Saarna Virmaanpään kyläkirkossa 5.5.1991
2. vuosikerta
Matt. 6: 5-8
Ja kun rukoilette, älkää olko niinkuin ulkokullatut; sillä he mielellään seisovat ja rukoilevat synagoogissa ja katujen kulmissa, että ihmiset heidät näkisivät. Totisesti minä sanon teille: he ovat saaneet palkkansa. Vaan sinä, kun rukoilet, mene kammioosi ja sulje ovesi ja rukoile Isääsi, joka on salassa; ja sinun Isäsi, joka salassa näkee, maksaa sinulle.
Ja kun rukoilette, niin älkää tyhjiä hokeko niinkuin pakanat, jotka luulevat, että heitä heidän monisanaisuutensa tähden kuullaan. Älkää siis olko heidän kaltaisiaan; sillä teidän Isänne kyllä tietää, mitä te tarvitsette, ennenkuin häneltä anottekaan.
Tänään meillä on rukoussunnuntai. Kirkkovuodessa on neljä rukouspäivää, mutta vain yksi rukoussunnuntai. Sitä vietetään aina 5. sunnuntaina pääsiäisestä, ja sen latinankielinen nimi ‘Rogate’ merkitsee ‘anokaa’. Jeesushan neuvoo: “Anokaa, niin te saatte.” Ja näin: “Teillä ei ole sentähden, ettette ano; anokaa, niin teille annetaan.”
Näyttää siltä, että kaikki on rukouksen takana.
Toisaalta taivaallinen Isämme kyllä tietää, mitä me kulloinkin tarvitsemme, ennen kuin häneltä anommekaan. Taivaan Isä tietää kaiken. Hän tietää, mitä aiomme anoa, tietää kaikki tarpeemme ja puutteemme, syntimme ja vikamme. Silti hän odottaa, että kerromme rukouksessa kaiken hänelle, kuten lapset puhuvat rakkaalle isälleen ja äidilleen.
Lapsella on paljon asiaa vanhemmilleen. Joskus me ihan tuskastumme pienen lapsen kysymyksiin ja anomuksiin. Mutta Jeesus ei tuskastu. Hän neuvoo meitä, miten meidän tulee rukoilla.
Tekstissämme Jeesus opettaa, että kun sinä rukoilet, mene kammioosi ja sulje ovesi ja rukoile Isääsi, joka on salassa, ja sinun Isäsi, joka salassa näkee, maksaa sinulle. Isä maksaa siten, että kuulee sinun rukouksesi ja antaa sinulle, mitä pyydät ja anot. Ja kun Isä maksaa, hän ei kitsastele eikä mittaile, vaan hän antaa enemmän, monin verroin enemmän, kuin me anomme ja ymmärrämme.
Tosiasiassa me emme osaa rukoilla, niinkuin rukoilla tulisi, mutta kun sydämemme taipuu rukoukseen, niin Henki, Jumalan Pyhä Henki, rukoilee meidän puolestamme sanomattomilla huokauksilla. Sillä Henki rukoilee Jumalan tahdon mukaan pyhien edestä. Ja Jeesuksesta Raamattu sanoo, että hän aina elää rukoillakseen meidän puolestamme.
Meillä on siis Isän luona kaksi voimallista esirukoilijaa: Jeesus Kristus ja Pyhä Henki. Virren tekijä on tajunnut tämän selvästi, kun hän veisaa: “Oi Kristus, nyt rukoile eestämme, niin Isäsi sinua kuulee.”
Koko maailmankaikkeus on täynnä rukousta. Isä ottaa vastaan Poikansa Jeesuksen Kristuksen ja Pyhän Hengen rukoukset ja myös meidän heikot pyyntömme, kiitoksemme ja ylistyksemme. Tätä taustaa vasten ymmärrämme, että rukous ei ole hurskauden näyttelemistä, se ei ole tyhjää monisanaista hokemista, vaan se on sydämen puhetta Jumalan kanssa. On sanottu, että missä on paljon rukousta, siellä on paljon siunausta. Lyhyt sydämen huokaus, pyyntö tai kiitos on voimakkaampaa rukousta kuin pitkät omasanaiset esityksemme. Tämän olemme oppineet fariseuksen ja publikaanin kertomuksesta. Publikaani oli huokaissut sydämen pohjasta tulleen pyynnön: “Jumala, ole minulle syntiselle armollinen.” Jeesus sanoi, että tämän meni kotiinsa vanhurskaampana kuin se toinen.
Rakkaat ystävät! Rukous on valtava voima. Vanhurskaan rukous voi paljon, kun se on harras. Rukouksella voimme liikuttaa sitä käsivartta, joka ohjaa koko maailmaa. Ei meidän voimallamme, vaan Jumalan voimalla, joka on rukouksessa mukana. Käyttäkäämme tätä mahdollisuutta ahkerasti. Jeesus kehottaa: “Anokaa, niin teille annetaan, etsikää, niin te löydätte, kolkuttakaa, niin teille avataan, sillä jokainen anova saa, etsivä löytää ja kolkuttavalle avataan.”