Saarna Karttulan kirkossa 13.4.1986
Joh. 10: 11-16
Minä olen se hyvä paimen. Hyvä paimen antaa henkensä lammasten edestä. Mutta palkkalainen, joka ei ole paimen ja jonka omia lampaat eivät ole, kun hän näkee suden tulevan, niin hän jättää lampaat ja pakenee; ja susi ryöstää ja hajottaa ne. Hän pakenee, sillä hän on palkattu eikä välitä lampaista.
Minä olen se hyvä paimen, ja minä tunnen omani, ja minun omani tuntevat minut, niinkuin Isä tuntee minut ja minä tunnen Isän; ja minä annan henkeni lammasten edestä.
Minulla on myös muita lampaita, jotka eivät ole tästä lammastarhasta; myös niitä tulee minun johdattaa, ja ne saavat kuulla minun ääneni, ja on oleva yksi lauma ja yksi paimen.
Tänään on Hyvän Paimenen sunnuntai, ja aiheena on Herra on minun paimeneni. Aihe on saatu tutusta psalmista 23, jota sanotaan paimenpsalmiksi. Siinä kerrotaan, mitä Herra tekee niille, joita hän paimentaa ja johdattaa. Herra antaa omilleen yltäkylläisen elämän, niin ettei mitään puutu. Hän vie väsyneen kulkijan lepäämään viheriäisille niityille. Janoisen hän johdattaa virvoittavien vetten ääreen. Hän virvoittaa nääntyneen sielun ja ohjaa hänet oikealle tielle. Herra on omiensa kanssa myös pimeässä laaksossa ja valmistaa pöydän vihollisten silmien eteen. Hän voitelee pään öljyllä. Herran hyvyys ja laupeus seuraavat hänen omiaan koko eliniän, ja he saavat asua Herran huoneessa päiviensä loppuun asti.
Samaa linjaa seuraa epistolateksti. Siinä apostoli Pietari asettaa paimenemme, Kristuksen, meille esikuvaksi: “Kristuskin kärsi teidän puolestanne, jättäen teille esikuvan, että te noudattaisitte hänen jälkiänsä, joka ei syntiä tehnyt ja jonka suussa ei petosta ollut, joka häntä herjattaessa ei herjannut takaisin, joka kärsiessään ei uhannut, vaan jätti asiansa sen haltuun, joka oikein tuomitsee, joka itse kantoi meidän syntimme ruumiissansa ristinpuuhun, että me, synneistä pois kuolleina, eläisimme vanhurskaudelle; ja hänen haavainsa kautta te olette paratut. Sillä te olitte eksyksissä niinkuin lampaat, mutta nyt te olette palanneet sielujenne paimenen ja kaitsijan tykö.”
Tällainen on Hyvä Paimen, Jeesus Kristus. Emme voi kyllin kiittää ja ylistää häntä kaikesta siitä rakkaudesta ja vaivannäöstä, kaikesta siitä armosta ja laupeudesta, jota hän joka päivä on meille osoittanut. Vitsasta ja sauvastakin on kiitettävä, sillä ne lohduttavat meitä. Suurinta on se, että Hyvä Paimen on antanut henkensä meidän edestämme.
Kaikki evankelistat käyttävät Jeesuksen kuolemasta samoja sanoja: ‘antoi henkensä’. Hän ei ole niin kuin palkkapaimen, joka pakenee, kun näkee suden tulevan. Hän ei jätä meitä suden ryöstettäviksi ja hajotettaviksi. Hän on oman henkensä uhallakin lampaidensa suojana ja turvana ja antautuu itse suden raadeltavaksi, jotta lauma säästyisi.
Hyvä Paimen tuntee omansa ja hänen omansa tuntevat hänet. Tämä on hyvin tärkeä ja kauaskantoinen asia. Nimittäin viimeisenä päivänä Jeesus joutuu sanomaan suurelle ihmisjoukolle: “Menkää pois minun tyköäni, te vääryyden tekijät, sillä minä en tunne teitä.” Vaikka he Jeesuksen nimessä olivat tehneet monta voimallista tunnustekoa, heiltä puuttui Kristuksen sisällinen tunteminen. Hyvä Paimen tuntee vain ne, jotka pysyvät hänen laumassaan ja kuulevat hänen ääntänsä. Tuo tunteminen on molemminpuolista.
Onko meillä, rakkaat sanankuulijat, tänä päivänä tuota Kristuksen sisällistä tuntemusta? Onnettomia olemme nyt ja kerran iankaikkisesti, ellei ole. Vielä nyt Kristus kutsuu kaikkia: “Tulkaa minun tyköni kaikki!” Herra, sielujemme paimen, odottaa ja kutsuu ja rukoilee, ettei uskomme raukeaisi tyhjiin.
Jeesus ei iäisesti kutsu. Joskus kutsu voi loppua jo täällä ajassa. Niin se loppui Jerusalemin kohdalla vuonna 70 j.Kr. Sitä muistaessaan Jeesus ihan vaikeroi: “Kuinka usein minä olen tahtonut koota teitä, niin kuin kana kokoaa poikasensa siipiensä suojaan, mutta te ette ole tahtoneet. Katso, teidän huoneenne on jäävä hylätyksi.”
Jeesus ei uhannut, vaan sanoi totuuden, profetian, joka kävi kirjaimellisesti toteen.
Mitähän Hyvä Paimen sanoo sinusta ja minusta ja Karttulan seurakunnasta tänä päivänä? Vieläkö Herra jaksaa kutsua meitä parannuksen tielle, vai onko jo kirves pantu puun juurelle? Tätä saamme nyt miettiä ja pyytää virrentekijän kanssa: “Puolesta puhu kuivan puun, niin sekin hedelmöitsee.”
Pyytäkäämme joka päivä Herran armoa ja anteeksiantamusta itsellemme, perheellemme, ystävillemme, seurakunnallemme ja isänmaallemme ja koko maailmalle lähetystyön näkökulmasta, että Herra tullessaan tuntisi omikseen meidät ja ne, joita olemme esirukouksessa kantaneet hänen eteensä. Herran tahto on, että kaikki hänen luomansa ja lunastamansa pelastuisivat Jeesuksen Kristuksen tuntemisen kautta.
Tänäkin päivänä Pelastaja liikkuu siellä, missä Herran nimeä avuksi huudetaan. Herran omista muodostuu kerran taivaassa yksi lauma, jolla on yksi paimen, Jeesus Kristus. Voi kunpa siihen laumaan mekin pääsisimme.