Saarna Karttulan kirkossa 20.3.1993
“Jumalan leipä on se, joka tulee alas taivaasta ja antaa maailmalle elämän.” Joh. 6: 33
Joh. 6. 1-15
Tämän jälkeen Jeesus lähti Galileanjärven eli Tiberiaanjärven toiselle puolen. Häntä seurasi suuri väkijoukko, sillä ihmiset olivat nähneet tunnusteot, joita hän teki parantamalla sairaita. Jeesus nousi vuorenrinteelle ja asettui opetuslapsineen sinne istumaan. Juutalaisten pääsiäisjuhla oli lähellä.
Jeesus kohotti katseensa ja näki, että suuri ihmisjoukko oli tulossa. Hän kysyi Filippukselta: "Mistä voisimme ostaa leipää, että he saisivat syödäkseen?" Tämän hän sanoi koetellakseen Filippusta, sillä hän tiesi kyllä, mitä tekisi. Filippus vastasi: "Kahdensadan denaarin leivistä ei riittäisi heille edes pientä palaa kullekin." Silloin eräs opetuslapsi, Simon Pietarin veli Andreas, sanoi Jeesukselle: "Täällä on poika, jolla on viisi ohraleipää ja kaksi kalaa. Mutta miten ne riittäisivät noin suurelle joukolle?" Jeesus sanoi: "Käskekää kaikkien asettua istumaan."
Rinteellä kasvoi rehevä nurmi, ja ihmiset istuutuivat maahan. Paikalla oli noin viisituhatta miestä. Jeesus otti leivät, kiitti Jumalaa ja jakoi leivät syömään asettuneille. Samoin hän jakoi kalat, ja kaikki saivat niin paljon kuin halusivat. Kun kaikki olivat kylläisiä, Jeesus sanoi opetuslapsilleen: "Kerätkää tähteeksi jääneet palaset, ettei mitään menisi hukkaan." He tekivät niin, ja viidestä ohraleivästä kertyi vielä kaksitoista täyttä korillista palasia, jotka olivat jääneet syömättä.
Kun ihmiset näkivät, minkä tunnusteon Jeesus teki, he sanoivat: "Tämä on todella se profeetta, jonka oli määrä tulla maailmaan." Mutta Jeesus tiesi, että ihmiset aikoivat väkisin tehdä hänestä kuninkaan, ja siksi hän vetäytyi taas vuorelle. Hän meni sinne yksin.
Elääkseen ihminen tarvitsee leipää. Leipä on tärkeä osa ravintoamme. Emme voi ajatella ruokailua ilman leipää. Vasta sitten pöytä on täydellisesti katettu, kun siinä on leipää.
Ihminen tarvitsee elääkseen kahdenlaista leipää.
Jeesus sanoi, ettei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka Jumalan suusta lähtee. Ihminen ei ole sellainen olento, joka pelkästään syö ja juo, vaan hänellä on sekä ruumis että henki, eli sielu. Ruumis tarvitsee elääkseen leipää ja muuta ruokaa, ja sielu tarvitsee Jumalan sanaa.
Olemme tulleet tänään tänne kirkkoon saadaksemme ravintoa kuolemattomille sieluillemme. Jumalan sana puhdistaa ja pelastaa meidät.
Epistolatekstimme sanoo näin: “Kun olitte synnin orjia, ette voineet palvella vanhurskautta. Minkä sadon te siitä korjasitte? Kaikkea sellaista mitä nyt häpeätte, sillä sen loppuna on kuolema. Mutta kun nyt olette päässeet vapaiksi synnistä ja tulleet Jumalan palvelijoiksi, te korjaatte satona pyhityksen ja saatte lopuksi ikuisen elämän. Synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme” (Room. 6: 20-23) Synnin orja korjaa sadon, joka on häpeä ja kuolema. Mutta synnistä vapaaksi päässyt Jumalan palvelija korjaa sadon, joka on pyhitys ja iankaikkinen elämä. Synnin palkka on aina kuolema ja Jumalan armolahja aina iankaikkinen elämä.
Raamattu sanoo, että ilman pyhitystä ei kukaan ole Jumalaa näkevä. Pyhitys edeltää aina iankaikkista elämää eli sielun pelastusta.
Mitä on pyhitys? Pitääkö meidän tulla pyhimyksiksi ennen kuin pelastumme? Kristinoppimme opettaa pyhityksestä näin: “Kristitty tuntee joka päivä vaivaa synneistään, ja joka päivä hän parannuksessa ja uskossa kääntyy Kristuksen puoleen. Pyhän Hengen työ hänen sydämessään johtaa hänet yhä syvempään synnin ja armon tuntoon.” Eli lyhyesti siis: pyhitys on yhä syvenevää synnin ja armon tuntoa.
Paavali sanoi omasta pyhityksestään, että hän on syntisistä suurin ja apostoleista halvin. Vaikka hän oli saanut kaikki syntinsä anteeksi, häntä jatkuvasti nöyryytti muisto siitä, että hän oli vainonnut kristittyjä ja hyväksynyt Stefanoksen surmaamisen.
Pietarin pyhitys oli siinä, että hän aina muisti kolmesti kieltäneensä Herransa ja Mestarinsa.
Missä on sinun pyhityksesi? Ehkä se on joku julkinen tai salainen lankeemus, jonka muisto nöyryyttää sinua Jumalan edessä. Olet saanut sen anteeksi, kun olet sen Jeesukselle Kristukselle tunnustanut. Sillä ei enää ole kadottavaa voimaa, mutta näet aina sen jättämät arvet. Se on sinun pyhityksesi, jonka päässä on iankaikkinen elämä. Sen kautta sinä pääset syömään sitä leipää, joka antaa ikuisen elämän.
Evankeliumitekstimme puhuu meille viidestä leivästä ja kahdesta kalasta. Jeesus oli puhunut kansanjoukolle ja antanut näin sille elämän leipää. Mutta Jeesus huolehtii myös maallisesta ravinnosta. Jälleen näemme, että Jeesus hoitaa koko ihmistä, sekä ruumista että sielua. Ruumiin ravitsemiseen hän käyttää pienen pojan eväitä, viittä leipää ja kahta kalaa.
Jeesus aloitti aterian. Hä otti leivät, kiitti Jumalaa ja jakoi leivät nälkäisille. Samoin hän teki kaloille. Ruokaa riitti kaikille. Kaikki tulivat kylläisiksi, ja tähteeksikin jäi 12 täyttä korillista palasia. Tapahtui suuri ihme.
Kun Hyvä Paimen kaitsee kansaansa, kaikki saadaan ajallaan. Saadaan sekä ruumiin että sielun ravintoa. Toteutuu psalmin sana: “Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu.”
Rakkaat ystävät! Jäädään mekin tämän Hyvän Paimenen hoitoon. Hän tietää, mitä kulloinkin tarvitsemme. Hän pyhittää meidät iankaikkista elämää varten. Hän huolehtii ajallisesta ja iankaikkisesta hyvästämme. Hän on se elävä leipä, joka on tullut alas taivaasta, että se, joka syö tätä leipää, eläisi iankaikkisesti. Hänen lihansa on todellinen ruoka ja hänen verensä todellinen juoma. Jeesus sanoo: “Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, pysyy minussa, ja minä pysyn hänessä.”
Aamen