Saarna Karttulan kirkossa 25.1.1987
1. vuosikerta
Matt. 8: 1-13
Kun Jeesus astui alas vuorelta, seurasi häntä suuri kansan paljous.
Ja katso, tuli pitalinen mies ja kumartui maahan hänen eteensä ja sanoi: "Herra, jos tahdot, niin sinä voit minut puhdistaa".
Niin hän ojensi kätensä, kosketti häntä ja sanoi: "Minä tahdon; puhdistu". Ja kohta hän puhdistui pitalistaan. Ja Jeesus sanoi hänelle: "Katso, ettet puhu tästä kenellekään; vaan mene ja näytä itsesi papille, ja uhraa lahja, jonka Mooses on säätänyt, todistukseksi heille".
Ja kun hän saapui Kapernaumiin, tuli hänen tykönsä sadanpäämies ja rukoili häntä ja sanoi: "Herra, minun palvelijani makaa kotona halvattuna ja on kovissa vaivoissa". Hän sanoi hänelle: "Minä tulen ja parannan hänet". Mutta sadanpäämies vastasi ja sanoi: "Herra, en minä ole sen arvoinen, että tulisit minun kattoni alle; vaan sano ainoastaan sana, niin minun palvelijani paranee. Sillä minä itsekin olen toisen vallan alainen, ja minulla on sotamiehiä käskyni alaisina, ja minä sanon tälle: 'Mene', ja hän menee, ja toiselle: 'Tule', ja hän tulee, ja palvelijalleni: 'Tee tämä', ja hän tekee."
Tämän kuultuaan Jeesus ihmetteli ja sanoi niille, jotka häntä seurasivat: "Totisesti minä sanon teille: en ole kenelläkään Israelissa löytänyt näin suurta uskoa. Ja minä sanon teille: monet tulevat idästä ja lännestä ja aterioitsevat Aabrahamin ja Iisakin ja Jaakobin kanssa taivasten valtakunnassa; mutta valtakunnan lapset heitetään ulos pimeyteen; siellä on oleva itku ja hammasten kiristys."
Ja Jeesus sanoi sadanpäämiehelle: "Mene. Niinkuin sinä uskot, niin sinulle tapahtukoon." Ja palvelija parani sillä hetkellä.
Tämän sunnuntain aiheena on Jeesus herättää uskon.
Jeesus liikkuu Gennesaretin järven tuntumassa. Kapernaumista käsin hän kulkee paikasta toiseen, kylästä kylään. Nyt hän on juuri pitänyt voimakkaan vuorisaarnansa, joka päättyy kuulijoiden ihmetykseen siitä, että “hän opetti heitä niin kuin se, jolla valta on, eikä niin kuin heidän kirjanoppineensa”.
Kaikkialla missä Jeesus liikkui ja toimi, ihmisten sydämissä syntyi usko hänen jumalalliseen valtaansa, hänen messiaanisuutensa, eli siihen, että hän on Messias, hän on Herra.
Raamattu opettaa uskosta, että se on “luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy”. Usko näyttää meille kaikki Jumalan valtakunnan mahdollisuudet. Koko kristillinen seurakunta on rakennettu Jumalan Pojan uskon vahvalle perustalle. Ilman uskoa on mahdoton olla otollinen Jumalalle.
Tämän sunnuntain tekstissä näemme kaksi ihmistä, joiden sydämissä Jeesus oli synnyttänyt uskon. Toinen oli spitaalin runtelema miespoloinen. Ehkä hänellä suuren tungoksen vuoksi oli vaikeuksia päästä Jeesuksen luo, olihan hän spitaalinen, kaikkien inhoama ja karttama ihminen. Mutta hän ei antanut periksi. Usko Jeesukseen antoi voimaa. Ja kun hän pääsi kuulomatkan päähän, hän kumartui Jeesuksen eteen ja sanoi: “Herra, jos tahdot, niin sinä voit minut puhdistaa.” Se oli uskon synnyttämä pyyntö. Mies sai avun, sillä Jeesus ojensi kätensä, kosketti häntä ja sanoi: “Minä tahdon, puhdistu.” Kaiken sai aikaan elävä usko Jeesuksen mahdollisuuksiin.
Toinen tämän sunnuntain tekstin mies on sadanpäämies, komppanian päällikkö, jonka palvelija sairasti halvattuna. Sadanpäämies tuntee arvottomuutensa. Hän tuntee nyt olevansa Pyhän edessä. Ja vain Pyhä voi auttaa pelkällä sanallaan, kaukaakin. Sotilas tietää, mitä on totteleminen. Hänellä on sekä esimiehiä että alaisia. Kun on valta, niin sana riittää. Sadanpäämiehellä on horjumaton usko Jeesuksen mahdollisuuksiin. Tätä uskoa Jeesus ihmettelee. Kukaan Israelissa ei ole näin varauksetta uskonut Vapahtajaan.
Jeesus opettaa, että kun kerran tulee se hetki, jolloin kaikki kootaan viimeiselle rannalle, pelastettujen pöydässä saavat paikan vain ne, jotka ovat uskoneet täällä ajassa eläessään Jeesuksen mahdollisuuksiin. Jopa valtakunnan lapset menettävät perintönsä epäuskonsa tähden. Heidät heitetään juhlahuoneesta ulos pimeyteen, jossa on itku ja hammasten kiristys. Katumuksen itku on katkeraa, sillä se on myöhäistä.
Sadanpäämies kuulee Jeesuksen suusta ihmeelliset sanat: “Niin kuin sinä uskot, niin sinulle tapahtukoon.” Ja palvelija parani sillä hetkellä.
Jeesus ei ole tänäkään päivänä muuttunut. Hän on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Sen, mitä hän voi tehdä noin 2000 vuotta sitten, hän voi tehdä vielä tänäänkin. Jeesus puhdistaa ja parantaa, antaa anteeksi, nostaa uuteen elämään, synnyttää elävän uskon. Miten tämä on mahdollista? Siten, että pysymme hänen luonaan. Kuuntelemme, mitä hän meille sanoo. Nöyrrymme hänen sanansa alle. Eli lyhyesti sanoen: annamme Jeesuksen olla Herrana elämässämme.
Usko tulee kuulemisesta ja kuuleminen Kristuksen sanan kautta. Pyhä Henki synnyttää kuulemisen kautta uskon. Viimeisenä päivänä Jeesus Kristus tuntee omikseen vain ne, jotka täällä ajassa ovat tehneet tuttavuutta hänen kanssaan. Ja sitä tuttavuutta emme voi tehdä muutoin kuin Kristuksen sanan kautta. Kaikki sanan opetus seurakunnassa tähtää siihen, että syntyisi uskon kuuliaisuus hänen nimeänsä kohtaan. (Room. 1:5).
Seurakuntamme uusi kirkkovaltuusto aloittaa tehtävänsä tänään. Jo alussa on hyvä tietää, mikä on päämäärä ja tavoite seurakuntaelämässä. Paavali sanoo asian selvästi: “Pitäkää huoli siitä, ettei kukaan jää Jumalan armosta osattomaksi.” Jumalan suurta armoa on se, että saamme kokoontua Jumalan elävän ja voimallisen sanan ääreen. Saamme kuulla sen opetuksia, neuvoja ja nuhteita. Kaikki tähtää siihen, että Jeesus saisi synnyttää sanansa kautta sydämissämme pelastavan uskon, ettei meitä viimeisenä päivänä häpeällä karkotettaisi pois hänen kasvojensa edestä.
Rakkaat ystävät ja luottamusmiehet! Seurakunta on valtuuttanut teidät jaloon tehtävään Kristuksen ruumiin, seurakunnan, rakentamiseksi, niin että jokaisella seurakuntamme jäsenellä olisi mahdollisuus ottaa vastaan joka päivä se sana, jonka kautta elävä usko syntyy. Jumala antakoon teille tehtäväänne taivaallista viisautta ja voimaa.