Saarna Syvänniemen kirkossa 16.7.1989
3. vuosikerta
Matt. 7. 22-29
Jeesus sanoi: “Moni sanoo minulle sinä päivänä: 'Herra, Herra, emmekö me sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa?' Ja silloin minä lausun heille julki: 'Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät'.
Sentähden on jokainen, joka kuulee nämä minun sanani ja tekee niiden mukaan, verrattava ymmärtäväiseen mieheen, joka huoneensa kalliolle rakensi. Ja rankkasade lankesi, ja virrat tulvivat, ja tuulet puhalsivat ja syöksyivät sitä huonetta vastaan, mutta se ei sortunut, sillä se oli kalliolle perustettu.
Ja jokainen, joka kuulee nämä minun sanani eikä tee niiden mukaan, on verrattava tyhmään mieheen, joka huoneensa hiekalle rakensi. Ja rankkasade lankesi, ja virrat tulvivat, ja tuulet puhalsivat ja syöksähtivät sitä huonetta vastaan, ja se sortui, ja sen sortuminen oli suuri."
Ja kun Jeesus lopetti nämä puheet, olivat kansanjoukot hämmästyksissään hänen opetuksestansa, sillä hän opetti heitä niinkuin se, jolla valta on, eikä niinkuin heidän kirjanoppineensa.
Tiedotusvälineistä olemme nähneet ja lukeneet, miten valtavia energiamääriä luonnonvoimiin on kätketty.
Ukkosmyrskyn jäljiltä Heinäveden kirkonkylä oli kuin tykistökeskityksen jäljiltä. Kymmenet katkenneet puunrungot törröttivät taivasta kohti. Tai kun Kiinan lounaisosissa rankkasateet saivat maamassan liikkeelle, se vei mennessään kokonaisia kyliä surmaten satoja ihmisiä.
Nämä esimerkit ovat osoitus luonnonvoimista.
Tämän sunnuntain teksti kertoo myös luonnonvoimien mahdista. Se koettelee talojen perustukset. Niin kauan kuin on tyyntä ja aurinkoista, ei ole eroa, onko talossa heikko vai vahva perustus, eli onko talo rakennettu hiekalle vai kalliolle. Vasta myrskyt koettelevat perustukset. Tuskin kukaan välttyy niiltä.
Elämässä kaikki näyttää olevan hyvin niin kauan kuin aurinko paistaa ja kaikki onnistuu. Mutta kun onnettomuus syöksyy myrskyn tavoin elämäämme, elämän perustukset koetellaan. Silloin kysytään, kestääkö elämäsi perusta eli minkä päälle olet elämäsi rakennuksen rakentanut. Tämän sunnuntain tekstin pohjalta voidaan myös kysyä: miten erotan totuuden harhasta?
Tämän sunnuntain aihe onkin Totuus ja harha. Tekstimme kertoo eräistä elämänsä tilinteon hetkeen tulleista ihmisistä. He olivat tehneet monenlaisia ihmeitä Herran nimessä. He olivat Jumalan nimessä ennustaneet, ajaneet ulos pahoja henkiä eli riivaajia ja tehneet monia muita voimallisia tekoja. Ja kuitenkin Herra sanoo heille viimeisessä tilinteossa: “Minä en ole koskaan teitä tuntenut. Menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät!”
Myrskyn ja rankkasateen tullessa heidän elämänsä perustukset eivät kestäneetkään. He olivat eläneet koko elämänsä harhan vallassa. Herran nimi oli ollut heidän huulillaan, mutta sitä oli käytetty vain oman kunnian pönkittämiseen ja vahvistamiseen. He eivät olleet tehneet tuttavuutta Jeesuksen kanssa. Rakennus oli kyllä komea, mutta se oli hiekalle perustettu. Siksi se sortui, ja sen sortuminen oli suuri.
Mikä sitten on oikea perusta, joka kestää?
Raamattu puhuu taitavasta rakentajasta, joka kiinnittää päähuomion perustukseen. Vaatimatonkin rakennus kestää, jos perustus on luja. “Sillä muuta perustusta ei kukaan voi panna, kuin mikä pantu on, ja se on Jeesus Kristus.” Joka rakentaa elämänsä rakennuksen tälle perustukselle, ei ole harhan vallassa, vaan totuus, Jeesus Kristus, tekee hänet vapaaksi. Hän, joka sanoo: “Minä olen tie, totuus ja elämä.” Hän vapauttaa palvelemaan elämänsä rakennuksella Jumalaa ja lähimmäistä.
Tästähän on kyse lähetystyössä. Siinä koko elämä asetetaan Jeesuksen Kristuksen käskyn varaan: “Menkää ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni kastamalla ja opettamalla.” Hän lupaa: ”Minä olen teidän kanssanne maailman loppuun asti.”
Kun Jeesus kulkee joka päivä mukana, elämä on kalliolle perustettu. Tämä ei koske vain lähetystyöntekijöitä, vaan meitä jokaista, sinua ja minua.
Elämmekö me tänään totuuden vai harhan vallassa?
Moni panee elämänsä turvan vain tähän näkyvään ja aineelliseen, eli materiaan ja mammonaan. Silloin eletään harhan vallassa. Kun elämän perustusta tutkitaan, se sortuu, ja sen sortuminen on suuri. “Sillä kunkin teko on tuleva näkyviin, sillä sen on saattava ilmi se päivä, joka tulessa ilmestyy, ja tuli on koetteleva, minkälainen kunkin teko on. Jos jonkun tekemä rakennus kestää, hän on saava palkan.” Rakennus ei sorru koettelemuksen tullessa, jos se on kalliolle perustettu, ja tämän kallio on Jeesus Kristus.
Rakkaat ystävät! Mikä on meidän elämämme perusta? Tämä on elämän ja kuoleman kysymys. Kestääkö rakennuksemme viimeisenä päivänä? Älkäämme itse yrittäkö parannella elämämme perustuksia, vaan antakaamme ne Kristuksen hoitoon, hänen, joka sanoo: “Tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi.” Hän itse on kaikkea sitä, mitä me elämässämme tarvitsemme. Hänen seurassaan emme elä harhan vallassa, sillä hän on tie, totuus ja elämä.