Saarna Syvänniemen kirkossa 5.8.1990
1. vuosikerta
Matt. 7: 15-21
Jeesus sanoi: “Kavahtakaa vääriä profeettoja, jotka tulevat teidän luoksenne lammasten vaatteissa, mutta sisältä ovat raatelevaisia susia. Heidän hedelmistään te tunnette heidät. Eihän orjantappuroista koota viinirypäleitä eikä ohdakkeista viikunoita? Näin jokainen hyvä puu tekee hyviä hedelmiä, mutta huono puu tekee pahoja hedelmiä. Ei saata hyvä puu kasvaa pahoja hedelmiä eikä huono puu kasvaa hyviä hedelmiä. Jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, hakataan pois ja heitetään tuleen. Niin te siis tunnette heidät heidän hedelmistään.
Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, Herra!', pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon.”
Tämän sunnuntain aiheena on Totuus ja harha. Pontius Pilatus kysyi kerran Jeesukselta: “Mikä on totuus?” Vaikka itse Totuus seisoi hänen edessään, hän ei sitä tajunnut. Hän oli harhan vallassa.
Vain ihminen, joka on totuudesta ja rakastaa totuutta, kuulee Jeesuksen äänen ja tunnistaa hänet.
Tekstimme varoittaa meitä vääristä profeetoista, jotka itse elävät harhan vallassa ja johtavat siihen seuraajansakin. Väärät profeetat kuuluvat viimeisten aikojen merkkeihin. Tähän maailmaan, ja etenkin seurakuntaan, tulevat lopun aikana väkevät eksytykset.
Vääriä profeettoja on aluksi vaikea tunnistaa, sillä he kulkevat lammasten vaatteissa, vaikka sisältäpäin ovat raatelevia susia.
Mutta eksytys on kuitenkin paljastettavissa, sillä sen hedelmät ovat kaikkien nähtävillä. Puun laatu määrää hedelmien laadun. Orjantappuroista ja ohdakkeista on turha odottaa hyvää hedelmää. Viinirypäleet ja viikunat kasvavat vain Jumalan siunaamissa puissa. Täällä maailmassa hyvä puu ja huono puu kasvavat rinnakkain ja tuottavat kumpikin omaa hedelmäänsä.
Väärät profeetat tunnetaan ja tunnistetaan siis heidän toimintansa tuloksista. “Niin te siis tunnette heidät heidän hedelmistään”, sanoo Jeesus. Oikeitten profeettojen teot eli hedelmät ovat heidän laatunsa mukaisia eli hyviä, väärien profeettojen vastaavasti pahoja.
Jeesus opettaa, että huonoa hedelmää tekevää puuta odottaa kaato. Johannes Kastaja todisti voimakkaasti: “Jo on kirves pantu puun juurelle. Jokainen puu, joka ei tuota hyviä hedelmiä, hakataan pois.”
Moni väärä profeetta pysyy harhan vallassa loppuun asti. Jeesus kertoo liian myöhään kolkuttavista, jotka sanovat: Herra, Herra, avaa meille. He vetoavat siihen, että he Jeesuksen nimessä ovat tehneet monta voimallista tekoa, ja että he ovat syöneet ja juoneet hänen kanssaan. Mutta Jeesus vastaa heille: “Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät.”
Armon aika oli kulunut loppuun. Karitsan häät olivat alkaneet. Harha paljastui, mutta se paljastui liian myöhään.
Suurin vaara vaaniikin ihmisen omassa sydämessä, se on nimittäin väärä itsevarmuus. Pelkkä suun tunnustus ei pelasta, ellei se samalla ole sydämen usko.
Sanoohan Raamattu: “Sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan.” Tuo sydämen usko tulee näkyviin Taivaallisen Isän tahdon tekemisessä. Jos vain hoemme: 'Herra, Herra', mutta sydämeltämme olemme kylmiä Jeesukselle Kristukselle, emme pelastu.
Rakkaat ystävät. Millaisia profeettoja me olemme ja millaisia profeettoja me kuulemme? Elämmekö totuuden vai harhan vallassa? Avataanko meille taivaan portti Karitsan häiden alkaessa vai suljetaanko se? Raamattu kehottaa: “Ahkeroikaa pelolla ja vavistuksella, että pelastuisitte.” Elämän tietä oikein vaeltava kulkee Jeesuksen perässä, sillä hän uskoo että hän, vain hän, Jeesus Kristus, vie perille.