Saarna 3. rukouspäivänä 12.7.1981
Ef.2: 8-9
“Sillä armosta te olette pelastetut, ette itsenne kautta, se on Jumalan lahja, ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi.”
“Ole uskollinen kuolemaan asti, niin minä annan sinulle elämän kruunun.” Ilm. 2: 10
Kysymys sielun pelastuksesta ei ole luonnostaan ihmiselle tärkeä. Kysymys tulee tärkeäksi vasta, kun Jumalan Henki, Pyhä Henki, tekee sen tärkeäksi ja ajankohtaiseksi.
Kristinoppimme sanoo: “Jos Pyhä Henki ei saa lapsena kastettua hoitaa Kristuksen yhteydessä, maailman henki valtaa ihmisen sydämen. Vain hämärästi hän ikävöi Jumalaa ja iäisyyttä. Hän tuntee tosin elämänsä tyhjyyden, ja ajoittain synti vaivaa häntä, mutta hän ei tajua, että hänen tärkein asiansa olisi sielun pelastus. Tällaista tilaa sanotaan suruttomuudeksi.”
On kohtalokasta, jos maailman henki pääsee valtaamaan sydämemme. Silloin kaikki hämärtyy. Hämärtyvät iäisyysasiat ja sielun pelastus. On vain elämän tyhjyyttä, syyllisyyttä ja huonoa omaatuntoa. Ajoittain kyllä synti vaivaa.
Jumala puhuu sittenkin ja tarjoaa suurinta lahjaa, pelastusta. Pyhä Henki toimii herättävästi Jumalan sanan ja sakramenttien kautta. Jumala antaa erityisiä etsikkoaikoja, jolloin hän erikoisesti vetää meitä puoleensa. Useimmiten Jumala kutsuu meitä yhteyteensä jo nuorena.
Ihminen voi kyllä hylätä Jumalan kutsun. Jos näin käy päivästä toiseen, hän vaipuu yhä syvemmälle suruttomuuteen ja lopulta paatuu. Hän kokee hengellisen kuoleman. Ja jos hän tässä tilassa kuolee, hän joutuu iankaikkiseen kadotukseen!
Näin näemme:
- Emme voi itse itseämme pelastaa, se on Jumalan lahja. Meidät pelastetaan armosta uskon kautta.
- Voimme kadottaa sielumme ja saada iankaikkisen vahingon, kun hylkäämme Jumalan sanan ja sakramentit, joita ovat kaste ja ehtoollinen.
Pelastuksen asiassa ihmistiet ovat poissuljetut. Tekstimme sanoo näistä teistä: ette itsenne kautta, ette tekojen kautta. Vaan ainoastaan armosta uskon kautta.
Tänään, 3. rukouspäivänä, joka on samalla uskonpuhdistuksen päivä, voimme vedota pelastuksemme asiassa myös Martti Lutheriin.
Uskonpuhdistus toi esille kysymyksen, joka aina ja kaikkina aikoina tahtoo hämärtyä, kun ei olla kuuliaisia Pyhän Hengen opetuksille ja neuvoille. Kysymys on syntisen ihmisen vanhurskauttamisesta. Millä ehdolla syntinen ihminen, sinä ja minä, pääsemme Jumalan yhteyteen ja pelastumme? Ehtoja on vain yksi, ja se on Jeesus Kristus.
Ei ole ihmisille annettu muuta tietä, ei muuta nimeä, jossa tulemme vanhurskaiksi, eli Jumalalle kelvollisiksi, kuin tämä yksi. Omat tiet vievät aina ohi Jumalan. Niillä teillä tehdään turhaa työtä raskasta eikä päästä synnin kuormasta.
Vasta kun ihminen saa jättää syntikuormansa Jeesukselle Kristukselle, hän pääsee ahtaan portin kautta kaidalle pelastuksen tielle. Kun Pyhä Henki tekee meille eläväksi iäisyysasiat ja sielun pelastuksen, meidän sisimmästämme nousee kysymys: “Mitä minun pitää tehdä, että pelastuisin?”
Tätä ei kysy liha eikä veri, ei turmeltunut ihmissydän. Tämän kysymyksen herättää Jumalan Pyhä Henki, joka tahtoo kääntää sydämemme tämän maailman suruttomuudesta pelastuksen tielle. Sen pelastuksen tien alkupää on jo täällä ajassa, ja se päättyy iäisyydessä. Tänäänkin vain ahtaan portin kautta päästään tielle, jonka päässä on iankaikkinen elämä.
Jumalan pyhä ja armollinen tahto on, että kaikki pelastuisivat. Kaikki eivät kuitenkaan pelastu, eivät välitä lahjasta. Kertomus viimeisestä tuomiosta osoittaa, että toiset nousevat kuolleista vanhurskaitten ylösnousemukseen, toiset tuomion ylösnousemukseen. Kaidan tien kulkijat, jotka armon ajassa ottivat joka päivä pelastuksen lahjan vastaan, pelastuvat armosta uskon kautta Jeesukseen Kristukseen. Toiset ajetaan kirottuina, paatuneina, hengellisesti kuolleina iankaikkiseen eroon Jumalasta, s.o. kadotukseen.
Miten Jumala, joka on Rakkaus, voi tehdä noin julmasti noiden jälkimmäisten ihmisten kohdalla? Eikö voitaisi julistaa yleistä pelastusta ja taivaan iloa kaikille ihmisille? -- Ei voida, sillä Jumala loi ihmisen vastuulliseksi teoistaan ja ratkaisuistaan. Jos me hylkäämme Jumalan suuren lahjan jatkuvasti, jatkuvasti, saamme lopulta vain sen, mihin olemme pyrkineet täällä ajassa. Ihminen niittää sitä, mitä hän on kylvänyt. Jos hän on kylvänyt lihaansa tämän maailman suruttomuutta, hän kerran siitä sadon niittää. Jos hän on henkeensä kylvänyt Jumalan sanan siementä, hän kerran siitäkin sadon niittää.
Raamatun yksinkertainen kehotus on jokaiselle: “Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi.” Ap.t. 27: 31
Se oli kerran avainsana hukkuvalle syntiselle. Se on avainsana sinulle ja minulle. Jeesuksessa Kristuksessa on kaikki, mitä tarvitsemme tänäkin päivänä.*
Aamen.