Saarna Karttulan kirkossa helluntaina 7.6.1987
Joh. 14. 23-29
Jeesus vastasi ja sanoi Juudakselle: "Jos joku rakastaa minua, niin hän pitää minun sanani, ja minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen tykönsä ja jäämme hänen tykönsä asumaan. Joka ei minua rakasta, se ei pidä minun sanojani; ja se sana, jonka te kuulette, ei ole minun, vaan Isän, joka on minut lähettänyt.
Tämän minä olen teille puhunut ollessani teidän tykönänne.
Mutta Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä on lähettävä minun nimessäni, hän opettaa teille kaikki ja muistuttaa teitä kaikesta, minkä minä olen teille sanonut.
Rauhan minä jätän teille: minun rauhani-sen minä annan teille. En minä anna teille, niinkuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne olko murheellinen älköönkä peljätkö.
Te kuulitte minun sanovan teille: 'Minä menen pois ja palajan jälleen teidän tykönne'. Jos te minua rakastaisitte, niin te iloitsisitte siitä, että minä menen Isän tykö, sillä Isä on minua suurempi.
Ja nyt minä olen sanonut sen teille, ennenkuin se on tapahtunut, että te uskoisitte, kun se tapahtuu.”
Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta!
Tänään on helluntai, seurakunnan syntymäpäivä.
Olemme jo rippikoulussa oppineet, että kaiken alku Jumalan valtakunnassa on rakkaus. Saimme oppia rakkauden kaksoiskäskyn: “Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että lähetti ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.” Joh.3: 16
Rakkaudellaan Jumala, meidän Isämme, vetää meitä luokseen joka hetki. Mutta joskus tuo Jumalan vetäminen on hyvin voimakasta. Kristinoppimme puhuu etsikkoajasta.
Monelle rippikoulu on ollut, tai on parhaillaan, tuota etsikon aikaa, jolloin Jumala aivan erikoisesti kutsuu yhteyteensä. Onhan Jumala luonut ihmisen elämään yhteydessään, ja siksi ihminen löytää levon sielulleen vain Jumalan yhteydessä.
Yhteys Jumalan kanssa on sitä rauhaa, josta tekstimme puhuu. “Rauhan minä jätän teille: minun rauhani-sen minä annan teille. En minä anna teille, niinkuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne olko murheellinen älköönkä peljätkö.”
Jeesuksen opetuslapset olivat saaneet olla n. 3 vuotta Jeesuksen “rippikoulussa”, ja nyt oli tullut eron hetki. Murhe täytti heidän sydämensä. Jeesus tiesi sen, ja siksi hän jäähyväispuheessaan puhuu heille kuin isä lapsilleen. Hän puhuu niin yksinkertaisesti, että lapsikin sen tajuaa. Hänen puheensa ei ole vaikeaa teologiaa, vaan suoraa puhetta opetuslasten sydämille.
Hän sanoo, että joka rakastaa häntä, se pitää hänen sanansa, ja joka ei rakasta, se ei pidä hänen sanojansa.
Sananlaskujen kirjassa sanotaan: “Minä rakastan niitä, jotka minua rakastavat, ja jotka minua varhain etsivät, ne löytävät minut.”
Onko meillä rakkautta Jeesusta kohtaan?
Jeesus kysyy nyt sinulta ja minulta kuin kerran Pietarilta ylösnousemuksensa jälkeen Gennesaretin järven rannalla: “Rakastatko sinä minua? Olenko minä sinulle rakas?”
Tässä on meidän kristillisyytemme keskus, polttopiste, rakkautemme Jeesukseen Kristukseen ja hänen kauttaan lähimmäisiimme. Meillä on kaikki syy rakastaa häntä, sillä hän on ensin rakastanut meitä.
Jo ennen syntymäämme ja sitten kastehetkellä hän rakkaudessaan otti meidät omikseen ja antoi lahjoista suurimman: Pyhän Hengen. Onko Pyhä Henki saanut muistuttaa meitä kaikesta, mitä hän, Jeesus, on meille sanonut?
Silloin, kun Jeesuksen opetuslapset olivat hänen “rippikoulussaan”, heillä oli avoin sydän, kuulevat korvat ja näkevät silmät. Vielä vuosikymmeniä myöhemmin he muistivat, mitä Jeesus oli sanonut ja tehnyt. Että näin kävisi myös meille, tarvitsemme jatkuvaa yhteyttä seurakuntaan ja siihen sanaan, jota siellä eri tavoin julistetaan. Tarvitsemme jatkuvaa Pyhän Hengen työtä sydämissämme ja elämässämme. Tarvitsemme hänen jatkuvaa läsnäoloaan, eli sitä, että hän tulee meidän tykömme ja jää asumaan luonamme.
Rakkaat ystävät! Kaikki on Jumalan puolelta valmista. Kaikki on tehty, kaikki on täytetty. Avatkaamme mekin opetuslasten tavoin korvamme, silmämme ja sydämemme kuullaksemme, nähdäksemme ja ymmärtääksemme Jumalan suuria tekoja myös omalla kohdallamme.
Aamen.