Saarna Karttulan kirkossa 22.12.1985
3. vuosikerta
Joh. 5: 31-39
Jeesus sanoi: Jos minä itsestäni todistan, ei minun todistukseni ole pätevä. On toinen, joka todistaa minusta, ja minä tiedän, että se todistus, jonka hän minusta todistaa, on pätevä. Te lähetitte lähettiläät Johanneksen luo, ja hän todisti sen, mikä totta on. Mutta minä en ota ihmiseltä todistusta, vaan puhun tämän, että te pelastuisitte. Hän oli palava ja loistava lamppu, mutta te tahdoitte ainoastaan hetken iloitella hänen valossansa. Mutta minulla on todistus, joka on suurempi kuin Johanneksen; sillä ne teot, jotka Isä on antanut minun täytettävikseni, ne teot, jotka minä teen, todistavat minusta, että Isä on minut lähettänyt. Ja Isä, joka on minut lähettänyt, hän on todistanut minusta. Te ette ole koskaan kuulleet hänen ääntänsä ettekä nähneet hänen muotoansa, eikä teillä ole hänen sanaansa teissä pysyväisenä; sillä te ette usko sitä, jonka hän on lähettänyt. Te tutkitte kirjoituksia, sillä teillä on mielestänne niissä iankaikkinen elämä, ja ne juuri todistavat minusta.
Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme ja Herralta Jeesukselta Kristukselta.
Tämän sunnuntain aiheena on Herra on lähellä. Hän on lähellä kolmella eri tavalla:
1. Hän on lähellä joulun Herrana. Hänen syntymänsä muistojuhla on meitä lähellä. Kohta kokoontuu Suomen kansa suurin joukoin kirkkoihin kuulemaan joulun sanomaa: “Teille on syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra.”
2. Herra on myös lähellä joka päivä kaikkia niitä, joilla on särjetty sydän ja nöyrä henki, ja hän pelastaa ne, joilla on murtunut mieli.
3. Herra on lähellä myös siten, että hänen toinen tulemuksensa lähenee päivä päivältä. Raamattu sanoo autuaiksi niitä, jotka hänen tulemustansa rakastavat.
Herra on lähellä meitä sanassaan. Onko se meille iloinen asia, että Herra on lähellä ja tulee pian? Vetääkö rakkaus Jumalan sanaan meidät lähemmäksi Vapahtajaamme ja toinen toistamme?
Näemme evankeliumista, että kaikki, jotka rakastivat Jeesusta, olivat mielellään hänen lähellään. Rakkaudella on tällainen yhteen vetävä vaikutus. Siitä opetuslapset tunnettiin Jeesuksen opetuslapsiksi, että heidän välillään oli keskinäinen rakkaus. Herran läheisyys synnytti sen.
Tekstimme kertoo, että kirjanoppineilta ja fariseuksilta puuttui rakkaus Kristukseen. Heille oli tärkeää oikea oppi, mutta ei rakkaus. Paavali opettaa, että usko ja toivo ovat suuria asioita, mutta rakkaus on kaikkein suurin.
Jeesuksen ajan fariseukset olivat lähellä Herraa, mutta he eivät kyenneet havaitsemaan VT:n syvintä sanomaa eivätkä halunneet sitä ymmärtää. He olivat tehneet VT:n laista opin, johon he vielä tänä päivänä tahtovat pitäytyä, vaikka heille jo Jeesus opetti, että kirjoitukset juuri todistavat hänestä. Ilman Kristusta VT:n kirjoituksissa ei ole elämää. Ei kukaan, ei edes Johannes Kastaja, kyennyt heille todistamaan, että Jeesus on Kristus. Jeesuskaan ei voinut itse itsestänsä todistaa, että hän on Isän lähettämä Jumalan Poika.
Vaikka Jeesus sanoi, että hänestä todistavat ne teot, jotka Isä oli antanut hänen täytettävikseen, ja kirjoitukset, jotka puhuvat hänestä, he eivät uskoneet.
Tekstimme kertoo epäuskon valtavasta voimasta ihmiselämässä. Kun ihminen sulkee sydämensä Jeesukselta Kristukselta, hänen tilansa on vakava ja vaarallinen. Silloin ei hyödytä, vaikka Herra olisi kuinka lähellä. Tänäkin jouluna moni iloitsee hetken aikaa jouluvalojen paisteessa, kuulee sanoman Herrasta ja hänen syntymästään, mutta sitten on jo kiire omaan itsekkääseen elämään - ilman Kristusta.
Luonnollisessa tilassaan ihminen on aina kaukana Jumalasta. Hän luulee, että hänen onnensa on olla mahdollisimman kaukana Jumalasta ja hänen sanastaan. Mutta sana sanoo: “Minun onneni on olla Herraa lähellä.” Sanan kautta Pyhä Henki vie meidät kuuntelemaan Kristuksen rakastavan sydämen sykettä elämässämme.
Ilman Pyhän Hengen työtä sydämessä Kristus pysyy ihmiselle tuntemattomana. Opetuslapsille Pyhä Henki kirkasti, että Kristus on elävän Jumalan Poika. Kun tämä totuus meillekin kirkastuu, silloin Herra on todella lähellä. Hän on meidän sydämessämme. Hän ei ole enää ilon pilaaja, vaan ilon antaja. Hänen läheisyydessään saamme katsella sitä kirkkautta, joka ainokaisella Pojalla on Isältä, ja todeta se ihmeellinen tosiasia: hän on täynnä armoa ja totuutta.
Ilma Pyhää Henkeä kaikki on kylmää ja kuollutta, niin sydämissämme kuin seurakunnassa. Pyhä Henki tekee Jumalan sanan eläväksi ja voimalliseksi. Raamattu sanoo: “Henki se on, joka eläväksi tekee, ei kirjain mitään hyödytä.” Henki tekee eläväksi Kristuksen ja hänen rakkautensa.
Pysykäämme tänäkin jouluna Kristuksen rakkauden vaikutuspiirissä. Hän antaa meille sen joulurauhan, jota tämä maailma ei voi antaa. Silloin meille selviää elämämme johtotähdeksi se iloinen totuus, että “minun onneni on olla Herraa lähellä.”