Saarna Syvänniemen ja Tervon kirkossa 12.7.1987
2. Kor. 5: 17
Siis, jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus; se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso, uusi on sijaan tullut.
Tänään meillä on kolmas rukouspäivä, jonka aiheena on Uskonpuhdistus. On siis ‘Uskonpuhdistuksen päivä’.
Kaikki tiedämme, että uskonpuhdistuksen alkuunpanija ja toteuttaja oli Martti Luther, joka eli Saksassa 1500-luvulla. Hänen mukaansa meitä kutsutaan luterilaisiksi. Tiedämme myös, että täällä Suomessa uskonpuhdistuksen toteutti Mikael Agricola.
Mistä uskonpuhdistuksessa sitten pohjimmaltaan oli kyse? Tekstimme antaa siihen vastauksen: Uskonpuhdistuksen piti toteutua siksi, että löytäisimme tien Kristuksen yhteyteen. Uskonpuhdistajat näkivät selvästi, että yleisesti oli poikettu Kristuksen viitoittamalta pelastustieltä ja eksytty ihmisoppeihin. Isän huone oli tehty markkinahuoneeksi, niinkuin Jerusalemin temppeli aikoinaan. Ei eletty enää yksin uskosta, yksin armosta, yksin Kristuksen kautta. Siksi oli palattava alkulähteille. Usko, kristinusko, oli puhdistettava vieraista aineksista. Se vaati rajuja leikkauksia. Syöpä oli poistettava Kristuksen ruumiista, seurakunnasta, varmasti ja päättäväisesti, mutta rakkauden hengessä.
Kun lääkäri tekee leikkauksen, hän ensin tutkii tarkasti, missä vika on, ja sitten tekee kaikki toimenpiteet potilaan parhaaksi. Näin tekivät myös uskonpuhdistajat.
Raamatusta oli katsottava oikea suunta, ja elämää ja oppia oli arvosteltava yksin Jumalan sanan pohjalta. Oli päästävä takaisin Jeesuksen Kristuksen luokse. Sillä vain siten meistä tulee uusia luomuksia. Se mikä on vanhaa, katoaa, ja uusi tulee tilalle.
Tämänpäiväinen lyhyt tekstimme 2 Kor. 5: 17 on käännetty myös: “Kun jostakusta tulee Kristuksen oma, hänestä tulee kokonaan toinen ihminen. Hän ei ole sama kuin ennen: uusi elämä on alkanut.” Päästessään Kristuksen yhteyteen hän syntyy uudesti ylhäältä eli tapahtuu uudestisyntyminen. Kristinoppi sanoo sen näin: “Kun Jumala vanhurskauttaa meidät, hän synnyttää meihin uuden elämän.”
Jumala saa siis kaiken aikaan. Uudestisyntyminen on kokonaan Jumalan työtä. Hän vaikuttaa sekä tahtomisen että tekemisen, että hänen hyvä tahtonsa voisi toteutua elämässämme. Ja Jumalan pyhä ja armollinen tahto on, että kaikki ihmiset pelastuisivat. Meidän tehtävämme on ottaa vastaan tuo pelastuksen suuri lahja. Se on todella suuri lahja, niin suuri, että emme pienen elämämme aikana ehdi sitä koskaan täydellisesti ymmärtää.
Uusi ihminen, uusi luomus, elää joka päivä ja joka hetki Kristuksen yhteydessä. Hän iloitsee siitä pelastustyösta, jonka Kristus on hänen puolestaan tehnyt. Hän kuuntelee mielellään Jumalan ääntä ja Jumalan puhetta. Pyhästä Raamatusta hän ammentaa ravintonsa kuolemattomalle sielulleen. Hänelle on selvinnyt se tosiasia, että aivan niin kuin ruumis tarvitsee elääkseen luonnollista ruokaa, niin myös ihmisen henki elääkseen tarvitsee hengellistä ruokaa. Hänen suurin ilonsa on nähdä pienissäkin asioissa suuren Jumalan työtä. Hänen tehtävänsä ei ole tuomita toisia, vaan siunata, rakastaa ja rukoilla, pitää esirukouksia kaikkien ihmisten puolesta. Herra on antanut hänelle työkentäksi oman kodin, oman seurakunnan ja koko maailman.
Kristuksessa oleminen merkitsee uutta elämää hänen seurassaan. Se on myös osallisuutta hänen kärsimyksiinsä täällä maailmassa. Mutta sanassa on varma ja ihana lupaus: “Jos kärsimme yhdessä Kristuksen kanssa, saamme myös kirkastua yhdessä hänen kanssaan.”
Kyllä kannattaa elää Kristuksessa, hänen palvelijanaan, sillä sen hedelmä on pyhitys, ja sen loppu on iankaikkinen elämä.
Rakkaat ystävät! Olemmeko me, sinä ja minä, Kristuksen omia? Olemmeko uusia luomuksia? Kuoletammeko vanhaa, että nousisi joka päivä esiin uusi ihminen? Herra meille tämän armon suokoon tänä päivänä ja aina. Aamen.