Saarna Lapinlahden kirkossa 21.5.1988
2. vuosikerta
Joh. 7: 37-39
Mutta juhlan viimeisenä, suurena päivänä Jeesus seisoi ja huusi ja sanoi: "Jos joku janoaa, niin tulkoon minun tyköni ja juokoon. Joka uskoo minuun, hänen sisimmästään on, niinkuin Raamattu sanoo, juokseva elävän veden virrat."
Mutta sen hän sanoi Hengestä, joka niiden piti saaman, jotka uskoivat häneen.
Tämän pyhäpäivän aiheena kirkkomme käsikirjassa on Hengen odottaminen.
Jeesuksen opetuslapset olivat saaneet lupauksen ennen hänen taivaaseenastumistaan, että heidät kastetaan Pyhällä Hengellä muutaman päivän päästä. He eivät saaneet poistua Jerusalemista, ennen kuin lupaus Pyhän Hengen vuodattamisesta oli toteutunut.
Tuon 10 päivää kestäneen odotuksen ajan he pysyivät yksimielisesti rukouksessa. Samalla he myös täydensivät apostolien luvun 12:een valitsemalla Juudas Iskariotin tilalle arvalla arpoen Mattiaan.
Hengen odottaminen sai heidät liikkeelle. Jeesus oli heidät yhdistänyt, ja tuota yhteyttä tahdottiin vaalia odottaen, uskoen ja rukoillen.
Henkeä odottaessaan he varmasti kertasivat kaikkea sitä, mitä olivat Jeesuksen seurassa kuulleet ja nähneet. He olivat olleet valtavien tekojen silminnäkijöitä ja suurien opetuspuheiden korvinkuulijoita. Raamattu antaa ymmärtää, että jos kohta kohdalta kirjoitettaisiin muistiin kaikki se, mitä Jeesus sanoi ja teki, ei koko maailmaan mahtuisi ne kirjat, mitkä pitäisi kirjoittaa.
Mutta vaikka kaikkea ei ole kirjoitettu muistiin, on kuitenkin kylliksi. On kirjoitettu riittävästi, jotta voimme uskoa, että Jeesus Kristus on Isän lähettämä Messias, joka tuli meitä syntisiä pelastamaan.
“Varma on se sana ja kaikin puolin vastaanottamisen arvoinen, että Jeesus Kristus on tullut maailmaan syntisiä pelastamaan, joista minä olen suurin.”
Jeesuksen tähtäyspiste oli juuri tässä. Sitä hän painotti.
Mitä suuremmiksi kasvoivat ristiriidat hänen ympärillään, sitä selvempi ja kirkkaampi oli kutsu hänen luokseen. Se tulee voimakkaasti esille tämän helluntain valmistuspäivän saarnatekstissä.
Lehtimajanjuhlien viimeisenä, suurena päivänä, jolloin kannettiin vettä kulkueessa Siiloan lammikosta polttouhrialttarille, Jeesus korottaa äänensä ja huutaa: ”Jos joku janoaa, niin tulkoon minun tyköni ja juokoon. Joka uskoo minuun, hänen sisimmästään on, niinkuin Raamattu sanoo, juokseva elävän veden virrat.”
Sanoma on lyhyt, mutta selvä. Yksikään kuulija ei voinut jäädä puolueettomaksi. Oli vaihdettava kulkusuuntaa. Toiset sanoivat: “Tämä on totisesti se profeetta. Tämä on Kristus, Messias.” Mutta toiset: “Ei suinkaan Kristus tule Galileasta, vaan pienestä Betlehemin kaupungista.” Kansassa syntyi eripuraisuutta hänen tähtensä.
Noilta Jeesuksen ajan lehtimajanjuhlilta kiirii kaiku meidän aikaamme asti: “Jos joku janoaa, hän tulkoon minun tyköni ja juokoon.”
Vain Jeesuksella on se elävä vesi, joka voi sisäisen sielumme janon sammuttaa.
Samarian naiselle Sykarin kaivolla jeesus opetti: “Jokainen, joka juo tätä vettä, janoaa jälleen, mutta joka juo sitä vettä, jota minä hänelle annan, se ei ikinä janoa; vaan se vesi, jonka minä hänelle annan, tulee hänessä sen veden lähteeksi, joka kumpuaa iankaikkiseen elämään.”
Tämän päivän tekstissä on sama opetus: “Joka uskoo minuun, hänen sisimmästään on, niinkuin Raamattu sanoo, juokseva elävän veden virrat.” Tekstimme myös selittää asian. “Mutta sen hän sanoi Hengestä, joka niiden piti saaman, jotka uskoivat häneen.”
Pyhä Henki asuu siis jokaisessa, joka tunnustaa Jeesuksen Vapahtajakseen. Kun Pyhä Henki tekee työtään meissä, alkaa sisimmästä juosta elävän veden virrat.
Mutta kun katsomme elämäämme, täytyy meidän painaa päämme alas, sillä niin vähän, jos ollenkaan, nuo elävät vedet juoksevat sisimmästämme.
On armoa, että Pyhä Henki näyttää meille syntimme ja vianalaisuutemme, mutta vielä suurempaa armoa on se, että puutteensa ja vikansa tuntevalle Henki kirkastaa Kristuksen Vapahtajaksi. Ja synnin painon allakin viriää hiljainen kiitos siitä, että hän lunasti minut, kadotetun ja tuomitun ihmisen, pyhällä, kalliilla verellään ja viattomalla kärsimisellään ja kuolemallaan.
Rakkaat ystävät! Tästä alkaa ja tätä on Hengen odottaminen. Hengen odottaminen on nyt tänään samaa kuin se oli ensimmäisillä opetuslapsilla. Se on jatkuvaa pyyntöä: Tule Pyhä Henki tänne, laskeudu taivaasta alas, meidän sydämissämme Kristusta kirkastamaan. Aamen, tule Herra Jeesus.
Herran Jeesuksen armo olkoon kaikkien kanssa. Aamen.