Saarna Syvänniemen kirkossa 24.7.1994
Matt. 7: 13-14
"Menkää sisään ahtaasta portista. Monet menevät avarasta portista ja laveaa tietä, mutta se vie kadotukseen. Miten ahdas onkaan se portti ja kapea se tie, joka vie elämään, ja vain harvat löytävät sen!”
Teksti on lyhyt katkelma Jeesuksen vuorisaarnasta. Siinä Jeesus kehottaa kuulijoita menemään sisälle ahtaasta portista. Jeesus näkee, että suurin osa ihmisiä kulkee mieluummin avarasta portista laveaa tietä kadotusta kohti. Kun taas ahdas portti ja kaita eli kapea tie vievät elämään.
Kaidalla tiellä ei ole tungosta. Sillä tiellä on vähän kulkijoita, ja vain harvat löytävät sen. Ihmisen liha ja veri ovat synnin saastuttamat, haluavat mieluummin kulkea vapaasti oman tahdon tietä eteenpäin. Ihminen ei näe edessään olevaa vaaraa.
Laveaa tietä voisi verrata vaikka Niagaran putoukseen. Leveä virta kulkee ensin hitaasti. Siinä on hyvä muiden mukana antaa mennä vain. Kun lähestytään putousta, vauhti kiihtyy. Siinä vaiheessa moni tahtoisi hypätä pois tuosta virrasta, sillä edessä oleva kohina kertoo hukkumisen vaarasta ja tuhosta. Joku pelastuukin rannalle, kun ottaa kiinni Jeesus-nimisestä pelastusrenkaasta, mutta suurin osa jatkaa matkaansa täydellistä tuhoa kohti.
Kaidan tien kulku on taas verrattavissa pieneen puroon, jossa kulku on hankalaa ja voimia kysyvää. On kiviä ja kareja, synnin tuomaa ahdistusta ja vaivaa. Se on lihalle ja verelle vastenmielistä ja vaivalloista.
Virressä sanotaan:
“Vuori korkea,
tiekin vaivalloinen,
kuitenkin kulkea
läpi ahdingoitten
aion perille,
tälle vuorelle.”
Kaidan tien kulkemisessa on kysymys Kristuksen seuraamisesta. Vaikka se on lihalle ja verelle vastenmielistä, se on hengelle mieluista.
“Haluton mun lihan’ on,
mutta henki halajaapi,
sanast’ ilon saapi.”
Tästä Jeesus opettaa: “Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä, ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua. Sillä joka tahtoo pelastaa elämänsä, hän kadottaa sen, mutta joka kadottaa elämänsä minun tähteni, hän löytää sen. Sillä mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omaksensa koko maailman, mutta saisi sielullensa vahingon?” Matt. 16: 24-26
Rakkaat ystävät! Kumpaa tietä me vaellamme? Mitä sisimpämme sanoo? Jos kuljemme tämän maailman humussa ja sumussa, kuuluuko jo tuhoa ennustava iankaikkisen kuoleman kohina korviimme?
Vielä on mahdollisuus pelastua. Jeesus seisoo rannalla sa sanoo: “Tulkaa minun tyköni kaikki!”
Lähtekäämme kuoleman tieltä elämän tielle. Herra kehottaa menemään sisälle ahtaasta portista, sillä siitä alkava tie vie taivaaseen. Sitä tietä ovat Herran omat kulkeneet, sille tielle ovat vanhempamme meitä neuvoneet. Sille tielle Herran sana meitä kehottaa.
Tämän sunnuntain aihe on Totuus ja harha. Jeesus sanoo: “Minä olen tie, totuus ja elämä.” Hän ei vie harhaan.
Sielunvihollinen harhauttaa. Se näyttää tämän maailman ja sen rikkauden ja hekuman ainoaksi tavoiteltavaksi asiaksi. Mutta sen tarkoituksena on kadottaa ihmissielu iankaikkiseen vaivaan ja tuhoon.
Mutta “vaikka vihollinen väijyy petollinen, Jeesus pelastaa.” Kaidan tien päässä hohtaa jo taivaan kirkkaus. Sinne on Herra tehnyt meille taivaallisen kodin. Kaidan tien matkalaiset pääsevät sinne, Jumalan armosta.