hän kääntyisi ja eläisi.
Herra tahtoo vain kypsää viljaa. Kun hedelmä on kypsynyt, hän lähettää sinne kohta sirpin.
Leikkaajan palkka on se ilo, että saa koota hedelmää iankaikkiseen elämään.
Sanan kylväjä, Ihmisen Poika, ja hänen opetuslapsensa saivat yhdessä iloita, sillä Samariassa tilanne oli kehittynyt yllättävästi ja nopeasti. Sana oli otettu vastaan, Jeesuksen messiaanisuus oli alkanut kirkastua ensin samarialaiselle naiselle kaivolla ja sitten koko Sykarin väelle. “Totisesti tämä on maailman Vapahtaja.” Kylvön ja korjuun lainalaisuudet eivät enää pitäneet paikkaansa. Tapahtui ihme, ja se oli tämä: “Jo nyt saa leikkaaja palkan ja kokoaa hedelmää iankaikkiseen elämään, että kylväjä ja leikkaaja saisivat yhdessä iloita.”
Tänäkin päivänä koetaan tätä samaa iloa siellä, missä Pyhä Henki saa kirkastaa Jeesuksen minun Herrakseni ja Vapahtajakseni. Yhä tapahtuu sama ihme kuin kerran Sykarin kaivolla, pääsemme Jeesuksen vaivain hedelmille. Sama ihme yhä uusiutuu: ihminen, jolle Jumalan Sana oli yhdentekevää, jopa vastenmielistä, haluaa sitä jatkuvasti lisää. Yhä iloitsevat Kristuksen jalkojen juuressa kylväjä ja leikkaaja. Sielun ruuaksi tulee Jumalan Sana ja rukoukseksi pyyntö: “Jeesus, Sana elämän, tule meidän keskellemme.”
Jeesus on kuolemansa kautta hankkinut pääsyn ja puhdistuksen. “Hän on tuskat, vaivat nähnyt, joit’ ei kertoa voi suu.”
Vielä nyt saadaan sanaa kylvää. Kristuksen työ täällä maailmassa jatkuu Pyhän Hengen työnä. “Tänä päivänä, jos te kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydämiänne.” (Hepr. 5: 5) “Vaan ottakaa hiljaisuudella vastaan sana, joka on teihin istutettu ja joka voi teidän sielunne pelastaa.” (Jaak. 1: 21)
Aamen.