Saarna perhejumalanpalveluksessa Karttulan kirkossa 8.2.1987
Luuk. 2: 22-32
Ja kun heidän puhdistuspäivänsä, Mooseksen lain mukaan, olivat täyttyneet, veivät he hänet ylös Jerusalemiin asettaaksensa hänet Herran eteen -niinkuin on kirjoitettuna Herran laissa: "Jokainen miehenpuoli, joka avaa äidinkohdun, luettakoon Herralle pyhitetyksi" - ja uhrataksensa, niinkuin Herran laissa on säädetty, parin metsäkyyhkysiä tai kaksi kyyhkysenpoikaa.
Ja katso, Jerusalemissa oli mies, nimeltä Simeon; hän oli hurskas ja jumalinen mies, joka odotti Israelin lohdutusta, ja Pyhä Henki oli hänen päällänsä.
Ja Pyhä Henki oli hänelle ilmoittanut, ettei hän ollut näkevä kuolemaa, ennenkuin oli nähnyt Herran Voidellun.
Ja hän tuli Hengen vaikutuksesta pyhäkköön. Ja kun vanhemmat toivat Jeesus-lasta sisälle tehdäkseen hänelle, niinkuin tapa oli lain mukaan, otti hänkin hänet syliinsä ja kiitti Jumalaa ja sanoi: "Herra, nyt sinä lasket palvelijasi rauhaan menemään, sanasi mukaan; sillä minun silmäni ovat nähneet sinun autuutesi, jonka sinä olet valmistanut kaikkien kansojen nähdä, valkeudeksi, joka on ilmestyvä pakanoille, ja kirkkaudeksi kansallesi Israelille".
Pyysimme äsken virressä: “Oi Jeesus ota sylihis.”
Raamattu kertoo, että Jeesus kutsui lapsia luoksensa, pani kätensä heidän päällensä ja siunasi heitä. Kastehetkellä mekin olemme olleet Jeesuksen siunattavina. Meidät on siunattu Jeesuksen opettamalla Isä meidän -rukouksella. Siitä lähtien olemme saaneet kulkea Jeesuksen siunaavien käsien alla. Hän siunaa meitä kotona ja kirkossa, leikissä ja työssä, kaikkialla.
Mutta me voimme ottaa myös Jeesuksen syliimme. Sekin on mahdollista. Tekstimme kertoo vanhasta Simeonista Jerusalemin temppelissä. Suurella innolla ja hartaudella hän odotti sitä hetkeä, että olisi saanut pitää Jeesus-lasta sylissään. Pyhä Henki oli hänelle ilmoittanut, ettei hän kuolisi, ennen kuin olisi nähnyt Herran Voidellun, eli Jeesuksen Kristuksen. Joka kerta, kun hän tuli temppeliin, hän katsoi, joko siellä näkyisi Jeesus-lapsi. Mutta aina oli lähdettävä kotiin ilman Jeesusta.
Mutta sitten eräänä päivänä hän Hengen vaikutuksesta tuli pyhäkköön, ja voi suurta ihmettä! Tuollahan kannetaan Jeesus-lasta sisälle. Simeon meni Joosefia ja Mariaa vastaan innoissaan. Hän pyysi ottaa Jeesus-lapsen syliinsä, sai hänet, kiitti Jumalaa ja sanoi: “Herra, nyt sinä lasket palvelijasi rauhaan menemään, sanasi mukaan, sillä sillä minun silmäni ovat nähneet sinun autuutesi.” Se oli Simeonin kiitosvirsi. Siitä on tehty myös virsi. 412. Sen voi veisata jouluvirren 21 sävelmällä. Veisataanpa se nyt kaikki yhdessä.
Nyt, Herra, rauhaan lasket mun.
Soit nousta päivän kaivatun,
kun vihdoin palvelijasi
sai nähdä pelastuksesi.
Sä pelastuksen meille soit
ja Pojassas sen ilmi toit.
Armostas valmistit sä sen
etehen kaikkein kansojen.
On Kristuksessa valkeus
ja taivaallinen kirkkaus.
Sen pakanain soit avuksi
ja Israelin iloksi.
Nyt kiitos Isän, Jumalan
ja kiitos Pojan ainoan,
myös Hengen, joka lohduttaa.
totuuden meille ilmoittaa.
Otimmepa sitten Jeesuksen syliin tai pääsimmepä siihen, aina se synnyttää sydämessä kiitosta ja ylistystä. Sitä te päiväkerholaiset olette saaneet opetella ohjaajienne johdolla omissa kerhoissanne.
On turvallista jatkaa elämän matkaa, kun muistamme, että Jeesus siunaa meitä ja pitää meistä huolta. Hän kuulee meidän rukouksemme ja auttaa meitä. Jääkäämme nyt kaikki Jeesuksen siunaavien käsien alle, kun sanon: Herran Jeesuksen Kristuksen armo, Jumalan Isän rakkaus ja Pyhän Hengen osallisuus olkoon kaikkien meidän kanssamme nyt ja aina. Aamen.