Saarna Karttulan kirkossa 3. rukouspäivänä 16.9.1993
Matt. 15: 36-37
Sitten hän otti ne seitsemän leipää ja kalat, lausui kiitoksen ja mursi leivät ja antoi palat opetuslapsille, jotka jakoivat ne ihmisille. Kaikki söivät kyllikseen.
Vietämme tänään vuoden kolmatta kiitos-, katumus- ja rukouspäivää. Tätä 3. rukouspäivää maassamme on perinteisesti vietetty sadonkorjuun kiitospäivänä. Kiitämme Jumalaa siitä sadosta, joka on saatu.
Kun olen kysellyt sadon laatua, niin toiset ovat kuulemma saaneet ihan hyvän sadon, toiset huonomman. Sato on kuitenkin saatu ja jo korjattukin. Tänään tuomme siitä kiitoksen sadon antajalle ja kasvattajalle, Jumalalle.
Psalmissa 65 sanotaan: “Sinä kastelet vaot, tasoitat kynnetyn pellon, pehmität sen sateilla ja siunaat maan kasvun. Sinä seppelöit vuoden hyvyydelläsi.”
Tänään on myös 16. kolminaisuudenpäivän jälkeinen sunnuntai. Sen aiheena on Jeesus antaa elämää.
Rukouspäivän tekstimme oli lyhyt maininta eräästä Jeesuksen ruokkimisihmeestä. “Sitten hän otti ne seitsemän leipää ja kalat, lausui kiitoksen ja mursi leivät ja antoi palat opetuslapsille, jotka jakoivat ne ihmisille. Kaikki söivät kyllikseen.”
Jeesus oli noussut Galilean eli Gennesaretin järven rannalla oleville vuorille ja sinne oli kokoontunut paljon kansaa. Raamattu kertoo näin: Jeesuksen kävi sääliksi kansaa, joka oli hänen ympärillään. Se oli nälkäistä kansaa. He olivat vain kuunnelleet ja ihmetelleet Jeesuksen sanoja ja tekoja. Todellakin, Jeesus oli antanut heille elämää. Rammat hyppivät, sokeat saivat näkönsä, mykät puhuivat, ja omin korvin he saivat kuulla elämän sanoja suoraan Jeesuksen suusta. Heidän kohdallaan toteutui Raamatun sana: “Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka Jumalan suusta lähtee.”
Mutta leipääkin tarvitaan. Lopulta tuli ruumiin ravitsemisen vuoro. Mutta mistä leipää? Opetuslapset olivat mahdottoman tehtävän edessä. Ei erämaasta voi saada leipää monelle tuhannelle ihmiselle.
Mutta Jeesukselle kaikki on mahdollista. Kun hän saa tietää, että eväsleipiä oli vielä 7 jäljellä ja vähän kaloja, hän käski kansan asettua aterioimaan. Sitten hän otti ne seitsemän leipää, lausui kiitoksen ja mursi leivät ja antoi palat opetuslapsille. Opetuslapset jakoivat ne sitten kansalle.
Meidän ihmisten käsissä kaikki pilaantuu, vähenee ja loppuu, mutta kun Jeesus ottaa meidän leipämme käsiinsä, hän tietää, mitä on tehtävä. Hän kiittää, murtaa ja antaa ne ensin opetuslapsille ja heidän kauttaan nälkäisille ihmisille.
Tässä on jumalallinen järjestys: ensin Jeesukselle, sitten Jeesus meille ja sitten me muille. Tällainen on Jumalan pankki. Siellä on aina jaettavaa toisille.
Tänään jaamme Talonpojan Afrikka -talkoiden kautta omastamme. Meidän kauttamme Jeesus tahtoo ruokkia Afrikan nälkäisiä. Jeesus ei katso sinun mahdollisuuksiisi. Hän ottaa lahjasi vastaan, siunaa, murtaa ja antaa toisille jaettavaksi.
Näin Jeesus antaa elämää. Hän ei anna lahjojaan vain tätä elämää varten, vaan vielä enemmän. Jeesus sanoo: “Joka uskoo minuun, sillä on iankaikkinen elämä.”
Sielunvihollinen kylvää kuolemaa, epäuskoa, epätoivoa ja syntiä. Sen teoista ja taidoista kuulemme joka päivä.
Meidänkin elämästämme käydään jatkuvaa taistelua, jossa on kyse elämästä ja kuolemasta. Jeesuksella on elämä, sielunvihollisella kuolema. Kumpi on meidän elämämme valtias?
Rakkaat ystävät! Muistakaamme joka päivä, tänäänkin, että vain Jeesus antaa elämää, hän antaa iankaikkisen elämän. Hänessä meillä on syntien anteeksiantamus, elämä ja autuus.
Kun sielunvihollinen, maailma ja oma liha meitä viettelee, nostakaamme katseemme Kristukseen päin, ja näin juoskaamme edessämme olevassa kilvoituksessa silmät luotuina uskon alkajaan ja täyttäjään, Jeesukseen Kristukseen. Hänen kauttaan kerran pääsemme pois katoavaisuuden orjuudesta Jumalan lasten vapauteen ja kirkkauteen.