Puhe Karttulan kirkossa 23.3.1989
3. vuosikerta
Matt. 26: 17-30
Mutta ensimmäisenä happamattoman leivän päivänä opetuslapset tulivat Jeesuksen tykö ja sanoivat: "Mihin tahdot, että valmistamme pääsiäislampaan sinun syödäksesi?"
Niin hän sanoi: "Menkää kaupunkiin sen ja sen luo ja sanokaa hänelle: 'Opettaja sanoo: Minun aikani on lähellä; sinun luonasi minä syön pääsiäisaterian opetuslasteni kanssa'."
Ja opetuslapset tekivät, niinkuin Jeesus oli heitä käskenyt, ja valmistivat pääsiäislampaan.
Ja kun ehtoo tuli, asettui hän aterialle kahdentoista opetuslapsensa kanssa.
Ja heidän syödessään hän sanoi: "Totisesti minä sanon teille: yksi teistä kavaltaa minut". Silloin he tulivat kovin murheellisiksi ja rupesivat toinen toisensa perästä sanomaan hänelle: "Herra, en kai minä ole se?"
Hän vastasi ja sanoi: "Joka minun kanssani pisti kätensä vatiin, se kavaltaa minut. Ihmisen Poika tosin menee pois, niinkuin hänestä on kirjoitettu, mutta voi sitä ihmistä, jonka kautta Ihmisen Poika kavalletaan! Parempi olisi sille ihmiselle, että hän ei olisi syntynyt."
Niin Juudas, joka hänet kavalsi, vastasi ja sanoi: "Rabbi, en kai minä ole se?" Hän sanoi hänelle: "Sinäpä sen sanoit".
Ja heidän syödessään Jeesus otti leivän, siunasi, mursi ja antoi opetuslapsillensa ja sanoi: "Ottakaa ja syökää; tämä on minun ruumiini".
Ja hän otti maljan, kiitti ja antoi heille ja sanoi: "Juokaa tästä kaikki; sillä tämä on minun vereni, liiton veri, joka monen edestä vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi. Ja minä sanon teille: tästedes minä en juo tätä viinipuun antia, ennenkuin sinä päivänä, jona juon sitä uutena teidän kanssanne Isäni valtakunnassa."
Ja veisattuaan kiitosvirren he lähtivät Öljymäelle.
Tätä kiirastorstai-iltaa vietämme ehtoollisen asettamisen muistoksi. Se tapahtui sinä yönä, jona Jeesus kavallettiin, eli pitkäperjantaita vasten yöllä. Kun ehtoollisen asettamisen aika tuli, Jeesus sanoi opetuslapsilleen: menkää...
Tämä kehotus toistuu usein Matteuksen evankeliumissa. Se on kuninkaan käsky, jota on toteltava. Palmusunnuntain tapahtumien yhteydessä Jeesus käskee: “Menkää kylään, joka on edessänne, niin te kohta löydätte aasintamman sidottuna ja varsan sen kanssa. Päästäkää ne ja tuokaa ne minulle.” Sama ‘menkää’-käsky toistuu tämän illan tekstissä: "Menkää kaupunkiin sen ja sen luo ja sanokaa hänelle: 'Opettaja sanoo: Minun aikani on lähellä; sinun luonasi minä syön pääsiäisaterian opetuslasteni kanssa'." Jälleen kaikki toteutuu juuri niin kuin hän sanoo ja käskee.
Myös pääsiäisaamuna ylösnoussut Jeesus puhuttelee hämmentyneitä opetuslapsiaan samalla kuninkaallisella vallalla: “Menkää ja viekää sanaa minun veljilleni, että he menisivät Galileaan, siellä he saavat minut nähdä.” Galileassa hän todella ilmestyy heille ja lähettää heidät. Hajalle lyödyn lauman pelko vaihtuu iloksi ja toiminnaksi. Vaellus alkaa.
Vielä vähän ennen taivaaseen astumistaan Jeesus lähettää omansa kaikkeen maailmaan sanomalla: “Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti.”
Kuningas käskee. Käskiessään hän tietää, mitä on edessäpäin. Hänellä on kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Herran opetuslapset kuuntelevat, mitä heidän Herransa ja Mestarinsa käskee heidän tehdä.
Kiirastorstain evankeliumitekstissä Jeesus sanoo: “Ottakaa ja syökää, tämä on minun ruumiini.” Ja kun hän otti maljan, hän sanoi: “Juokaa tästä maljasta, sillä tämä on minun vereni, liiton veri, joka monen edestä vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi.”
Asettaessaan ehtoollisen Jeesus solmi uuden liiton meidän kanssamme. Ensimmäinen liitto solmittiin Israelin kansan kanssa Siinailla. Se oli lakiliitto. Mutta se ei johtanut pelastukseen. Lain noudattamisen kautta ihminen ei päässyt Jumalan yhteyteen eikä iankaikkiseen elämään. Vanha lakiliitto sai nyt väistyä. Kun Kristuksen veri Golgatalla vuoti, alkoi armoliitto, joka perustui Kristuksen vereen. “Tämä malja on uusi liitto ja minun veressäni.” Armoliitossa, johon meidät jo pyhässä kasteessa on otettu, meille Jeesuksen ruumiin ja veren kautta annetaan kaikki synnit anteeksi. Armo on tarjona jokaiselle, vaikkakaan kaikki eivät ota sitä vastaan.
Jumalan armo ei ole suruttomuuden päänalunen, vaan se kutsuu uskon taisteluun jokaista Kristuksen seuraajaa. Armo on kallista armoa. Armoliiton solmiminen meidän kanssamme maksoi pyhän ja viattoman veren.
Tässä maailmassa vaeltaessamme meillä on suuri vaara sulkea sydämemme ja tukkia korvamme Jeesuksen kehotuksilta ja langeta pois armosta. Jeesus sanoo kuitenkin kaikille langenneille tänään kiirastorstai-iltana: “Tulkaa, sillä kaikki on valmistettu. Tulkaa minun tyköni.” Ja kun hän on saanut ravita kuolemattomia sielujamme taivaallisella ravinnolla, hän sanoo: “Menkää! Menkää työhön minun viinitarhaani, se on seurakuntaani.” Työtä on paljon. Jumalan valtakunnassa ei tunneta työttömyyttä.
Sanoessaan ‘menkää’ Herra lähettää meidät omassa voimassaan lähelle ja kauas. Hän lupaa olla kanssamme joka päivä. Tänäkin kiirastorstai-iltana hän kutsuu sinua ja minua uuteen elämään, anteeksiantamuksen osallisuuteen.