9. kolm.p. jälk. sunn. 1992

Saarna Syvänniemen kirkossa 16.8.1992


Luuk. 16: 10-15

"Joka on vähimmässä luotettava, se on luotettava paljossakin, ja joka on vähimmässä vilpillinen, se on vilpillinen myös paljossa. Jos te ette luotettavasti hoida väärää rikkautta, kuka uskoo teille todellista? Ja jos te ette luotettavasti hoida toisen omaisuutta, kuka teille kerran antaa sen, mikä on teidän omaanne? Yksikään palvelija ei voi palvella kahta herraa. Jos hän toista rakastaa, hän vihaa toista; jos hän on liittynyt toiseen, hän halveksii toista. Te ette voi palvella sekä Jumalaa että mammonaa." 

Fariseukset kuulivat kaiken tämän. He olivat rahanahneita, ja niinpä he ivailivat Jeesusta. Jeesus sanoi heille: "Ihmisten edessä te olette olevinanne hurskaita, mutta Jumala tuntee teidän sydämenne. Se, mikä on ihmisten silmissä arvokasta, on Jumalalle iljetys.”


Tämän sunnuntain tekstit puhuvat meille uskollisuudesta ja oikeasta suhtautumisesta rahaan ja tavaraan eli mammonaan. Se, joka on uskollinen vähässä, on uskollinen myös paljossa. Jeesuksen opetuslapsen on uskollisesti hoidettava hänelle uskottua maallista omaisuutta, sillä siitä voi nähdä, miten hän suhtautuu paljon arvokkaampiin eli taivaallisiin hyvyyksiin.

Jeesus asettaa mammonan oikeisiin uomiinsa ja arvoonsa, kun hän puhuu väärästä mammonasta. Mammona edustaa kaikkea maallista hyvää. Se on kuitenkin petollista, sillä sitä himoiten monet ovat luopuneet pois uskosta.

Kritsitty tarvitsee mammonaa, mutta sitä ei saa päästää määräämään kaikkea elämässä. Se on hyvä renki, mutta huono isäntä. Tämän maailman tunnuslause on: “Raha ratkaisee.” Jos kaikkea elämässämme mitataan rahalla, olemme väärän mammonan pauloissa. Siitä on tullut meille herra, joka hallitsee.

Jeesus sanoo selvästi: "Kukaan ei voi palvella kahta herraa. Jos hän toista rakastaa, hän vihaa toista; jos hän toista pitää arvossa, hän halveksii toista. Te ette voi palvella sekä Jumalaa että mammonaa.” (Matt. 6: 24) Mammonan rakkaus ja usko Jeesukseen eivät sovi samaan sydämeen.

Fariseuksista sanottiin, että he olivat rahanahneita. 

Miten on, rakkaat ystävät. Mitä Jumala meistä sanoo, kun hän katsoo sydämeen? Jumala nimittäin aina katsoo sydämeen. Häntä emme voi pettää. Kumpaa herraa palvelemme elämässämme, Jumalaa vai mammonaa?

Jeesus kehottaa: “Kootkaa aarteita taivaaseen.” Luonnostamme me kokoamme maallisia aarteita, rahaa ja omaisuutta. Aina vain lisää ja uutta. Vanhat kaatopaikalle ja uutta tilalle. Siinäkö on elämämme sisältö ja päämäärä?

Tässä samassa luvussa, josta tekstimme on, Jeesus puhuu rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta. Muistamme, miten siinä lopulta kävi. Väärä ja petollinen mammona oli rikkaan miehen herra, joka vei hänet tuonelassa vaivan paikkaan, jossa hän nyt sanomattomasti janosi edes yhtä vesipisaraa jäähdyttämään suutansa. Mutta kaikki oli liian myöhäistä. Mammona oli tehnyt tehtävänsä. Aarretta ei ollutkaan taivaassa Jumalan luona.

Maallinen omaisuuskin on Jumalan lahjaa. Sitä on hoidettava uskollisesti ja taitavasti, mutta ei omaksi hyväksi. Puhuessaan mammonasta Jeesus sanoo yllättävästi, että se on toisen omaa. Raha ja omaisuus on annettu meille lahjaksi ja lainaksi vain tätä aikaa varten. Se on annettu, että käyttäisimme sitä Jumalan kunniaksi ja lähimmäisen parhaaksi. Väärin käyttää mammonaa se, joka sitä ylen määrin kerää, siihen sydämensä kiinnittää ja sitä elämänsä herrana pitää. Väärin käyttää myös se, joka sitä tuhlaa vain omiin oikkuihinsa ja tarpeisiinsa. Raamattu kysyy: “Mitä sinulla on, mitä et ole lahjaksi saanut?”

Rakkaat ystävät! Jumala antaa meille sekä maallisia että hengellisiä lahjoja. Kun otamme kaikki Isän Jumalan kädestä, osaamme asettaa ne oikeaan arvojärjestykseen muistaen, että näkyväiset ovat ajallisia, mutta näkymättömät iankaikkisia. Suurin armolahja on iankaikkinen elämä. Siihen meitä kehotetaan tarttumaan kiinni. Siinä on aarre, joka löytyy viimeisenä päivänä. Se annetaan meille Jeesuksen Kristuksen kautta.