Saarna Karttulan kirkossa 18.2.1990
1. vuosikerta
Jeesus, sana elämän,
tule meidän keskellemme.
Soisit tules syttyvän,
sytytä siis sydämemme.
Anna voimaa sanastasi,
siunaa läsnäolollasi.
Virsi 202: 1
Luuk. 8: 4-15
Kun paljon kansaa kokoontui ja ihmisiä kulki joka kaupungista hänen tykönsä, puhui hän vertauksella:
"Kylväjä meni kylvämään siementänsä. Ja hänen kylväessään putosi osa tien oheen ja tallautui, ja taivaan linnut söivät sen. Ja osa putosi kalliolle, ja oraalle noustuaan se kuivettui, kun sillä ei ollut kosteutta. Ja osa putosi orjantappurain sekaan, ja orjantappurat kasvoivat mukana ja tukahuttivat sen. Ja osa putosi hyvään maahan, kasvoi ja teki satakertaisen hedelmän." Tämän sanottuaan hän lausui suurella äänellä: "Jolla on korvat kuulla, se kuulkoon".
Niin hänen opetuslapsensa kysyivät häneltä, mitä tämä vertaus merkitsi. Hän sanoi: "Teidän on annettu tuntea Jumalan valtakunnan salaisuudet, mutta muille ne esitetään vertauksissa, että he, vaikka näkevät, eivät näkisi, ja vaikka kuulevat, eivät ymmärtäisi.
Vertaus on tämä: siemen on Jumalan sana. Mitkä tien oheen putosivat, ovat ne, jotka kuulevat, mutta sitten perkele tulee ja ottaa sanan pois heidän sydämestään, etteivät he uskoisi ja pelastuisi. Ja mitkä kalliolle putosivat, ovat ne, jotka kuullessaan sanan ottavat sen ilolla vastaan, mutta joilla ei ole juurta: ainoastaan ajaksi he uskovat ja kiusauksen hetkellä luopuvat. Mikä taas orjantappuroihin putosi, ne ovat ne, jotka kuulevat, mutta vaeltaessaan tukehtuvat tämän elämän huoliin, rikkauteen ja hekumoihin, eivätkä tuota kypsää hedelmää. Mutta mikä hyvään maahan putosi, ne ovat ne, jotka sanan kuultuansa säilyttävät sen vilpittömässä ja hyvässä sydämessä ja tuottavat hedelmän kärsivällisyydessä.
Tänään on aiheenamme Sanan kylvö.
Jumalan valtakunnan työväline on Jumalan sana. Seurakunta on saanut suuren ja jalon tehtävän kylvää Jumalan sanaa ihmisten sydämiin. Kylvötyötä saadaan tehdä iloiten, vaikka nopeita tuloksia ei näkyisi.
Kylvötyötä on tehtävä niin kauan kuin Jeesus tulee toisen kerran. Jeesus sanoo, että Jumalan valtakunnan evankeliumi on saarnattava kaikessa maailmassa todistukseksi kaikille kansoille ja sitten tulee loppu.
Kirkon lähetystehtävä tässä maailmassa ei ole vielä loppuun suoritettu. Sanaa julistetaan, että ihmiset uskoisivat ja pelastuisivat. Kirkon ja seurakunnan omin tehtävä on sanan kylväminen.
Sanan siemen ei aina tavoita kasvukelpoista maaperää. Ihmissydän voi olla tallatun tien kaltainen. Tunnistamattomat ja tahalliset synnit ovat kovettaneet sydämen niin, ettei kasvu ole mahdollinen. Perkele tulee ja ottaa sanan pois heidän sydämistään, etteivät he uskoisi ja pelastuisi.
Lavealla tiellä on paljon kulkijoita. Avarasta portista on helppo kulkea muiden mukana, mutta sen tien päässä on kadotus, eli iankaikkinen ero Jumalasta.
Julistustapahtumassa on siis kyse henkivaltojen taistelusta. Pyhä Henki ja paha henki siinä sotivat. Missä Jumala toimii, siinä on myös sielun vihollinen liikkeellä. Vihollista vastaan on taisteltava rukouksella ja paastolla.
Sanan julistaminen tarvitsee Jeesuksen nimessä tapahtuvan esirukouksen tuen. Jeesus kehottaa: “Valvokaa ja rukoilkaa!”
On kuulijoita, jotka ottavat sanan ilolla vastaan, mutta usko voi jäädä hetkelliseksi tunnekuohuksi. Kun arki alkaa, tunteet häviävät. Aitoon uskoon kuuluu aina sitoutumisen ajatus: Olen saanut tehtävän. Ei ole yhdentekevää, miten sen teen. Olen siitä vastuussa Herralle, työnantajalleni.
Kylvetyn sanan voivat tukahduttaa myös tämän maailman huolet, sen rikkaus ja hekuma. Sana varoittaa: “Älkää rakastako maailmaa älkääkä sitä, mikä maailmassa on. Maailma katoaa ja sen himo, mutta joka tekee Jumalan tahdon, se pysyy iankaikkisesti.”
Vain hyvä maa tuottaa hyvää hedelmää. Sielläkin voi olla rikkaruohoja ja ohdakkeita, mutta ne eivät hallitse. Huolet, omaisuus ja elämän hyvyys nähdään oikeassa valossa, Jumalan todellisuudesta käsin, Hänen lahjanaan. Niistä kiitetään Jumalaa.
Rakkaat ystävät! Millaista maaperää on meidän sydämemme? Säilytämmekö me kuullun Jumalan sanan vilpittömässä ja hyvässä sydämessä ja tuotammeko hedelmää kärsivällisyydessä?
Helppo elämä ei synnytä hedelmiä. Vaikeuksien ja ahdistusten kautta Jumala muokkaa sydämemme maaperää hyväksi kylvömaaksi. Todellisen Jeesuksen opetuslapsen tuntomerkkejä ovat sota, kilvoitus, vaiva ja työ.
Ahdas portti ja kaita tie eivät merkitse helppoa elämää, jossa vain nautiskellaan ja iloitaan. Se on vastuuta perheestä ja kodista, sen hengestä ja elämästä. Liian monessa kodissa sielunvihollinen tulee ja tempaa sanan pois, ettei kukaan siellä uskoisi ja pelastuisi. Liha ja veri, ihmisen turmeltunut luonto, saa meissä usein vallan. Mutta kuolematon sielu meissä elää vain Jumalan sanasta.
Jeesus, todellinen sanan kylväjä näki tämän vaaran. Siksi hän julistaa yhä voimakkaasti: “Tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi!” Se on jokapäiväistä syntien anteeksipyytämistä ja asioimista armoistuimen edessä ja voiman pyytämistä synnistä luopumiseen. Se on hyvän sanoman vastaanottamista.
Pyhä Henki kirkastaa meille sanan kautta syntimme, mutta myös syntien anteeksiantajan, Vapahtajan. Ottakaamme siis kylvetty sana vastaan vilpittömästi ja yksinkertaisesti. Siinä on uskomme ja pelastuksemme.
Aamen.