Saarna Karttulan kirkossa 12.1.1985
2. vuosikerta
Joh. 8: 12
Niin Jeesus taas puhui heille sanoen: "Minä olen maailman valkeus; joka minua seuraa, se ei pimeydessä vaella, vaan hänellä on oleva elämän valkeus".
Joulun juhla-aika on nyt päättynyt. Viimeiset joululaulut on laulettu ja joulukuusi viety pois. Aika näin vaihtuu ja muuttuu. Mutta on yksi, joka ei muutu. Jeesus Kristus on sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti.
Tänään, loppiaisena, hän sanoo meille jokaiselle: “Minä olen maailman valkeus. Joka minua seuraa, se ei pimeydessä vaella, vaan hänellä on oleva elämän valkeus.” Jae voidaan kääntää myös: “Minä olen maailman valo. Jos siis seuraatte minua, teidän ei tarvitse kompastella pimeässä, vaan saatte kulkea valaistua elämän tietä.”
Nämä sanat Jeesus puhui Öljymäellä. Juuri edellä hän oli jättänyt tuomitsematta erään langenneen naisen, joka oli lain mukaan kivitettävä kuoliaaksi rikoksensa tähden. Mutta nyt hän oli päässyt valon tuntumaan. Hän sai kuulla sanat: “En minäkään sinua tuomitse. Mene äläkä täst’edes enää syntiä tee.” Tämän jälkeen hänen ei tarvinnut kompastella pimeässä, vaan hän sai kulkea valaistua elämän tietä.
Jeesus on maailman valkeus.
Sanaan sisältyy sekä lupaus että kutsu. Lupauksen ydin on siinä, että maailman valkeus kutsuu ihmisiä elämän valkeuteen. Maailmalle tarkoitettu valkeus on tosi elämä, joka antaa ikuisen elämän niille, jotka seuraavat Jeesusta, se on: uskovat häneen.
Johanneksen jouluevankeliumissa puhutaan paljon ja selvästi Valkeudesta: “Hänessä oli elämä, ja elämä oli ihmisten valkeus. Ja valkeus loistaa pimeydessä, ja pimeys ei sitä käsittänyt. Oli mies, Jumalan lähettämä, hänen nimensä oli Johannes. Hän tuli todistamaan todistaaksensa valkeudesta, että kaikki uskoisivat hänen kauttansa. Ei hän ollut se valkeus, mutta hän tuli valkeudesta todistamaan. Totinen valkeus, joka valistaa jokaisen ihmisen, oli tulossa maailmaan. Ja kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi.”
Nyt Jeesus on tullut. Hänen työnsä jatkuu seurakunnassa Pyhän Hengen työnä. Jeesus kulkee edellä kuin soihtua kantaen ja tietä valaisten. Niiden, jotka haluavat vaeltaa valkeudessa, on seurattava häntä, sillä muuta valkeutta ei ole. Saamme uskossa antautua syömään elämän leipää, juomaan elävä vettä, tulla hänen valoonsa. Häntä voi seurata vain se, joka vaeltaa valkeudessa. “Sillä jos me valkeudessa vaellamme, niin meillä on yhteys keskenämme, ja Jeesuksen Kristuksen, hänen Poikansa veri, puhdistaa meidät kaikesta synnistä.” “Hänen sanansa on minun jalkaini lamppu ja valkeus minun tielläni.”
Mutta maailmassa on myös paljon pimeyttä. Pimeyden ruhtinas tekee ahkerasti työtä. Loppiaisen tekstissä Herodes ja hänen joukkonsa edustavat pimeyden valtoja. Ne tahtovat surmata Jeesuksen. Pimeys ei käsittänyt valkeutta.
Betlehemiä ja kohti kulkee tänäkin päivänä kaksi joukkoa. Toinen menee etsimään häntä elämänsä valkeudeksi. Tietäjät iloitsivat kun he löysivät Jeesus-lapsen ja antoivat hänelle parhaat lahjansa: kultaa, suitsuketta ja mirhaa. Toinen joukko tulee meluisasti, miekkoja kalistellen. Hekin etsivät Jeesusta - mutta surmatakseen hänet. Kaksi joukkoa, vain kaksi. Kumpaan sinä kuulut ja kumpaan minä? Tahdotko koko voimallasi etsiä armoa ja totuutta Jeesukselta Kristukselta? Vai oletko häntä vastaan?
Jeesus sanoo: “Se joka uskoo Poikaan, sillä on iankaikkinen elämä; mutta joka ei ole kuuliainen Pojalle, se ei ole elämää näkevä, vaan Jumalan viha pysyy hänen päällänsä.” Kumpaan joukkoon siis tahdomme kuulua?