4. pääsiäisen jälk. sunn. 1992

Saarna Karttulan kirkossa 17.5.1992


Joh. 15. 10-17

“Jos noudatatte käskyjäni, te pysytte minun rakkaudessani, niin kuin minä olen noudattanut Isäni käskyjä ja pysyn hänen rakkaudessaan. "Olen puhunut teille tämän, jotta teillä olisi minun iloni sydämessänne ja teidän ilonne tulisi täydelliseksi. Minun käskyni on tämä: rakastakaa toisianne, niin kuin minä olen rakastanut teitä. Suurempaa rakkautta ei kukaan voi osoittaa, kuin että antaa henkensä ystäviensä puolesta. Te olette ystäviäni, kun teette sen minkä käsken teidän tehdä. En sano teitä enää palvelijoiksi, sillä palvelija ei tunne isäntänsä aikeita. Minä sanon teitä ystävikseni, olenhan saattanut teidän tietoonne kaiken, minkä olen Isältäni kuullut. Ette te valinneet minua, vaan minä valitsin teidät, ja minun tahtoni on, että te lähdette liikkeelle ja tuotatte hedelmää, sitä hedelmää joka pysyy. Kun niin teette, Isä antaa teille kaiken, mitä minun nimessäni häneltä pyydätte. Tämän käskyn minä teille annan: rakastakaa toisianne.”


Herra johdattakoon meidät sydämelliseen Jumalan rakkauteen ja Kristuksen kärsivällisyyteen.

Tämän sunnuntain aiheena on Taivaan kansalaisena maailmassa. Mitä se tarkoittaa? Se tarkoittaa sitä, että vaikka vielä vaellamme maailmassa, sydämemme asuisivat taivaassa. Tästä Jeesus puhuu, kun hän sanoo: “Autuaita ovat puhdassydämiset, sillä he saavat nähdä Jumalan.” Ehtoollisliturgiassa sanotaan: “Ylentäkää sydämenne Jumalan puoleen.”

Vaikka tämä Jumalan luoma maa on niin kaunis, varsinkin näin keväällä, henkemme ei elä tämän maailman tuotteista ja näkymistä, vaan jokaisesta sanasta, joka Jumalan suusta lähtee.

Tekstissämme Jeesus nostaa esille erään taivaan kansalaisen ominaisuuden, kun hän sanoo: “Tämä on minun käskyni, että te rakastatte toisianne, niin kuin minä olen teitä rakastanut.”

Lähimmäisenrakkaus on kristillisyyden koetinkivi. Jos sanomme, että rakastamme Jumalaa, mutta vihaamme lähimmäistä, emme ole taivaan kansalaisia tässä maailmassa.

Jeesus kertoo eräässä vertauksessaan palvelijasta, joka sai kaikki velkansa anteeksi isännältään ja kotiin mennessään tapasi kanssapalvelijansa, jolla oli maksamatta pieni velka. Suuren velan anteeksi saanut kävi kanssapalvelijansa kimppuun ja käski tylysti maksamaan pienen velan. Kun isäntä kuuli tämän, hän perui velan anteeksiannon ja heitti tuon palvelijan ikuiseen vankeuteen.

Isä meidän -rukouksessa on vaikea rukous: “…ja anna meille meidän velkamme anteeksi, niinkuin mekin anteeksi annamme meidän velallisillemme.” Samassa yhteydessä Jeesus opettaa, että ellemme anna toisillemme anteeksi heidän rikkomuksiaan, ei taivaallinen Isäkään anna meille anteeksi meidän rikkomuksiamme.

Eräässä synnintunnustuksessa sanotaan: “Sinä olet antanut minulle lähimmäisen, että rakastaisin häntä niinkuin itseäni. Mutta minä tunnustan, että olen ollut itsekäs ja käteni on ollut hidas auttamaan.”

Kaikkein suurinta rakkautta meitä kohtaan on osoittanut Jeesus Kristus. Hän sanoo, että sen suurempaa rakkautta ei ole kenelläkään, kuin että hän antaa henkensä ystäväinsä edestä. Golgatalla hän näytti tämän suurimman rakkautensa meitä syntisiä kohtaan. Hän kuoli meidän edestämme, kantoi meidän syntimme ristille. Meidän sydämemme kovuuden ja rakkaudettomuuden tähden hän kärsi ristinkuoleman. Ne kädet, jotka olivat nopeat auttamaan, me löimme kiinni ristiin, ja ne jalat, jotka lähtivät mielellään kärsiviä auttamaan, me löimme kiinni ristiin. Mutta Jumala käänsi pahan hyväksi. Meidän vihollisuutemme hän käänsi lämpimäksi ystävyydeksi Jeesuksen kanssa.

Jeesus sanoo: “En minä enää sano teitä palvelijoiksi, vaan ystäviksi minä sanon teitä.” Kaikki Jeesukseen uskovat ovat Jeesuksen ystäviä. Näin Jeesus nostaa uskovat rinnalleen. Je se rakkaus, joka hänestä säteilee, on tarkoitettu säteilemään meistä lähimmäisiimme.

Rakkaat ystävät! Jeesuksen uusi käsky on, että rakastamme toisiamme. Jo kasteessa hän on valinnut meidät ystävikseen, opetuslapsikseen, taivaan kansalaisiksi. Kun me emme osanneet valita häntä, hän valitsi meidät. Ja mitä varten? Siksi, että menisimme ja kantaisimme hedelmää ja että hedelmämme pysyisi.

Tähän sisältyy lupaus, että mitä ikinä anomme Isältä Jeesuksen nimessä, hän sen meille antaisi.