Saarna joulun jälkeisenä sunnuntaina 27.12.1981
Luuk. 12: 32
Älä pelkää, sinä piskuinen lauma; sillä teidän Isänne on nähnyt hyväksi antaa teille valtakunnan.
Tämän sunnuntain aiheena on Jumalan lapsen turvallisuus.
Kuka on Jumalan lapsi?
Siihen saimme vastauksen joulupäivän tekstissä, jossa apostoli Johannes puhui Jeesuksen tulosta omiensa luokse, mutta he eivät ottaneet häntä vastaan. Sitten hän jatkaa: “Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä.” Joh. 1: 12. Apostoli selittää vielä, että Jumalan lapsi on syntynyt Jumalasta.
Siis kaikki, jotka ottavat Jumalan sanan vastaan ja uskovat Jeesukseen Kristukseen, saavat uudestisyntyä Jumalan lapsiksi. Nämä Jumalan lapset muodostavat täällä maailmassa sen pienen lauman, josta Jeesus tekstissämme puhuu.
Sen luvun alussa, josta tekstimme on, kerrotaan, että Jeesuksen ympärille oli kokoontunut kansaa tuhatmäärin. Jeesus ja kansanjoukko olivat Gennesaretin järven rannalla, ja ilmeisesti tekstimme sanat kuuluivat Jeesuksen vuorisaarnaan.
Ihmeellistä on, että Jeesus puhuu pienestä laumasta, vaikka ympärillä oli tuhatmäärin ihmisiä. Jeesus kuitenkin näkee tarkasti, ketkä ovat todellisia sanan vastaanottajia ja ketkä ovat mukana muista syistä.
Eilisessä evankeliumitekstissä Jeesus sanoo terävästi ja selvästi, että jos joku rakastaa jotakin muuta enemmän kuin häntä, hän ei ole sovelias Jeesukselle, eli ei saa periä Jumalan valtakuntaa. Ja samoin, joka ei ota ristiänsä ja seuraa Jeesusta, ei voi olla hänelle sovelias.
Mutta pienelle todelliselle opetuslapsijoukolle Jeesus lupaa valtakunnan.
Lyhyt tekstimme käännettynä sananmukaisesti kuuluu: “Älä pelkää, pikkuinen lauma, sillä Isällänne on hyvä tahto antaa teille valtakunta.”
Jo jouluevankeliumissa puhutaan Jumalasta, jolla on meitä kohtaan hyvä tahto. Pikkuisen lauman ei tarvitse pelätä Taivaan Isän hoidossa ja johdossa, sillä hänellä on hyvä tahto lapsiaan kohtaan. Jo ihmisen hyvä tahto saa suuria aikaan täällä maailmassa, mitä saakaan Jumalan hyvä tahto! Tuo Jumalan hyvä tahto on Isän rakkautta lapsiinsa. Se on rakkautta koko maailmaa kohtaan, että kaikki pelastuisivat eikä yksikään hukkuisi.
Suurinta ja parhainta, mitä Taivaan Isä antaa lapsilleen, on valtakunta.
Juuri edellisissä jakeissa ennen tämän päivän tekstiä Jeesus varoittaa tavoittelemasta näitä ajallisia ja kehottaa etsimään ensin Jumalan valtakuntaa, niin sen ohessa annetaan meille kaikki muu tarpeellinen.
Jeesuksen keskeisin julistuksen aihe on, kuinka omistaa Jumalan valtakunta ja päästä sinne sisälle. Se on niin suurta, ettemme sitä oikein ymmärrä. Jumalan Pyhä Henki vähitellen sitä meille kirkastaa. Jumalan valtakunta annetaan vain niille, jotka ottavat sen vastaan niinkuin lapsi, ihmetellen ja ihastellen, toisaalta pelolla ja vavistuksella.
Jeesus opettaa, ettei Jumalan valtakunta tule nähtävällä tavalla, vaan se on Jumalan herruutta ihmisen sydämessä ja koko elämässä. Emme voi olla kahden herran palvelijoita. Olemme joko toista halveksiva tai toista rakastava. Emme voi palvella Jumalaa ja mammonaa. Jumalan valtakunnan lapsi on yhden Herran palvelija päätoimisesti. Hän ei aamulla palvele elävää Jumalaa ja illalla sielunvihollista, vaan hän antaa ruumiinsa ja sielunsa eläväksi, pyhäksi, Jumalalle otolliseksi uhriksi kokonaan. (Room. 12) Hänen turvallisuutensa on siinä, että hän tietää Taivaan Isän antavan hänelle kaiken tarpeellisen täällä ajassa ja kerran iankaikkisen elämän, eli kaikki Jumalan valtakunnan aarteet ajassa ja iäisyydessä.
Yksi on, jota Jumala ei anna ihmiselle: Kunniaansa.
Jumalan lapsen sydämessä ja elämässä Pyhä Henki tekee jatkuvasti työtään sanan kautta. Sana sulautuu uskossa häneen ja kantaa hedelmää iankaikkiseen elämään asti. Hänen omansa ovat joka hetki Pyhän Hengen kuljetettavia, sillä ne, joita Pyhä Henki kuljettaa, ovat Jumalan lapsia.
Tästä kirjoittaa Wilhelmi Malmivaara: “Herran omat ovat hänen Henkensä johdettavina. He eivät tee, mitä itse tahtovat, eivät mene, minne itse tahtovat, vaan heissä asuva Jumalan Henki ohjaa heidän käyntinsä ja tulonsa. Hän auttaa heidät sellaisiin olosuhteisiin, vie sellaisiin paikkoihin, missä he saavat Herran heille tarpeellisiksi näkemiä vaikutteita, jotka ovat milloin nöyryyttäviä, milloin virvoittavia, mutta aina kasvattavia, jos niitten eteen pysähdytään hiljaisina. Heidän matkallansa tulee sellaisiakin vaiheita kuin Simeonille, että he saavat sulkea syliinsä Herran Jeesuksen. Onko sinulle näin käynyt?”
Jumalan valtakunta on valmistettu meitä varten. Kaikille on lähetetty kutsu. Autuaat ne, jotka ottavat kutsun vastaan ja sivuilleen vilkuilematta lähtevät yhä uudelleen Jeesuksen Kristuksen seimen luo.
Aamen.