Saarna Karttulan kirkossa 27.4.1986
3. vuosikerta
Joh. 15. 10-17
Jeesus sanoi opetuslapsilleen: Jos te pidätte minun käskyni, niin te pysytte minun rakkaudessani, niinkuin minä olen pitänyt Isäni käskyt ja pysyn hänen rakkaudessaan. Tämän minä olen teille puhunut, että minun iloni olisi teissä ja teidän ilonne tulisi täydelliseksi. Tämä on minun käskyni, että te rakastatte toisianne, niinkuin minä olen teitä rakastanut. Sen suurempaa rakkautta ei ole kenelläkään, kuin että hän antaa henkensä ystäväinsä edestä. Te olette minun ystäväni, jos teette, mitä minä käsken teidän tehdä. En minä enää sano teitä palvelijoiksi, sillä palvelija ei tiedä, mitä hänen herransa tekee; vaan ystäviksi minä sanon teitä, sillä minä olen ilmoittanut teille kaikki, mitä minä olen kuullut Isältäni.
Te ette valinneet minua, vaan minä valitsin teidät ja asetin teidät, että te menisitte ja kantaisitte hedelmää ja että teidän hedelmänne pysyisi: että mitä ikinä te anotte Isältä minun nimessäni, hän sen teille antaisi.
Sen käskyn minä teille annan, että rakastatte toisianne.
Rakkaus ei ole siinä, että me rakastimme Jumalaa, vaan siinä, että Jumala rakastaa meitä.
Tämän sunnuntain teksti on jatkoa viime sunnuntain Jeesuksen jäähyväispuheeseen opetuslapsilleen ennen kuolemaansa. Siinä Jeesus kehottaa omiaan pitämään hänen antamansa käskyn ja näin pysymään Jeesuksen rakkaudessa.
Tätä Jeesus valaisee vertauksella. “Niinkuin minä olen pitänyt Isäni käskyt ja pysyn hänen rakkaudessaan.” Jeesuksen ja hänen omiensa keskinäinen suhde on siis oleva samanlainen kuin Isän ja Pojan suhde.
Tämän Kristus-yhteyden päämäärä on ilo. Niinkuin Jeesus puhui opetuslapsille rauhastaan, jonka hän antaa, hän nyt puhuu ilostaan. Hänellä se jo on, ja hän tahtoo antaa myös omilleen. He saavat sen sitten, kun Jeesuksen työ on suoritettu loppuun täällä maailmassa. Sitten he saavat täydellisen ilon.
Täydellinen ilo kumpuaa Kristuksen rakkaudesta, ja se näkyy hänen omiensa keskinäisestä rakkaudesta. Silloin, kun ollaan keskinäisessä rakkaudessa, ollaan Kristuksen käskyjen noudattamisen tiellä.
Jeesus opetti, että kaikki laki ja profeetat ovat tässä lyhyessä kehotuksessa: “Rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistäsi niinkuin itseäsi.”
Rakkauden korkein ilmentymä on henkensä antaminen ystävän edestä. Jäähyväisiä heittävä Kristus on juuri tällä tiellä. Rakkauden tien päässä on Golgatan risti. Hän neuvoo nyt meitä kaikkia tälle rakkauden tielle, joka ei niinkään ole tunnetta, vaan tahtoa seurata Kristusta, minne ikinä hän menee ja lähettää meidät.
Ystävänsä Jeesus lähettää tähän maailmaan, ei nauttimaan omasta uskostaan, vaan rakastamaan ja kantamaan sitä hedelmää, jonka hän vaikuttaa. Jeesus yhä valitsee tänäkin päivänä niitä, jotka tahtovat kieltää itsensä, ottaa joka päivä ristinsä ja seurata häntä.
Jo kasteessa hän valitsi meidät. Mikä on ollut meidän vastauksemme tuohon suuressa rakkaudessa tehtyyn valintaan? Emmehän vain ole pitäneet halpana pienten alkujen päivää, tuota lyhyttä , mutta paljon sisältävää armohetkeä?
Kasteessa Jumala pesi meidät puhtaiksi ja liitti Jeesukseen Kristukseen ja hänen seurakuntansa yhteyteen. Pyhä Henki uudisti meidät, ja saimme lahjaksi koko pelastuksen, elämän ja autuuden.
Näin paljon Kristus meitä silloin rakasti ja rakastaa yhä. Hän kehottaa: “Pysykää minun rakkaudessani!”
Meillä on tänään mahdollisuus palata uudestaan hänen rakkauteensa. Jollakin on juuri nyt etsikkoaika, jolloin Isä aivan erityisesti kutsuu häntä Jeesuksen Kristuksen yhteyteen. Meille sanotaan: “Tänä päivänä, jos kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydämiänne.”
Tekstissämme puhutaan rakkaudesta viisi kertaa, eikä siinä ole enempää kuin kahdeksan jaetta. Opetus on tämä: ensin Jumalan rakkaus tulee ilmi Jeesuksessa Kristuksessa, sitten keskinäinen rakkaus, joka näkyy lähimmäisen palvelevassa rakkaudessa.
Rakkauden apostoli Johannes kehottaa: “Rakkaani, jos Jumala on näin meitä rakastanut, niin mekin olemme velvolliset rakastamaan toinen toistamme — niin kuin Jumala pysyy meissä, ja hänen rakkautensa on tullut täydelliseksi meissä.” (1. Joh. 4: 11)
“Ja tämä on hänen käskynsä, että meidän tulee uskoa hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen nimeen ja rakastaa toinen toistamme, niinkuin hän on meille käskyn antanut." (1. Joh 3: 24) "Ja joka pitää hänen käskynsä, se pysyy Jumalassa ja Jumala hänessä.” (1. Joh. 4: 16)
Onko meidän sydämemme avoin Jumalan rakkaudelle? Tässäkään emme itse mitään voi, tarvitsemme apua ylhäältä. Tarvitsemme Pyhän Hengen opetusta ja kutsua evankeliumin, eli Jumalan sanan kautta. Pysytään siis, ystävät, sanassa. Siinä sanassa, josta tämän sunnuntain evankeliumikirja sanoo, että Sana on Jumala.